Sairaalan alasajo oli selvä jo 2009 ellei peräti 2001

Vuonna 2009 Naantalin seminaarissa kamreeritar yritti avata luottamushenkilöille nykyisen maailman, Suomen ja Uudenkaupungin taloudellisen tilanteen. Suuri johtaja hyppäsi, heti esityksen alussa, estraadille ja painotti Uudenkaupungin selvinneen pahemmastakin ja lama kiertää Uudenkaupungin. Samalla jäi luottamushenkilöille jakamatta konsulttityö, josta kaupungin talouden ongelmakohdat osoitettiin selkeästi verrokkikuntien avulla. Nolona kamreeritar käänsi esityksensä kulkua, koska luottamusmiehet uskoivat Messiaansa sanomaa.

Jo ennen tätä Rainer Tähtinen kritisoi 2009 alkaneen valtuustokauden ensimmäisessä kokouksessa silloista hallihulluttelun huipennusta: Uudestakaupungista oli tulossa Euroopan teräskaupan keskus, syntyisi satoja uusia työpaikkoja, kunhan kaupunki vain ensin takaisi reilun viidenmiljoonan euron lainat. Tämän jälkeen tulivat katuvalohullutukset, keittiöremontit, "Tontonmäet", risteykset, historiikit, ulkomaanmatkat, ralliauto, soijatehtaan teiden ja vesiputkistojen vaatimat miljoonat eurot, tuli Hinku-hanke ja satojen tuhansien eurojen konsulttikulut.

Kaikken tuon piti tuoda kaupunkiimme puolitoistatuhatta työpaikkaa, ikävä vaan, että TOISTAKYMMENTÄ MILJOONAA EUROA JOKO KAUPUNKILAISTEN SITOUMUKSINA TAI SUORANA RAHANA MENI  EIKÄ TYÖPAIKKOJA TULLUT. Kaikki tuo rahoitettiin ajamalla alas palveluita, nostamalla veroja ja taksoja sekä ottamalla velkaa. Kaiken tuon läpivienti perustui hölmöihin päättäjiin, joita Messias veti kuin pässiä teuraalle.

Kamreerittaren seuraava yritys avata luottamushenkilöiden silmät kaupungin kasvaville ongelmille sisälsi maan ykköskuntakonsultin Eero Laesterän tuomisen Uuteenkaupunkiin. hän piti tilastot tukena esityksen, joka avasi kaikille kaupunkimme ongelmakohdat, kehityksmahdollisuudet ja vinoutuneen huoltosuhteen. Laesterän esityksessä kävi selväksi Uudenkaupungin muuttuneen vauraasta ja kehittyvästä kaupungista velkaantuvaksi, valtionosuuksien varassa kituuttavaksi kaupungiksi. Suomen Kuvalehdestäkin tuttu, laajasti siteerattu ja arvostettu konsultti kiteytti esityksen sanoihin: MITÄ HELVETTIÄ TE OLETTE TEHNEET TÄÄLLÄ VUODEN 2001 JÄLKEEN?

Alkoi keskustelu Uudenkaupungin tulevaisuudesta tai keskustelun aiheesta piti alkaa. Rainer Tähtinen yritti sitä, mutta niin oikealta kuin vasemmalta alkoi syyttely huoltosuhteen korostamisesta: ei ikäihmisiä saa syyllistää, tuo oli ikärasismia, ei ikäihmiset ole taakka, on terveitäkin seitsemänkymppisiä jne.. Näin porukka osoitti tylyllä tavalla: He eivät lue Suomen Kuvalehtä, eivät tunne Eero Laesterää, eivät ymmärrä nähtyä tai kuultua vaan vaan vievät omine pinttyneine mielipiteineen tätä kaupunkia turmiolle. Valtuutetuilla ei ollut pienintäkään halua tai kykyä ymmärtää yhtään mitään uutta saati suunnitella tulevaisuutta.

