Edvard Gyllingin Suur-Suomi ideaa voitiin pitää realistisempana kuin Mannerheimin tukemaa vastaavaa hanketta. Gylling pääsi jo muodostamaan "valtion" ja luomaan edellytykset valtion kasvamiseksi suuremmaksi ja peräti itsenäiseksi. Gyllingin suunnitteli Tukholmassa, pakoillessaan muutaman vuoden 1918 sisällissodan jälkeen, Karjalan työkansa kommuunin ja päästyään Petroskoihin hän onnistui saamaan hankkeensa liikkeelle jokseenkin tyylikkäästi - tämä tapahtui 1920-luvun alussa Lenin vallassa olon aikana.
Gyllingin luomus Neuvosto-Karjala alkoi kehittämään rivakkaasti, vaikka Gyllingin alku ei ollut kovinkaan helppo, sillä Ukki Väinämöisen joukkojen aloittama, Suomen tukema, Itä-Karjalan kansannousun kukistaminen vaati kovia otteitta ja reilut 2 000 kuolonuhria. Tämän jälkeen Gylling pääsi pääsi kaavailujensa toteuttamisessa vauhtiin ja alueelle syntyi voimalaitoksia, tehtaita, tiestöä pistettiin kuntoon, sähköverkkoa kehitettiin ja elintarvikkeidenkin osalta Karjalasta tuli omavarainen. Ehkäpä näkyvin ja vaikuttavin hanke, jossa Edvard Gylling näytteli merkittävää roolia, oli 1933 valmistunut Vienanmeren-Itämeren kanava ns., surullisen kuuluisan valmistustavan, Stalinin kanava.
Kommunismin ja kansallisaatteen yhdistämisellä luodussa Karjalassa pyrittiin suomenkieliseen kommunikointiin ja tiedottamiseen. Gyllingiä syytettiin jopa karjalaisten ja venäläisten syrjimisestä eli rasismista työpaikoilla ja politiikassa. Suomalaisten suosiminen herätti huomiota Moskovassa. Johtaja itse nautti varsin mukavasta elämästä, hänellä oli palvelijaa ja autonkuljettajaa kohottamassa arjen laatua lähemmäs juhlaa. Edvard Gyllingin puoliso Fanny otti aluksi etäisyyttä ympärillä olevaan järjestelmään, mutta huomatessaan, että tänne jäädään eikä muuta voida, ryhtyi hän kehittämään Karjalan kulttuuri/taidetoimintaa. Gyllingit eivät koskaan saaneet matkustaa Suomeen, mutta heidän sukulaisensa Ikaalisista kävivät Petroskoissa vierailulla.
Kaiken kaikkiaan Karjalan työkansan kommuunilla alkoi pyyhkiä yllätävän hyvin ja väkeä alkoi muuttamaan sinne runsaasti aina Kanadasta ja USAsta asti. Suunnitelmallisesti amerikansuomalaisia houkuteltiin muuttamaan Karjalaan ja monet tekivätkin niin - myivät omaisuutensa ja lähtivät tuntemattomaan maahan toteuttamaan haavettaan: rakentamaan yhteistä hyvää. Myös Suomesta muuttoliike Karjalaan kiihtyi, osa väestöstä peräti loikkasi perheieen metsien kautta päästäkseen kurjuudesta ja nälästä Gyllingin lihapatojen ääreen. Luonnollisesti 1920-luvun lama oli merkittävässä roolissa voimistamassa väen siirtymistä ns. kapitalistisista maista maahan, jossa kaikki rakensivat yhteistä hyvää.
Isä aurinkoisen noustessa valtaan alkoi taivas synkistyä Neuvosto-Karjalan, siellä asuvien suomalaisten ja etenkin Gyllingin yllä. Niin johtajaa kuin alueen suomalaisia alkoi sapettamaan se, että Neuvosto-Karjala kuului osaksi isompaa maata ja käytti sen valuttaa ja siten Karjala joutui rahoittamaan emämaan muita, vähemmän omavaraisia, kolkkia. Kun Edvard Gylling alkoi vaatimaan Karjalalleen omaa valuuttaa ja puhumaan Neuvostoliitosta irtaantuvasta Suur-Suomesta, johon voisivat liittyä Ruotsi ja Norjakin, voi jokainen tuumia, mitä Stalin moisista kaavailuista piti. Loppujen lopuksi noin 10 000 suomalaista kuoli ja katosi Stalinin vainoissa. Fanny Gylling vangittiin 1938 ja hän kuoli Kazakstanissa työleirillä 1944. Edvard Gylling johti Karjalaa 1923 - 1935, hänet teloitettiin 56 vuotiaana ampumalla 14. kesäkuuta 1938. Viimeistään silloin haudattiin viimeiset edellytykset punaisesta Suur-Suomesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!