Yksimielistä Uudenkaupungin alasajoa?

Katsoessamme Uudenkaupungin historiaa voimme todeta sen osaamattomuuden, käyttämättömien mahdollisuuksien ja menetetyn tulevaisuuden tyyssijaksi. Etenkin kaupungin viimeiset vuodet ovat armottoman onnettomia, todellisten tohelojen  tunarointia. Olemme Suomen ainoa kaupunki, johon on syntynyt muutamassa vuodessa reilut tuhat työpaikkaa ja silti väestökehityksemme on negatiivinen. Tämän toteutuminen vaatii huippunsa viritettyä osaamattomuutta ja megatumpelointia.

Uusikaupunki on säästänyt itsensä kuoliaaksi - AAMEN! Jätimme autotehtaan työpaikkojen suoman mahdollisuuden käyttämättä luopuessamme kaupunkimme puitteiden kehittämisestä. Ainoa kehitysaskel puitteiden muodossa on tekonurmi, mutta senkin toteutti paikallinen urheiluseura muutamalla kymppitonnilla. Satsasihan Uusikaupunkikin lähes saman summan urheiluun ostamalla kaupunkilaisten rahoilla vanhan kivinavetan, johon paikalliset g-harrastajat rakensivat itselleen satojentuhansien eurojen ökyravintolan.

Vielä 1990-luvulla Uudestakaupungista pyrittiin luomaan mukavaa 25 000 asukaan kaupunkia. Suunnitteilla oli korttelikouluverkko ja koko kaupungin tasapuolista kehittämistä. Kun tuon aikainen virkakunta on vaihtunut, on kaikki kehitys ja luovuus kadonnut tulevaisuuden suunnitelmista lopullisesti. Ajansaatossa myös päättäjien laatu ja luomiskyky on romahtanut ja jäljelle on jäänyt muutaman populistin ontot pulinat. Asiaan kuin asiaan otetaan sitä voimakkaammin kantaa, mitä vähemmän on tietoa tai ymmärrystä.

Päätöksentekokulttuurimme on valahtanut jopa alle menneen valtuustokauden tason. Silloin sentään puhuttiin aloitteiden sisällöstä, nyt ne tuomitaan ilman perusteluja. Kaupungissa päättäjät iloitsevat yksimielisyydestä, joka kuitenkin on viemässä kaupunkia tuhon partaan tuolle puolen. Aikaisemmin oli sentään muutama valtuutettu ja tarkastuslautakunta, jotka kritisoivat vallinnutta menoa. Nyt on enää ilmoilla ainoastaan lautakunnan olemattomuudesta kumpuavaa sisäistä  kritiikkiä. Surullista - hyvin surullista - keskustelu on kuollut!

Takavuosina Uudenkaupungin päättäjät halusivat rohmuta kuntaliitosten kautta itselleen kaiken päätösvallan Vakka-Suomessa. Luojan kiitos kaikkialta torjuttiin täkäläisten lähentelyt. Syy oli hyvin yksinkertainen: Muualla nähtiin se, mille täällä oltiin sokeita: Uudenkaupungin tuhoon vievä päätöksenteko ja haihatteluihin satsaaminen sekä kuoliaaksi säästäminen. Jos muualla olisi uskottu uusikaupunkilaisiin, olisi koko Vakka-Suomi pian vasaran alla.

Nyt huomattava osa uusikaupunkilaisia on oman paikkakuntansa vankeina. He eivät pääse täältä pois, koska asuntoa ei saa millään kaupaksi.  On vähintäänkin surkeaa, että juuri se pitää ihmiset täällä, miksi he haluaisivat muuttaa pois eli kaupungin laiminlyöty kehittäminen. Kehityksen laiminlyönti ei jää ainoaksi kaupunkimme työntövoimaksi ja tänne muuttoesteeksi, vaan palveluihin ja puitteisiin nähden suhteettoman korkeat verot ja taksat kasvattavat kielteistä kuvaa Uudestakaupungista.

Kaikki edellä kerrottu on osoitus onnettomien tyyppien epä-älyllisestä toiminnasta ja onnistuneesta kyvystä roikkua vallassa vuosikymmenestä toiseen. Nyt näillä tyypeillä, jotka hehkuttavat yksimielisyyttä, on väline betonoida asemansa ja siirtyi siirtyä diktatuuriin. Laki tarjoaa mahdollisuuden vähentää Uudenkaupungin valtuutettujen määrän 27:n eli näin viimeinenkin vaihtoehtoja tuova tyyppi poistuu ideoineen valtuuston lehtereiltä. Vannaksen kaupungissa siirrytään nazisaksalaiseen yksimielisyyteen.

Soteuudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä olisi parempi, että miettiviä päitä löytyisi valtuustosta mahdollisimman paljon. Mutta tämähän ei sovi meidän naziyksimielisyyteen. Ikävä vaan, että että valtion talous ja kaupunkimme talous sekä Uudenkaupungin vetovoimavaje huomioiden loppumme on lähellä ja se tapahtuu, nykytyyppien johdolla, rytinällä kuten nazisaksan romahdus aikanaan.