UUTEENKAUPUNKIIN LAAJAA KEHITYSRINTAMA!

Lähes kaikki tahot kiittelivät Uudenkaupungin yksimielisyyttä ja sen löytymisen pitäisi olla kaikille kaupunkilaisille hieno juttu. Jotta yksimielisyydestä olisi maksimaalinen hyöty, sitä  on syytä käyttää laajasti ja järkevästi kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Mitä enemmän yksimielisyydellä parannetaan kaupungin ja sen asukkaiden olemista, sitä paremmin täällä asiat ovat ja sitä positiivisempi kuva Uudestakaupungista lähtee maailmalle.

Positiivinen Uusikaupunki huomataan laajalti muualla ja jos tämän myötä syntynyt kuva on parempi kuin muualla asuvan ihmisen oman kotikunnan kuva, alkaa Uusikaupunki kiinnostaa muuttomielessä. Se, että säästämme yksimielisesti kaupungin talotta kuntoon, ei säväytä muualla eikä saa aikaan muuttorysäystä saati edes muuttovärähtelyä tänne. Perinteisellä säästämisellä ja talouden tasapainottamisella on niin ikävä kaiku, että ne eivät herätä kenessäkään positiivisuutta vaan puistatusta.

Jos säästämisen ja kaupunkiorganisaatiota järkeistämisen ohella ryhdymme yksimielisesti kehittämään kaupunkia parantamalla sen puitteita ja palveluita, herätämme maailmalla positiivista huomiota, saamme tänne uusia asukkaita, joiden avulla kaupungin talous kuntoutuu. Kun muualla tehdään pääsääntöisesti ankeita päätöksiä, meidän positiiviset päätökset loistaisivat kuin aurinko Suomi nimiseen synkkyyteen.

Positiivisuus saisi ihmiset kiinnostumaan ja muuttamaan tänne, rahoittamaan hankkeitamme, jakamaan väärien päätösten vuoksi kasautunutta taakkamme ja rakentamaan kanssamme Uudestakaupungista maamme mukavinta ja parasta asuinpaikkaa. Tämän kaiken toteuttamiseksi tarvitsemme ryhmän sopivia uusikaupunkilaisia luomaan positiivisen, mutta realistisen kehitysohjelman.

Ensinnäkin kamreeritar saa selvittää koko kaupungille avoimesti Uudenkaupungin taloudellisen tilanteen myös mahdollisesti laukeavien Kuntarahoituksessa olevien miljoonien eurojen vastuiden osalta. Niin ikään kaikille on avattava sote-uudistuksen vaikutukset ja Suomen valtion nykyinen taloudellinen tila ja sen ennusteet lähivuosille - siis Neuvostoliitosta tuttu viisvuotisennuste ja -suunnitelma. Näin kaikki voivat nähdä kehityksen realistiset mahdollisuudet ja luoda siltä pohjalta selkeät tavoitteet.

Tällä sapluunalla väistetään Uudenkaupungin kohellustyylinen asioiden hoito. Tästä hyvänä esimerkkinä on liikuntahalli. Kukaan ei tiennyt viisi vuotta sitten tilannetta eikä tiedä nyt, mikä tilanne on hallin suhteen viiden vuoden kuluttua. Meillä on vallalla äärimmäisen impulsiivinen valmistelu: Yht´äkkiä päättäjille tuodaan eteen joku Tontonmäki, Novidan osto miljoonilla, Pask´lahden rakentaminen jne.. Kun tällaisia miljoonatempauksia putkahtelee esiin vähintään kerran vuodessa, ei päätöksenteossa voi olla mitään suunnitelmallisuutta tai tolkkua.

Jos olisimme vuonna 2009 tehneet selkeän viisvuotissuunnitelman kaupungin kehittämiseksi ja noudattaneet sitä, olisi meillä nyt  uusi monitoimihalli, täysimittainen tekonurmi, remontoitu uimahalli sekä alhaisemmat verot ja taksat sekä enemmän asukkaita. Selkeät, realistiset suunnitelmat ja niistä kiinnipitäminen mahdollistavat kaupungin kehittämisen ilman ikäviä taloudellisia yllätyksiä. Nykypoukkoilulla vain kasvatamme massiivista kiinteistöjen korjausvelkaa, joka syö päivä päivältä enemmän ja enemmän kehitysmahdollisuuksiamme.

Kun Uudenkaupungin realistiset kehitysmahdollisuudet on kartoitettu, perustamme kaupunkiin kehitysryhmän. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että Uudellakaupungilla on taloudelliset edellytykset kehittyä. Kehitysryhmään valittavilla ihmisillä on oltava tietoa, intoa, vastaanottokykyä, luovuutta eikä joukossa saa olla yhtään itsekästä jarrua,  aina vastaan peruspessimistiä, joka jo ikävällä olemuksellaan ja härkäpäisyydellään sabotoi muiden ryhmäläisten työn.

Meillä politiikasta on seuloontunut lukuisia luovia ja yhteistykykyisiä tyyppejä, joita olen nähnyt esittämässä tai kannattamassa vaihtoehtoja. Voinkin miltei mennä valalle siitä, että kaupungin kehittämisen kannalta parhaat kaupunkilaiset eivät ole luottamustehtävisä: Jarno Nikula, Sanna Loven, Mikko Siivonen, Markku Varjo, Jarmo Segerroos. Heidän lisääksi lisäisin ryhmään Harri Lehtosen, Sonja Stenmannin ja Esa Kerkolan. Valtuustosta valitsisin kehitysryhmään Sami Virtasen ja kaksi Järvistä ja virkahenkilöistä kamrerittaren pitämään kehityksen talouspuitteet realistisina ja teknisenjohtajan tuomaan alansa osaamista.

Luonnollisesti kaupungissa on muitakin ihmisiä, joilla tietoa, visioita , kyky kuunnella muita ja saada suunsa auki, mutta tuossa on tyyppikavalkaadi, joka varmasti sitoutuisi asiaansa. Ryhmän vetäjäksi pistäisin valtion tuet, alueen olot, seurat ja puuhaihmiset tuntevan Tuija Suomisen.