NEUVOSTOLIITON KOHTALO ODOTTAA MEITÄ?

Porukka kilpailutti muutaman miljoonan euron rantaviritelmän, josta ystävällismielinen säätiö kustantaa leijonan osan. Ja johan meni kilpailutus poskelleen: rahapuolesta en tiedä mitään, mutta aikataulu petti pahasti. Julkisuuteen annettiin tieto, ettei urakoija voinut mitään, kun tavarantoimittajat ei saa rakennusmateriaalia rantarakentajille. Julkisuudessa velloneiden arveluiden mukaan tämä selitys kelpasi tilaajalle, joka tyytyy isommin urahtamatta odottamaan.

Rantarakentamisesta tulee mieleen huhut Neuvostoliitosta ja siellä huhujen mukaan vallinneesta mentaliteetista: EI OLE KIIRE, EI HOPPU EIKÄ TYÖN LAADULLAKAAN OLE VÄLIÄ, KUN YHTEISILLÄ RAHOILLA RAKENNETAAN! Kuten Neuvostoliitossa, niin meidänkin rantarakentajien konnuilla, kansan katseet käännetään sirkushuveihin ja jos nekin menevät poskelleen, aina voi kansan katseen kääntää johonkin kivaan kuten riippusänkyihin, puihin ripustettuihin rätteihin ja muuhun halpaan. Kun media hehkuttaa pienen piirin ja heidän tukijoiden toistoilla: UPEETA, VALTAVAA ja KIVAA, saavat, siinä sivussa, miljoonat valua hukkaan kuin paikkakunnan koripallomenestys tai menneen ajan kasvu.

Viimeistään nyt, onnahtavan rantakuvion jälkeen, pitäisi pohtia päättäjien ja toteuttajien kykyä toteuttaa kaupungin historian suurin hanke. Jos ei osata kilpailuttaa yksinkertaista pelkistettyä DDR-tyylistä rantaa, ei tällaiselle porukalle pitäisi antaa mitään kymmenen kertaa suurempaakaan hanketta - EPÄONNISTUMISEN RISKI KASVAA KOHTUUTTOMAN SUUREKSI!

Kun me rehellisesti katsomme päättäjien ja valmistelijoiden murheellisia meriittejä, nostavat ne suurhankeen epäonnistumisen niin suureksi, että eiköhän olisi aika puhaltaa peli poikki ja valita uudet vastuuntuntoiset päättäjät ja tekijät saattamaan kaupunkimme positiiviselle kasvu-uralle. Synkän osaamattomuuden verhon päättäjiemme päälle heittää sekin, etteivät he noteeraa todellisten ammattilaisten T. Varpen tai J. Aaltosen kysymyksiä saati huolta!

Jos asioita hoidetaan neuvostyylillä, voitaisiin ottaa mallia edes neuvostosuunnittelusta: Kartoittaa kaupunkilaisten tarpeet, kaupungin välttämättömät kunnostuskohteet ja uuden rakentamisen tarve. Tältä pohjalta luotaisiin viisivuotissuunnitelma, joka AVOIMESTI KERROTTAISIIN KAUPUNKILAISILLE. Kun näin ei kuitenkaan käy, kiitos itsekkäiden ja tehtäviin sopimattomien vallassa roikkujien, me koemme Neuvostoliiton kohtalon. Ainoa toivomme löytyy kesällä tapahtuvista luottamushenkilöiden vaihdoksista kärkipaikoilla tai siitä, että asiat etenevät niin hitaasti, että nykyiseen valmisteluun pääsee vaikuttamaan tuleva valtuusto!