Suurvaltojen ja niinä itseään pitävien valtioiden toimintaa voi luonnehtia äärettömän häikäilemättömäksi, omaneduntavoittelemiseksi ja etenkin pöyristyttävän epäluotettavaksi. Voimme löytää historiasta lukuisia esimerkkejä, kun tilanteen eskaloituessa suurvallalle epäedulliseksi, se muuttaa sääntöjä omaksi edukseen, nostaa kytkintä ja jättää entiset liittolaiset vihollisen armoille. Näitä petollisia tapauksia voimme kirjata vaikkapa useista Etelä-Amerikan maista, Syyriasta, Afganistanista, Georgiasta, Kurdistanista jne..
Nähdäkseni juuri nyt voi perustellusti heittää ilmaan kysymyksen: Voiko pieni valtio luottaa artikloihin tai sopimuksiin suurvallan tai sellaisena itseään pitävän valtion kanssa? Onko pienen valtion paras turvatae taitavassa diplomatiassa ja/tai liittoutumattomuuden välttämisessä suurvaltoihin nähden tai/ja liittoutumisessa toisten pienten valtioiden kanssa niin, että näiden puolustuskyky -tietotaito ja puolustusteollisuus tukevat toisiaan luoden maihin tunkeutumisesta ns. liian kalliin sodan tai erikoisoperaation, kuten jossain tunkeutumista toiseen maahan kutsutaan?
Asiat monimutkaisia, eivätkä varsinkaan mustavalkoisia. Kriisin sattuessa on puolensa valittava.
VastaaPoista