Suomen tämän päivän terroristit huomisen sankareita?

Kuluneena vuotena Suomi on muuttunut. Poliittiset päätökset saivat aikaan tyytymättömyyttä, joka on kasvanut väkivallaksi. Enää ei kyse ole muutaman kymmenen äärijärjestöjen jäsenen välisestä kinasta ja kevyestä mukiloinnista vaan nyt ministereiden kimppuun hyökätään, talot sytytetään tuleen, raketteja ammutaan ihmisten päälle eli protestirikollisuus kasvaa kasvamistaan. Hälyttävintä tässä kaikessa on se, että laittomuuksia tekevät tavalliset kansalaiset.

Aikaisemmin kahvipöytäkeskusteluissa lähes poikkeuksetta tuomittiin itsenäisyyspäivän häiriköt. Nyt ministerin naamalleen saamat colat herättävät hilpeyttä, toivovatpa jotkut seuraavalla kerralla naamalle lentävän jotain vahvempaa. Jopa lukuisat tuhopoltot saavat ymmärtämystä kansalta. Tuleeko yhä useammista tavallisista kansalaisista lakia rikkovia terroristeja tai jopa sankareita? Koska alkaa tavallisten kansalaisten järjestäytynyt toiminta järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan?

Ongelmaa pahentaa eniten se, että kukaan ei pohdi syitä tyytymättömyyteen ja väkivaltaan, vaan ainoastaan seurauksia pyritään torjumaan. Hölmömpikin hoksaa, että tämä johtaa väistämättä kierteeseen, jossa konstit kovenevat puolin ja toisin. Tuntuu lähinnä hölmöläisten hölmöilyltä suitsia kansalaisten tyytymättömyyttä siten, että kansaa valvomaan palkataan, poispotkittujen  poliisien tilalle palkattuja, osa-aikaisia ja alipalkattuja vartiointiliikkeen miehiä.

Suomen ongelma on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että päättäjät ovat onnistuneet tuhoamaan demokratiamme toimivuuden ja uskottavuuden. Kansa ei saanut sitä,  mitä se viime vaaleissa äänesti. Kansasta on tehty pienen, mitään yleishyödyllistä tekemättömän, aateliseliitin elättäjä, näiden etua päättäjämme turvaavat ja siunaavat kansan kustannuksella. Meillä on legioona dosentteja, professoreja jne., joista enemmistöllä ei ole kansan mielestä mitään yhteiskunnallista hyötyä.

Koulutetut, tavallisen kansalaisten arjesta vieraantuneet, teoreetikkomme ovat fiksuja tapauksia. Heittäessään mielikuvituksellisia teorioita mitä mystisimmistä asioista he osoittavat oman hyödyttömyytensä. Jos jokin professori, kuten Siksten Korkman, sanoo jotain käytännössä hyödynnettävää, eivät päättäjämme sitä ymmärrä ja toteuta. Jos otamme  tiedettä tekniikan ja kansan oloja parantamalla tekevät professorit pois, niin mitä virkaa on lopuilla? Pitkälti loppujen kärki esiintyy mediassa ylistäen toistensa käytäntöön sopimattomia teorioita eli osoittavat hyödyttömyytensä.

Tämän eliitin rahoittaa kansa, joista 400 000 on työttömänä, miljoona tekee epävarmaa osa-aikatyötä jne. Jos tälle porukalle, joka ei pysty työllään rakentamaan realistista tulevaisuutta, päättäjät ja asiantuntijat tarjoavat pakkolakien kautta entistä ankeampaa tulevaisuutta, onko ihme, jos tyytymättömyys alkaa purkautumaan väkivaltaisesti. Etenkin Persut ovat syöneet niin totaalisesti vaalilupauksensa ja sen osalta voidaan puhua Suomen historian suurimmista vaalivalheista. Kun puolue roikkuu sitkeästi vallassa vähääkään välittäen antamiensa lupausten pettämisestä ja kansan protesteista, onko kummallista, jos kansa alkaa liikehtimään levottomasti?

Kaiken huipuksi kansalle, jolle tarjottiin välttämätöntä vyönkiristystä kerrotaan maahan otettavan kymmeniätuhansia pakolaisia, joista aiheutuu miljardien eurojen kulut. Päättäjät kertovat, että heihin meillä on varaa, kunhan kansa taas kiristää lisää vyötä ja ottaa pakolaiset keskelleen asumaan. Kun huomioidaan pakolaisten tähän asti onnettomasti onnistunut vastaanotto ja kotoutus sekä niistä poikineet äärimmäisen ikävät ongelmat, ei liene outoa, jos kansa alkaa kapinoimaan myös maakunnissa.

Kun yleinen mielipide on entistä voimakkaammin laittoman kapinoinnin puolella, on Suomessa syntymässä äärimmäisen vaarallinen tilanne. Maassamme yhteiskunnan vastaisesta väkivallasta tulee laajalti hyväksyttyä arkea. Pääkaupunkiseudulla tämä pystytään hoitamaan poliisivoimin, mutta miten kehäkolmosen ulkopuolella, josta poliisivoimia on vahvalla kädellä leikattu? On enää vain ajan kysymys, milloin ministereiden kokema väkivalta kohdistuu paikallispäättäjiin. Väkivallan uhka leijuu turvattomien paikallispoliitikkojen yllä.

Syntyneen väkivallan uhkan vaikuttaessa päätöksentekoon, voidaan sanoa lopullisesti hyvästit äänestämällä tapahtuneelle edustukselliselle päätöksenteolle. Epätoivoinen osa kansasta on saanut tarpeekseen ja ottaa väkivallalla sen päätösvallan, minkä se tuntee kuuluvan itselleen.  Jos näin tapahtuu, liikutaan tukevasti vallankumouksen tiellä. Kun sille tielle on lähdetty, ovat kumouksen seuraukset olleet mullistavia ja mittavan murheellisia.

Avoimuus, rehellisyys sekä, dosenttien ja professorien sijaan, kansan kuunteleminen, sen perustarpeiden ja tulevaisuuden turvaaminen ovat avain yhteiskunnan vastaisen väkivallan torjumiseen. Kansa on kyllästynyt asemaan, jossa sillä maksatetaan aikamme aatelisten elintaso ja elostelu. Jos syntyneen väkivallan ja tuhopolttojen kierrettä ei saada nopeasti poikki, ovat tämän päivän väkivaltaiset lainrikkojat huomispäivänä kirjoitettavan historian sankareita. Olisi pikaisesti tehtävä jotain, jotta viimeinen kivi lentää mahdollisimman pian, sillä ensimmäiset kivet ovat jo lentäneet.