Kaupungin varoilla nuorille: liikuntaa vai kaljaa?

Uudessakaupungissa on käynyt niin ikävästi, että jo aikaa sitten kaupungin kehitys karkasi väärille urille. Lapset ja liikunta ovat olleet säästökohteita ja ovat sitä edelleen. Meillä jopa po. sektorin valmistelija on liikunta-, kulttuuri ja nuorisovastainen.

Muistakaa tämän virkahenkilön legendaariset lohkaisut: Toivottavasti kukaan ei enää esitä tekonurmen rakentamista ja myydään teatteri. Kun aikoinaan nuoriso- ja liikuntatoimenjohtaja etsi aktiivisesti ratkaisuja kaupungin liikuntapuitteiden pitämisen kilpailukykyisinä sai hän lopulta potkut esihenkilöltään, jonka suurimmaksi saavutukseksi jäänee Suomen ennätys koulujen lopettamisessa.

Uusikaupunki lienee ainoita tämän kokoisia kuntia, joissa ei ole nuoriso- ja liikuntatoimenjohtajaa ja sen sektorin lautakuntakuntaa. Tältä pohjalta on hankala edes kuvitella liikunta- ja vapaa-ajan puitteiden pysymistä verrokkikuntiin nähden kilpailukykyisinä.

Uusikaupunki on harjoittanut ja haikaillut pitkälti 1970-luvun tyylistä hallielinkeino- ja asuntopolitiikkaa ja sen seurauksena menettänyt yli 3 000 asukasta. Näin syntyneitä velkoja ja laskevia verotuloja on rahoitettu opetuskulujen ja liikuntapalvelujen "säästöillä". Tämä taas on edelleen kasvattanut kaupungista poismuuttoa ja talousvajetta.

Kaupunkimme kehityksessä on varsin huvittavaa se, että onnettomasti kohdellun nuorison ja vapaa-ajan puitteiden vuoksi kaupunkimme asukasluku ei romahda totaalisesti: Muualle, hyvien opetus- liikuntapuitteiden pariin, haluavat lapsiperheet eivät pääse eroon asunnoistaan kuin pilkkahinnalla, siksi he eivät voi muuttaa pois. Luonnollisesti kaupungin päättäjien ratkaisut, asioiden hoidon tyyli ja mm. tuulimyllyjunttaus ovat osaltaan auttaneet siinä, että väki karttaa Uuttakaupunkia muuttokohteena.

Nähdäkseni silloin, jos kyse on liikunta- tai monitoimihallista, kuuluu se kunnan rakennettavaksi. Tämä varsinkin silloin, jos rakennelma tulee koulujen yhteyteen. Käsittääkseni kaupungin on luotava kilpailukykyiset puitteet urheiluseuroille, jotta nämä voivat keskittyä itse päätoimintaansa, joka on pitkälti nuorisotyötä.

Mielestäni silloin päättäjät ovat auttamatta vikatiellä asukasviihtyvyyden kehittämisen suhteen, jos heidän mielestään meillä on miljoonia euroja jonkun oppilaitoksen ostoon, mutta ei senttiäkään liikuntaan tai jos meillä on varaa ottaa  alkoholinvalmistuksen takaamiseksi miljoonien eurojen vastuut kaupungille, mutta ei antaa senttiäkään liikuntarakentamiseen. Onpa koomista, että tällä alkoholille jees ja liikunnalle njet -linjalla on ollut valtuuston äänestyksessä jopa liikuntapaikoista vastaavan lautakunnan puheenjohtaja.

Jokaisen sopii pohtia mielessään, kumpi saa lapsiperheen muuttamaan kaupunkiin: Kaupungin rahoittama panimo vai kaupungissa lapselle tarjotut hyvät liikunta- tai opiskelupuitteet?