VALLANKUMOUS YLEN YLELLISEEN MAAKUNTATOIMINTAAN

Aikoinaan kuuntelin laadukasta maakuntaradiota, joka suolsi eetteriin uutisia ja kuulokuvia kulmakunnasta sen mukaan, mitä kerrottavaa ilmeni. Maakunta radio oli laadukas, nopea ja luotettava - toisin on tänään, ainakin täällä Turun suunnassa, jossa toimitettua juttua hehkutetaan ja hehkutetaan monet kerrat. Siten juttua saa odottaa ja ehkä tunnin kuluttua kuulet haastattelussa sen, mitä juontaja kertoi takerrellen jutun esittelyssä neljä und viisi kertaa. Tämä on vielä huippua, kun pysytään Turun toimituksen hoteissa, mutta auta armias, kun alkaa Lounaisrannikon lähetys Porista, silloin ohjelmavirran kateissa piilevä punainen lanka värittyy murheellisen mustaksi - eetteriin tupsahtaa tyyppi, joka takeltelee sanoissaan ja esim. kellon ajan toteaminen tai sen, että paloauto on punainen vie viisi minuuttia.

Siitä luovuudesta ja laatujournalismista, josta saimme nauttia Tapani Maskulan, Iiro Andersonin, Juha Ohtosen ja kumppaneiden aikana, ei ole vähäisintäkään tuoksun värettä jäljellä. Maakuntaradion laatu on kerrassaan romahtanut Lounaisrannikolla. Tätä ilmentää myös toimittajien itsekkyys kertoa itsestään ja tekemisistään. Ketä kiinnostaa jonkun tyypin vapaa-aika tms., jos maakunnassa on muita isompia sattumia plus tapahtumia. Kun katsomme Lounaisrannikon YLEn toimipisteiden kykyä tuottaa vain muutama juttu päivässä, joku pohtii voiko taustalta löytyä resurssipula. Syytä lähetysten vähyyteen ei löydy resursseista, koska, jokainen voi tarkistaa yhteystiedoista, jotta väkeä on niin, että päät kolisevat yhteen.

YLEn Turun ja Porin yksiköissä, yhteistietojen mukaan, piileskelee kummassakin 16 juontajaa tai toimittajaa. Jos juttuja po. yksiköt tekisivät vaikkapa kaksi tai viisikin päivässä, ei miteenkään riittäisi töitä jokaiselle po. palkansaajille jokapäiväksi ei ehkä joka viikoksikaan.  Tuotantomäärään nähden Lounaisrannikon YLEn yksiköitä voidaan pitää äärettömän tehottomina, jopa Neuvostoliiton toiminta tuntuu YLEen verrattuna valtavan tehokkaalta, luovalta ja äärettömän aktiiviselta. Kun samaan aikaan syydetään miljoonia euroja johonkin Käärijä ilmiöön, niin onko ihme, mikäli jossain syntyy mielipide YLEn rahavirtojen tarkistamisesta, tehostamista ja kohtuullistamisesta. Kun muu kansa kiristää vyötä ja jonottaa terveyspalveluihin, ei kritiikki ELEn rahan käytöstä ole perusteeton.

Jos YLEn radiotoimittaja tienaa reilut 3 000 euroa kuukaudessa, vaikkapa 3 200 €/kk, voi kuukauden palkkakuluiksi Lounaisrannikon toimipisteissä ynnätä, jos ei lisiä lasketa 51 200 € ja vuoden 614 000€. Olisikohan tuossa hiukan tehostamisen varaa, kun vielä huomioidaan päälle tuleva tekninen henkilökunta, kiinteistöt, laitteet ja autotkin. Melkoisen kalliista puuhastelusta on siis kyse, tulee lähinnä mieleen vanha termi : ollaan kuin lehmät pellossa - mukavasti meno maittaa, ei murheet haittaa. On aivan selko selvää ja vain ajan kysymys, koska joku puuttuu maakuntaradioihin jälleen kerran. Jos asioihin ei puututa radioiden sisältä, tulevat muutospaineen ja vaateet keskushallinnosta eli Helsingistä, tämä taas tietää maakuntaradioiden roolin latistamista entisestään ja ohjelma-ajan sekä siihen kohdistuvan vallan siirtoa pääkaupunkiseudulle.

Nyt on YLEn sisäisen maakuntaradiovallankumouksen aika. Kaikki Suomen maakuntaradiot liittykää yhteiseen rintamaan ja nujertakaa ryskyin pääkaupunkiseudun pakkovalta. Vaatikaa lisää ohjelma-aikaa maakuntiin ja tietenkin myös päätösvaltaa omiin lähetyksiin ja toiminta muotoihin. Jos nyt Suomen maakuntien radiotarjonta on toistensa näköisten yksiköiden arjen harmaata formaattipakkopullaa, niin miksei maakunnat voisi omilla avuillaan plus kyvyillään kehittyä erilaisiksi ja sitten ottaa mallia toisistaan. Ja koulutusta, jotta tekijöiden ja lähetysten taso nousee. Vain näin säilytetään työpaikatkin maakunnissa -  tuetaan ja pidetään huolta omista radioistamme!