SUOMEN LAAJIN ULKONALIIKKUMISKIELTO VOIMAAN

Uusikaupunkilaista luovuutta ja kurin kovuutta keskustassa: Rauhanpuistossa on hirtetty tuoli, joka                                                                           kaatui istujan alta! 

Pahantahtoisuus ja se, että halutaan joillekin pahaa ei kovin usein hallitse päätöksentekoa, tästä huolimatta moinen piirre saattaa iskostua kaikkiin päätöksentekijöihin vaikka heille mieluisempi olisi ollut joku muu kuin syntynyt päätös. Keskustan sulkemiselle nuorilta päätökselle tarjosivat vaihtoehtoista ratkaisua ja tai sitä kannattivat Laura Kontu, Tapio Pääkkö, Rauno Aaltonen ja lopullisessa äänestyksessä tyhjään kääntyi Heli-Päivikki Laurèn ja tietenkin, kantansa hyvin perustellut Johanna Hurme ja minä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että enemmistö hallituksen jäsenistä halusi jotain muuta kuin valtakunnan uutiseksi nousseen äärettömän tökerön päätöksen, joka syrjii nuoriamme kuin apartheid aikoinaan mustia Etelä-Afrikassa.

Kaikille lienee selvää, että jokaisella kuulu rauha nukkua kotonaan siinä, missä kadulla kulkijoille täytyy taata turvallisuus, jottei, äänen voimasta helisevät ikkunat karmeineen putoile heidän päälleen. Onko loppujen lopuksi kyse rakennusvalvonnasta - jos hatarien ikkunoiden valvottava helinä ja niiden kadulle putoamisen riski poistuu, poistuu koko ongelma? Po. ongelma on pyörinyt kaupunkimme päätöksenteossa reilut kymmenen vuotta. Sitä ovat kaikella huippuunsa viritetyllä neuvostotyylisellä luomiskyvyllään valmistelleet muutamat lautakunnat. Tuona aikana ei ole hallitukselle tullut/esitelty toimivaa ongelmaan alkusyytä poistavaa esitystä.

Mainittuna aikana nuorille on vuokrattu ns. Vanhan mestarin tila ja Vantti eli nuoret on opetettu/houkuteltu tulemaan keskustaan. Entä, kun nuorten vapaa-aika lisääntyy ja toimintaa heille tarkoitetuissa paikoissa rajoitetaan, nuoret jäävät väkisinkin ulos ja kulkuvälineihinsä. Kuten eräässä slouganissa todetaan: LIIKE ON TÄRKEIN, kun ei ole päämäärää, samoin meillä jää jäljelle liike ja sen aiheuttama ääni. Kun katsomme Uudenkaupungin upporikasta rahan kylvöä esim. keskustan elävöittämiseksi ja rantojen lankuttamiseksi, niin ihmettelen ettei rahaa ole herunut elävöityneen keskustan elämöinnin uudelleen suuntaamiseen/rajoittamiseen.

Suurin piirtein ajan jolloin po. ongelma on elänyt kaupungissamme, on ollut nuoriso- ja liikuntalautakunnasta sekä kulttuurilautakunnasta yhdistetty hyvinvointilautakunta tms. Sopiikin kysyä kuinka monta nuorison oloista huolissaan olevaa jäsentä istuu tässä uudessa lautakunnassa, jossa on muitakin painopisteitä? -Ratkaisukeskeisyyden puutteesta johtuen, ei ilmeisesti montakaan. Kun katsomme po. lautakuntaa ja sen roolia hallitusta auttavana asiantuntija lautakuntana, voi vallitsevassa haasteessa lautakunnan asiantuntemuksen todeta todistetusti olevan kuin, Pearl Haborin taivalla pyörineet tuhoa kylväneet japanilaiset hävittäjät eli ZERO - täysi NOLLA! Sopisi siis ihan vilpittömin mielin ja kaupunkilaisten parhaaseen pyrkien ottaa oppia tapahtuneesta ja vaikkapa pohtia lautakuntaan valittujen jäsenten soveltuvuutta sinne vai onko niin, että saavutetut poliittiset asemat ja hillotolpat ovat puolueille tärkeämpiä kuin esim. nuorisomme ja ihmisten viihtyvyys kaupungissa?

Kuten kaupunkimme historiaan, mitä vähemmän päättäjiä ja lautakuntia, sitä huonommin Uudellakaupungilla menee, vedoten voi todeta, murheellisten päätösten meri tulee nousemaan uuden hallintosäännön myötä. Voimallisesti valmistellaan hallintosääntöesitystä, joka vähentää luottamushenkilöiden määrää samoin lautakuntien jäsenmäärää pyritään rajoittamaan. Hallintouudistuksen voittajia ovat yläkerran virkahenkilöt, heidän asemansa ja tulotasonsa turvataan sekä luottamushenkilöiden puheenjohtajisto, joita odottaa ruhtinaalliset kokouskorvauskorotukset - tietenkin sillä edellytyksellä, jotta korkeimman portaan viranhaltijat saavat mitä hamuavat itselleen!

LINKIT kartat jne.:

Häiritsevä liikennekäyttäytyminen keskustan ruutukaava-alueella