KUIN 1939: SANNA KUUSISEN ja ANNIKA MOLOTOVIN HALLITUS

Suomi on pelannut itsensä tilanteeseen, joka koettelee tulevana talvena tavallisia suomalaisia. Kansa tuntee aiheellista turvattomuutta energiahuoltomme pettämisestä ja toinen epävarmuustekijä löytyy rajoiltamme, jonne pelätään kohdistuvan itänaapurimme yllättäviä toimia - rautaa rajalle. Nykyhallituksemme on joutunut rakoon, jota kukaan ei uskaltanut pahimmassa painajaisessakaan odottaa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli niin tyrmäävä yllätys, että ei ihme, jos sen seurauksetkin ovat aivan jotain muuta, mitä esim. pakotteiden osalta povattiin. Kylmä talvi ja naapuri, tilanne kuin 1939.

Vaikka, epäonnistuneiden pakotteiden vuoksi, sähkön ja polttoaineiden hinnat ovat kohonneet pilviin, hallitus ei ole tehnyt ongelman poistamiseksi mitään merkittävää. Kansalaisten elintason laskusta huolimatta hallitus pysyy sitkeästi ilmastolinjallaan. Suomen halutaan olla vihreän ilmastopolitiikan esimerkki muulle maailmalle. Tämän linjan todellisena vaikutusta ilmakehään on pidetty äärimmäisen marginaalisena ja monet luokittelevatkin sen silkaksi haihatteluksi kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella. Pitäisi hallituksenkin ymmärtää, että ei täällä kukaan tahallaan saastuta ilmastoa tai lähellä olevaa elinympäristöään. Suomi on aina ollut siisti maa asua ilman rajuin uusien pykälin tai lakien voimalla tapahtuvaa komentamistakin.

Kehäkolmosen ulkopuolella eniten hallituksessa ihmetyttää pääministerin outo käytös. Tästä aluksi herkästi kiukustuvasta tiuskijasta on nyt kuoriutunut reikäisissä farkuissa virka-autolla festareilta festareille kiitävä ja itseään medialle tyrkyttävä bileprinsessa, joka ei juurikaan ota kantaa niihin tehtäviin, jotka hänelle pääministerinä ensimmäisenä kuuluisivat. Hän taitaakin olla enemmänkin Samu Haberin ja muun stadin kulttuurikerman kuin häntä äänestäneiden tamperelaisten työväenpuoleen kannattajien edustaja. Tavallista Suomen kansaa tämä hallitus taitaa kuunnella yhtä vähän kuin Otto Wille Kuusisen Terijoen hallitus 1939.

Vaikka valtamedia suojelee pääministeriä melkoisesti jättäen hänelle rauhan työstä, alkaa kansalaisia ihmetyttämään po. naisen itsekäs tapa elostella kansan piikkiin plus keikkua median valokeilassa kuin joku Meghan. Toreilla ja turuilla kansalaisten pinna alkaa kiristyä ihan tosissaan pääministeriin ja hallituksen. Sopiikin odottaa, koska kansan kuppi läikähtää yli ja meilläkin alkaa ns. suora toiminta. Jos tästä syntyy kansanliike, onko sen kasvulle mitään rajoja?

Tuntuu jotenkin irvokkaalta, että sitä energialähdettä, jota EU:n alueella riittää yllin kyllin, ei käytetä. Antaako EU kansalaistensa mieluimmin nääntyä kylmässä nälkään kuin ryhtyy käyttämään energianlähteenä kivihiiltä, jonka suhteen olemme reilusti omavaraisia. Voisiko kivihiileen siirtyä edes niiksi vuosiksi, kun se on korvattu ydinvoimalla ja uusiutuvalla energialla?

Toisaalta Suomen on aivan turha syyttää EU:ta oudosta päätöksestä, äänestettiinhän meilläkin, toisin kuin Ruotsissa, turve uusiutumattomaksi luonnonvaraksi. Jokainen voi mennä suon laitaan, polkaista saappaan mättääseen tai heittää lapiollisen sammalta syrjään ja palata viikon päästä katsomaan kuinka aukko on kasvanut umpeen. Ilmeisesti Ruotsin suot ovat kasvaneet ja meidän suomme sammalineen ovat pudonneet tuollaisina avaruudesta kuin meteoriitit konsanaan.

Meillä ei energian tuottaminen ole tekniikankaan osalta maakaasun varassa, kuten joissain EU-maissa, joten pistetään kivihiilivoimalat muuallakin käyntiin kuin pääkaupungissa ja turvataan lämpö ja energia kansalle ja yrityksille! Nykyinen, väliaikainen energiaongelmamme on varsin helposti ratkaistavissa - hallitus luopuu periaatteista ja ajattelee kerrankin oman kansan parasta.