POSITIIVISIMMAN PAIKKANUNNAN NEGATIIVINEN KOHTALO!

Paikkakunnan työpaikkamäärän kasvaessa tuhansilla luulisi myös paikkanunnan asukasmäärän kasvun olevan itsestään selvää. Näin se onkin lähes kaikkialla muualla paitsi Uudessakaupungissa. Jos 15 000 asukkaan kaupunkiin tulee muutamassa vuodessa lähes noin 3 000 työpaikkaa, luulisi paikkakunnan väkiluvun kasvavan rutkasti, mutta toisin kävi, taas väkiluku laski. Tänä vuonna väkimäärä putosi 43 asukkaalla eli valtuuston verran. Sopii aprikoida, mikä entisessä Suomen voimakkaimman kasvun kaupungissa muuttui ja olisiko kaupungille parasta, jos valtuuston suuruinen väkiluvun vähennys olisi ollut valtuusto itse?

Muistelkaamme 1990-lukua, jolloin kaupungin väkiluku kasvoi ja huiteli 18 000 asukkaassa. Uusikaupunki pelasi koripallon finaaleissa - jääkiekko nousi Mestistasolle - jalkapallossa pelattiin kolmosta, Vakkaliiga pyöri ja nuoret miehet perustuvat oman seuran FC-Uunot - kesäteatteri toimi - Pesiskoulut pyörivät ja pesäpalloa pelattiin maakuntasarjassa - Merefestit kasvoivat maakuntatason tapahtumaksi - Pakkahuoneesta tuli varsinaissuomalainen käsite - Sorvakkoon nousu yksi maakunnan parhaista yleisurheilukentistä - Uusikaupunki sai oman kaupunkilehden Aluesanomat - Rairanta nousi karavaanarien paratiisiksi - laadukkaat nuorisopajat tuottivat väkeä jopa työmarkkinoille. 1990-luku oli Uudellekaupungille menestyksen vuosikymmen suurista vaikeuksista huolimatta, joten sopii pohtia: MITÄ JATKOSSA TAPAHTUI, MIHIN POSITIIVISUUS HÄVISI?

Jääkiekossa Lätkä ja KaPa kävivät kovaa kisaa, mutta yhteistyöllä löysivät toisensa ja toivottivat uutta väkeä kuvioihin. Urheilukenttä saatiin Sorvakkoon poliittisella yhteistyöllä, jota vetivät Mauri Kontu sekä Antti Haapavuori, armottoman väännön hoiti valtakunnan huipulla loppuun kansanedustaja Helena Vartiainen. Merefestit kasvoi ja menestyi yrittäjien, seurojen, järjestöjen ja median yhteistyöllä, kaikki halukkaat toivotettiin mukaan jo valmisteluvaiheessa. Simo Reijonsaari avasi Pakkahuoneen rannassa Suomen ensimmäisen sandwich-ravintolan. Vierasvenesatama nousi valtakunnan ykköseksi. JNE. JNE.

Mikä muistettavinta 1990-luvulta:  Kaupunkia kohtasi Suomen suurin massatyöttömyys ja siitäkin selvittiin. Autotehdas, kaupunki ja poliittiset päättäjät loivat Suomessa ennennäkemättömän turvaverkon työttömille. Tuolta ajalta sopii nostaa muutaman nimiä esiin: Helena Vartiainen, Kari Koski, Risto Ahonen. Listaa voisi jatkaa pitkälti ja varmasti silti joku unohtuisi, mutta päätän listani kahteen, vieläkin politiikassa mukana olevaan, vaikuttajaan: Seppo Nikula ja Harto Forss. Olisko aika nostaa heidät ansaitsemalle tasolle: NÄYTÖT PUHUVAT PUOLESTAAN!


Kaikki tämä palautui mieleeni, kun tapasin Kupittaalla URA-KORIHAIT ottelussa Jussi Tapion ja hän alkoi muistella Merefestien valmistelua takavuosina. Muutamassa tunnissa soiteltiin kymmenientuhansien markkojen edestä mainoksia Merefest-lehteen. Tapahtuman valmistelu tapahtui avoimesti. Jos jollakin oli parannusehdotuksia tai ideoita hänet toivotettiin mukaan. KAIKKI TOIVOTETTIIN TERVETULLEIKSI MUKAAN JA NIIN SYNTYI TAPAHTUMA; JOKA VETI VÄKEÄ PITKIN MAAKUNTAA. Merefestit markkinoitiin tiedotustilaisuuden kautta niin, että paikalle saapui mediaa YLE:a, Länsi-Suomea ja Turun Sanomia myöten. Se oli avointa yhteistyön riemujuhlaa, jossa kaikki ruokkivat toistensa ideoita.

