EMMA K. VIHREÄKSI FATIMAKSI HAAREMIIN!

Käväisy pääkaupungissamme murjoo vierailijan mielen armottoman apeaksi. Neuvostotyylisen kaupungin sohjoisia katuja apaattisena kyntävät ja tulemattomia junia odottavien pääkaupunkilaisten negatiivinen varaus tarttuu väkisinkin positiivisimpaankin muualta saapujaan. Pääkaupunkilaisten murhetta lisää sekin, että heidän pellepukuinen jääkiekkojoukkue on osoittautunut Suomen tyyriimmäksi pelleryhmäksi, jonka veli venäläinen talloo jalkoihinsa jo playoffien ensikierroksella - JOKA KEVÄT ILMALASSA ILMAT PIHALLE!

Pääkaupungin kammottavuudet eivät rajoitu ulkokuoreen ja estetiikkaan vaan paikkakunnalla pitkäaikainen oleskelu asumisesta puhumattakaan riskeeraa terveyden. Kivihiilellä tuotettu energia ja sen seurauksena saastunut ilma käy seudun köyhimmän väestön keuhkojen päälle eli heidän, ketkä eivät voi lenokoneille kaasuttaa ilmakehää tuhoten sademetsien raikkauteen hellimään keuhkojaan. Kaiken kukkuraksi pieni riistäjien ja elostelijoiden eliitti ulosmittaa pääkaupunkiin ajautuneilta, synnyinseuduillaan pärjäämättömiltä, reppanoilta viimeisenkin sentin härskeillä asumiskustannuksilla, korkeilla taksoilla plus maamme kovimmalla hintatasolla.

Pääkaupunkiseudun kammottavuudet eivät rajoitu ainoastaan ihmisiin, sillä eläinkuntakin saa osansa paikkakunnan karmeasta arjesta. Po. kaupunkiin sijoitettiin sikäläisten riemuitessa koko maanosamme merkittävimpiä eläinten kidutuskeskuksia eli kemikaalivirasto laboratorioineen. Tuon laitoksen toiminnan seurauksena mm. maailman ladyt voivat käyttää kosmetiikkaa vailla ihottuman ja kasvosilsan vaaraa. Hinnan tästä maksavat viattomat eläimet, jotka kammottavien kokeiden ja kärsimyksen seurauksena päätyvät raatokasoihin, jotka luokitellaan epäinhimillisesti ympäristöjätteeksi.

Uskokaa tai älkää kaikki edellä mainittu kärsimys ja kuvottavuus tapahtuu maamme vihreiden virheiden Mekassa eli meidän pääkaupungissamme. Jospa yrittäisimme pelastaa apeuden laaksoon valuneet pääkaupunkiseudun reppanat ja heidän vihreät päättäjät, siitä moraalisesta ahdistuksesta, johon heidät on ajanut saasteita, tuskaa ja paskaa syytävä päätökset. Ottakaamme aseeksi vihreiden rakastama monikulttuurisuus. Kun katsomme pääkaupunkimme saasteita, kurjuutta ja armotonta kärsimystä, on väärin vierasmaalaisia kohtaan pyrkiä synnyttämään monikulttuurisuutta pääkaupunkiimme. Sen sijaan meidän tulee tarjota monikulttuurisuutta pääkaupunkiseudun vihreille päättäjille jossain muualla.

Antakaamme vihreille sitä mitä he haluavat ja antakaamme heidän levittää monikulttuurisuutta tavalla, jossa he ovat vahvimpia eli he saavat rikastuttaa muuta kulttuuria omalla vihreällä itsekkyydellään höystettynä heidän persoonallisilla lahjoillaan. Koskapa vihreämme haluavat haasteita, lähetään muutamat heistä vaikkapa Saudi-Arabiaan saarnaamaan skandinaavista vapaamielisyyttä. Peppu-Pekka voisi kiivetä vaikkapa mustalle kivelle avartamaan monikulttuurisuudella pyhiinvaeltajien rajoittunutta maailman kuvaa. Siinä pojalle haastetta niin verbaliikan kuin ruumiinhallinnan saralla, jottei kopsahtaisi kesken monikultuurisuuskääntyksen kiveltä kuin koppelo oksalta.

Emma K. puolestaan voisi, enne Saudi-Arabiaan lähtöä, valkaista hiuksensa jo siksi ettei kosmeettisissa eläinkokeissa syntyneet raatokasat oli aivan turhia. Blondina hän veisi saudien naismarkkinoille skandinaavista eksotiikkaa ja monikulttuurisuutta. Varmaankin po. valtakunnan tuhannet prinssit ja sulttaanit olisivat valmiita nokittamaan sikäläiseen kultuurin kuuluvilla vaimomarkkinoilla vaikka mitä, saadakseen Emma K:n viehkeyden kaunistamaan haaremin uimalaa ja tuomaan pohjolan viileän ja monikulttuurisen tuulahduksen ahdistuneeseen aavikon iltasessioon. Vapaailtoinaan Emma K. saattaisi käyttää aikansa vaikkapa kamelikuskien kanssa ja valistaa näitä ohjeilla, jotka vähentäisivät kamelien ilmakehää tuhoavia metaanipäästöjä.

Yhteenvetona voimme todeta pääkaupunkiseudun asukkaiden pelastamisen olevan mahdollista siten, että saamme tuhoa tuottaneet päätöksentekijät vaihdettua jopa niin, ettei se tuota moraalisia tai muita ongelmia sen runsaammin paikkakunnalta poistettaville päättäjille kuin pääkaupunkiseudun kanta-asukkaille. Jälkimmäiset tulee kotoutuksen jälkeen siirtää eri puolelle maatamme koko yhteiskuntaa ajatellen tuottaviin tehtäviin. Tyhjäksi jäävä pääkaupunki voitanee jatkossa muuttaa suojelukohteeksi. Näin sen ankeus palvelisi vaikkapa amerikkalaisia elokuvayhtiöitä, jotka haluavat kuvata Stalinin aikaista arkkitehtuuria ja ankeutta tai Tšernobylin tulevaisuutta.