Edellisen valtuustokauden aikaisen hallituksen puheenjohtajan on siis turha syyttä nykyistä hallitusta väestökadosta tai muistakaan ongelmista. Itseasiassa viime valtuustokaudella tehtiin väestökatoa voimakkaimmin kiihdyttävä ja huoltosuhdetta vinouttava päätös: Kaupungista lopetettiin viisi koulua. Silloinen hallituksen puheenjohtaja totesi koulujen lopettamisen myötä kaupungin talouden korjaantuvan lopullisesti. Kaikki näkevät nyt kaupungin ajautuneen ojasta allikkoon niin talouden kuin väestökehityksen suhteen. Koulujen lopetuksen jälkeisenä vuotena Uudenkaupungin väestö väheni lähes 300 asukkaalla - pääasiassa lapsiperheitä muutti pois kaupungista.

Koulujen lopettaminen tapahtui härskillä lautakunnan ja valtuuston manipuloimisella. Koomisin tilanne syntyi, kun koulujen säilyttämistä kannattaneet kutsuivat tohtoritason auktoriteetin esittämään faktoja pienten koulujen säilyttämisen positiivisista vaikutuksista kaupungin kehitykselle. Vastavetona esittelijä kutsui pääkaupunkiseudulta entiesn ukilaisen tusinarehtorin puolustamaan koulujen lakkauttamista.

Vastakkain olivat tohtorin lähdetietoineen esittämät faktat ja pienestä sinisestä vihosta mututietoa levittävä rehtori. Kuinka ollakkaan, kuten kaikki nyt tietävät, rehtorin sininenvihko voitti tohtorin tutkitut faktat. Nyt taidetaan samalla veijarilla höynättää päättäjiä lopettamaan Kalannista yksi koulu ja satsaamaan rahaa vanhan ja räsän koulun remonttiin kaupungin keskustassa. Tämä haave on täysin epärealistinen suunnitelma jo valtakunnan talouden vuoksi. Mutta täällä esittelijä vie haavetta härkäpäisesti eteenpäin syöttämällä ontuvia ellei peräti naurettavia perusteluja  päättäjille. Itseasiassa opetustoimemme, maataloutta lainaten, on lähes yhtä hyödytön kaupungin lasten opetuksen kehittämisessä kuin maho lehmä meijerille.

Hölmömmänkin pitäisi hoksata, että tuollaisen lehmän hyötykäyttö ei löydy meijeristä vaan teurastamolta. Vielä 1990-luvulla kaupungillamme oli yleviä, mutta realistisia kehitystavoitteita: Täällä suunniteltiin korttelikouluverkkoa ja elämisenpuitteiden kehittämistä jne.. Nyt kaikki, etenkin lapsille ja vapaa-aikaan kohdistuva, on säälimättömien säästöjen kohtena. Virkakunnan vaihtuessa kaupungista on hävinnyt luovuus ja tilalle on tullut esittelijöiden härkäpäisyys ja itsekäs junttausmenttaliteetti. 2000-luvulla kaupunkia ei ole, valaistusta lukuuottamatta, yritetty kehittää pätkääkään muuttovoittoiseksi.

Parhaista päivistään Uusikaupunki on menettänyt  yli 3 000 asukasta eli lähes 15% väestöstään. Jos asukasluku olisi pysynyt samana tai kasvanut, ei kukaan puhuisi nyt sairaalaan alasajosta. Meillä ei ymmärretä virheiden tapahtuneen jo aikaa sitten: Mitä helvettiä teitte vuoden 2001 jälkeen? -Kasvatimme julkista puolta, hakkasimme rahaa "suuriin seikkailuhin", hallihaihatteluun sekä muihin älyttömyyksiin ja nyt on maksun aika.

Nykyinen hallitus sai perinnöksi miljoonavelat. Hallitus ei valinnut kehittämistä ja kasvua tieksi talouden tasapainottamiseen vaan tiukan talouspolitiikan. Sitä voidaan ja saakin kritisoida, kuten kaikkia päätöksiä. On kuitenkin epäloogista, jos ongelman aiheuttaja ryhtyy kritisoimaan aiheuttamansa tai ainakin ratkaisevasti kasvattamansa ongelman hoitoa. Olisi ainkoinaan itse hoitanut asiat itse sille mallille, etteivät ongelmat olisi kasvaneet vaalien aikaisiin mittoihin.

