TAASKO OLEMME AJATUNEET TÄLLE TIELLE UUDEN VIERASMAALAISEN LOGON ALLE?
Valtamedialle kiitos kera Putinin idioottimaisen hyökkäyksen Ukrainaan, se teki Suomessa hetkessä NATO-valtion. Tämä ei tapahtunut, kuten sovittiin virallisella kansanäänestyksellä, vaan NATOn saavuttamaan mahtavaan gallupsuosioon vedoten. Ehkä tulevaisuutta ajatellen kansanäänestys olisi ollut järjellä perusteltavissa vai olemme siirtymässä vaalidemokratiasta gallupvetoiseen politiikkaan. Kun otetaan huomioon valtamedia rooli, tässä ja muussakin, mielipiteen muokkauksessa, alkaa se muistuttaa Saksan mediaa Hitlerin valtaan nousun jälkeen. Media luo mielikuvia, joita se markkinoi totuutena, nyt en puhu Putinista tai Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vaan vaikkapa Käärijän saamasta kohtuuttoman suuresta hehkutuksesta.
Valtamedia saa melkoista tukea tuhansilta somessa liihottavilta aivottomilta tuhonenkeleiltä, jotka lannoittavat hyvin itäneen ryssävihan kasvua. Nämä, mielestään kaikki tietävät, idiootit, kulkevat juuri samoja askelmerkkejä pitkin kuin meidän 1930-luvun äärioikeisto ja Saksan nazit. Sen sijaan, että vastapuolen argumentit lyötäisiin maanrakoon selkeillä faktoilla, hyökätään ihmisten kimppuun. Jos joku edes kirjoittaa tai toivoo rauhaa Venäjän aloittamaan sotaan, haukutaan tällainen ulostulija putinistiksi tai Venäjän trolliksi. Tässä muuhunkin nopeasti laajenevassa suvaitsemattomuudessa piilee somen todellinen vaikutusvaara ja kansan eksyttäminen realismin sijaan utopistiseen mielikuvamaailmaan.
Platon tosi tähän suuntaan: Mielikuva on autiomaa jossain totuuden ja valheen välillä. Kannattaisiko yhden sun toisen asemoida mielikuvansa uudelleen ja samalla pohtia niin mielikuvien kuin mielipiteittensä paikkansapitävyyttä nyt ja pitemmällä jänteellä. Sen sijaan että keskustelisimme ratkaisukeskeisesti nuorison aiheuttaman äänen kohtuullisuudesta, sen esiintymisen paikasta, alkusyistä tai Suomen suhteesta Venäjään kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, me pystymme vain kehumaan jotain Käärijää. Ja jos siinäkin olet eri mieltä, saat melkoisen ryöpyn niskaasi. Olemme siirtyneet kritiikittömän tiedottamisen maailmaan eli aivan kuten valheessa eläneissä totalitarismeissa vain yksi totuus, josta ei saa keskustella tahikka sitä epäillä, vallassa.
Joskus alkaa tuntua siltä, että aivan kuten Goebbelsin ajan Saksassa, meilläkin valtamedialle myönteinen manipulointi käy maksettujen kansalaisvaikuttajien kautta. Seuratkaapa jotain reppanaa, joka haluaa vaikka rauhaa Ukrainaan ja hänen saamaansa palautetta. Ei aikaakaan, kun tuo tyyppi saa pahaa tahtoivat kommentoijat kimppuunsa. Eivätkä kommentoijat rakenna keskustelua tai pyri vaikuttamaan sen suuntaa, vaan he pyrkivät toinen toisiaan tukien nonseleeraamaan rauhasta haaveillen reppanan - häntä solvataan lukuisissa kommenteissa, mitä ilkeämillisemmillä sanakäänteillä. Nämä ahkerat kommentoijat, muuten yllättävän samat naamat, toimivat täysin tunteettomasti kuihduttaen keskustelun ja siten myös demokratian.
Onko Käärijä todellisuudessa esimerkki siitä kuinka lähellä olemme Neuvostoliiton tiedotustyyliä? Siellähän media ylisti taiteen saavutuksia ja urheilijoiden urotekoja vain siksi, että kansa jaksaisi ankean arjen yli nukkumaan kohti uutta arkea ja uhraamaan itsensä jonkun suuren, joka ei koskaan toteutunut, vuoksi. Onko kukaan henkilö tai mikään asia saanut Suomessa koskaan niin paljon hehkutusta osakseen kuin Käärijä. Tämä tapahtuu samaan aikaan, kun olemme osa sotaan ajautuvaa liittoumaa. Eikö juuri nyt olisi aika puhua Putinin jälkeisestä Venäjästä vai luuleeko joku, että jos ei ole Putinin jälkeistä Venäjää, on kuitenkin Suomi? Onko Suomen tiedotusta hallitsevilla vajaalla kymmenellä päätoimittajalla puhtaat jauhot pussissa ja kansan etu mielessä vai turvaavatko he sanomansa tuhansiin nöyriin trolleihinsa, jotka tyrehdyttävät valtamesidiaan kohdistuvan kritiikin alatyyliseen älämölöönsä?
Saksan, Venäjän, Suomen 10 isoimman median päätoimittajan ja näiden trollien propaganda. Tämän päällä on nyt "somekeskustelijat", jotkut vilpittömästi omina persooninaan ja toiset anonyymienä yhden mielipiteen huutajina. Niin se on tai ehkä on.
VastaaPoistaVoi olla kyllä vilpittömästi sitä mieltä, että somen voimaa ei olla vielä ymmärretty. Liian nopea tiedon ja epätiedon välitys tulee etenkin monille valtiojohtajille yllätyksinä. Nyt taitaa olla jo niin että nämä yllätykset eivät ole aina olleet parhaasta päästä yksittäisten maiden toimivien johtajien näkökulmista.
Esimerkkinä hyvästä ja huonosta somemediatarjonnasta voi varmaan pitää Ukrainan sotaa.
Milloin selkkaus kääntyy rauhaksi ja miten? Maailman kannatinpilareita muutellaan nyt rajuilla otteilla. Kun ihmisiä pidetään epävarmuudessa vuosikausia niin mihin ja kenen aivotoimintoihin tämä epätietoisuus tulevasta alkaa vaikuttaa pysyvästi?
Notta feik njyys siiten vaan.