Nyt, valtavista mahdollisuuksista huolimatta, Uusikaupunki riutuu ja kuihtuu. Syy löytyy muutuneista toimintavoista ja niiden takana häärivästä pienestä klikistä.  Kaupunkilaiset eivät tiedä yhtään mitä "KIVAA" heille heidän omilla rahoilla tarjotaan. Keneltäkään ei tosissaan kysytä mitään ja kysyjät leimataan negatiivisiksi vastarannan kiiskiksi vain siksi, että heiltä löytyy omia ideoita, ajatuksia ja he haluaisivat antaa panoksensa kaupungin viihtyvyyteen. Pieni, vallan itselleen rohmunnut, piiri vastaa positiivisesti lähestyville ideoijille tyylillä: TEE ITSE PAREMPI - TOISET TEKEE JA TOISET HUUTELEE. Tuekseen vallan, kaupunkilaisten rahojen käyttöön. anastaneet saavat paikkakunnan luomiskyvyttömät laumasielut ja perässähiihtäjät kauhistelemaan ja tuomitsemaan rakentavia vaihtoehtoja ehdottaneet tyypit.

Meillä äärimmäinen negatiivisuus verhotaan positiivisuuden kaapuun, joka siunataan orjamoraalisten ryhmän sometykkäysmassalla ja UPEETA, VALTAVAA, HYVÄ PÖHINÄ -viestitykityksillä. Nämä orjamoraaliset tyypit, kuten Nietzsche heitä määrittelee, eivät koe vaihtoehtoja hyvinä ja huonoina vaan he näkevät vaihtoehdot ja niiden takana olevat ihmiset joko hyvinä ja pahoina. Tältä pohjalta, kun positiivisuus on muuttunut pienen piirin itsekkääksi toiminnaksi ja omanedun tavoitteluksi, ei todellista positiivisuutta ja yhteistä hyvää voida saavuttaa: Kaikki johtaa muutaman henkilön ylistykseen ja ihannointiin. Kuvion takaa löytyvät täysin samat lääkkeet kuin vanhassa Saksassa, jossa ei saanut kritisoida vallassa pitäjiä tai heidän kaavailujaan. Ainoa ero löytyy siinä, että valtaeliittiä ja heidän tempauksiaan ylistävän orjamoraalisten kansalaisten kanavana radio on vaihtunut someen. Onneksi enää ei sentään erimielisiä tai entisiä naapureita kaasuteta vaan heidät moukaroidaan somessa ja yritetään hiljentää vaikenevien joukkojen takariviin.


Katsokaapa kaupunkiamme ja sen kehittymistä 1990-luvun jälkeen. Pakkahuoneen rannan merkittävimmäksi uudistukseksi jäi Simo Reijonsaaren sandwich-ravintola, urheilukenttä sai omakotitalon hintaisen uuden paskahuussin, jonka valmistelu kesti kolme vuotta, jäähalli sai satojentuhansien eurojen hintaisen kahvion invahisseineen, kaupunkiin saatiin kouluja palveleva tekonurmi, jota ei rakentanut kaupunki vaan UJK. Juurikaan mitään pysyvää kaupunkilaisia palvelevaa eivät uusikaupunkilaiset ole verorahoillaan saaneet. Nytkin ainoa tämän sortin konkreettinen päätös lienee koulu/monitoimitalo/uimahallihanke, josta kukaan ei tiedä tuon taivaallista.

Uudessakaupungissa ajettiin alas juuri ne tahot eli lautakunnat, jotka pyrkivät päätöksillään tarjoamaan uusikaupunkilaisille jotain uutta ja pysyvää. Lähes vitsitasoiset demokadut, riippusängyt, rättiviritykset eivät houkuttele tänne uusia asukkaita, vaan entisetkin lähtevät pois - TÄMÄN OSOITTAVAT TILASTOT MURHEELLISESTI! Nykyisen omahyväisen ja ahdasmielisen sekä mielikuvituksettomuudella siunatun puuhastelun sijaan tarvitsemme laajaa yhteistyötä ja avoimuutta, vain näillä eväillä saamme kaupungin samaan nousuun kuin 1990-luvulla. Tästä saimme kokea tuulahduksen viime valtuustokaudella, kun veteraanien Harto Forssin ja Seppo Nikulan ennakkoluulottomalla yhteistyöllä kaupunkimme talous pistettiin balanssiin.

Yhteistyöstä ja toisen kuuntelemisesta hyötyvät useimmiten kaikki. Tästä otan viimeisen esimerkin ajalta, jolloin KORIHAIT pelasi finaaleissa ja UJK Mestiksessä. Seurojen puheenjohtajat Heikki Wala ja Reijo Takala tekivät sopimuksen: seurojen lipuilla sai alennusta toisen seuran ottelulipusta. Siis, kun menit koripallo-ottelun jälkeen jääkiekko-otteluun, sait lipun puoleen hintaan. Järjestely toimi toiseenkin suuntaan ja molemmat seurat hyötyivät tästä. Tämä seurojen välinen tempaus yhdisti lajien kannattajia ja samankaltaista yhteistyötä me tarvitsemme, jotta selviämme nykyisestä, mahdollisuuksiin nähden, hävettävästä väestöpakotilanteesta!