Toisaalta edellisenkin valtuustokauden hallitus sai oman perintönsä eli vinon kehityssuunnan. Kun Uudenkaupungin kurimuksen kierteeseen ja sen historiaan perehtyy, löytyvät sen takuuhenkilöinä samat, kymmenet vuodet vallassa istuneet, henkilöt. Ovatko kaikki päättäjämme olleet onnettomia surkimuksia? -Eivät, mutta sopii pohtia miksi lautakunnissa ja valtuustoosa aktiivisimmat ja luovimmat ovat päättäneet jättää luottamustehtävät: Jarno Nikula, Timo Ellä, Esko Tähtinen, Mikko Siivonen, Johanna Ruoranen, Jarmo Segerroos jne. jne. Kysykääpä suoraan heiltä ja saatte tylyn vastauksen.

Joku saattaa nyt pitää uusikaupunkilaisia äänestäjiä hölmöinä, kun he äänestävät vuodesta toiseen samoja tumpeloita valtuustoon. Kyse ei ole kuitenkaan äänestäjien hölmöydestä vaan tiedosta ja semminkin väärästä sellaisesta: Kuinka joku voi luulla, että kaupungissa talous on kuralla ja tulevaisuus täynnä vyön kiristämistä, jos juuri ennen vaaleja järjestetään, Suomen mittapuussa ennen näkemättömät, kiitosjuhlat kaupungin menestykselle ja sen tekijälle? Tällaisella neuvostotyylisellä perusteettomalla juhlinnalla, faktoista vaikenemalla ja valheita uutisoimalla on vuosikymmenet kaupunkilaisten äänet suunnattu "tolkun ehdokkaille" eli Uudenkaupungin alamäen takaajille.

Eikä väärällä tiedolla ratsasteta ainoastaan vaaleissa vaan myös sen jälkeen päättäjien keskuudessa. Vai luuletteko te, että esim. Kokoomuksessa, jossa uudet tulokkaat ottavat ruorin kouriinsa ja ohjaavat Uuttakaupunkia paremmille vesille, saavat vallassa kauan olleet päättäjät kilvan kertomaan tulokkaille: Me oltiin vuosikymmenet tuon vanhan, ahterilleen vievän, tien kovimpia takuuhenkilöitä, itseasiassa me valittiin ja johdettiin kaupunki tuolle tielle. Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa - virheistä ei saa oppia, sillä kansa saa tietää totuuden ja minulta menee valtuustopaikka!: Siinä kiteytettynä uuskikaupunkilainen poliittisen ajattelun ydin yhdessä lauseessa.

Uusikaupunki on herkkähipiäisten, härkäpäisten, luomiskyvyttömien ja  tehtäviinsä kelpaamattomien esittelijöiden vanki. Kamreeritarta käy suorastaan sääli, hän on yksin kuin Sixten Korkman valtakunnan tasolla eli tietää missä vika on, mutta kukaan ei tartu hänen tarjoamaansa tietoon. Tekninenjohtaja on tuonut ryhtiä, samoin uusi sote-pomotar piti mitä lupasi. Aikaisemmin suureen äänen julistettiin miljoonajahteja ja erikoissairaanhoidossa tulevan miljoonien eurojen säästöjä, mutta ne jäivät tuolloisen hallituksen puheenjohtajan kateettomaksi uhoksi.

Lopuista esittelijöistä tulee mieleen lähinnä sokea maalivahti, joka ei saa mitään kiinni tai kentälle lähetetty luistelutaidoton hyökkääjä, joka hoippuroi kaukalon laidalla,  jottei kepsahtaisi jään pintaan. Meillä tulisi viimeinkin vaatia esittelyltä luovuutta, laatua ja osaamista tai lainata maataloudessa käytettyä hoksaamista: Maho lehä ei hyödytä meijeriä se kuuluu teurastamoon!