VALTAMEDIA TAPPAA SDP:n

SDP:n merkitystä suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä ei juurikaan voi ylikorostaa. Jo ennen itsenäisyyttä ja sen ensikuukausina työväenliike sai läpi kahdeksan tunnin työpäivän, kunnallisen äänioikeuden, joka koski aikuisia naisia ja miehiä. Kiitos kaiken tuon Suomi oli ehkäpä maailman tasa-arvoisin ja edistyksellisin maa jo 1918. Itsenäisyyden saavuttamisen ja sen alkuhankaluuksien jälkeen SDP myötävaikutuksella luotiin yhteishenki, jolla selvitettiin sodat ja synnytettiin vientivetoinen hyvinvointi Suomi. Kaikki tämä tapahtui aikana, jolloin Suomi oli paljon köyhempi kuin nyt.

Nyt hyvinvointi Suomea on ajettu ja ajetaan alas, vaikka etenkin vihervasemmisto on suu vaahdossa huutanut toista, on sillä ollut merkittävä rooli kansan olotilan ja turvallisuuden kurjistamisessa. Kuten vuonna 1918 työväenliikkeen johtajat uhrasivat tavallista työväestöä pönkittääkseen henkilökohtaista valtaansa, vaikka samalla julistettiin 1918 julistettiin veljeyttä, vapautta ja tasa-arvoa. Se ohitettiin puheissa, että suuret vääryydet oli jo päätetty oikaista. Samalla korulauselinjalla mennään nyt, vaikka käytännössä ajetaan alas sitä hyvinvointia, mikä aikoinaan taisteltiin ja taattiin  tavalliselle tallaajalle. Tämä tapahtuu vieläpä aikana, jolloin maamme tuottaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Sopivilla esipuheilla ja sitä peesaavilla päätöksillä siirretään valta tavallisilta kansalaisilta ammattipoliitikoille, joiden ensimmäiseksi tavoitteeksi muodostuu henkilökohtainen vallassa  pysyminen, toiseksi mahdollisimman korkeaan asemaan kipuaminen ja kolmanneksi hyvän eläkehomman löytyminen. Näin on menty ja näin mennään valtamedian siunauksella.

Pääkaupunkiseutuomisteinen valtamedia hyötyy siitä, että tuottamattoman pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa valtakunnan hallintoa keskitetään ja kasvatetaan. Samalla sinne investoidaan muutakin, jotta tuon saman hallinnon jäsenet ja heitä palvelevat pienpalkkaiset työläiset pääsisivät kulkemaan ja saisivat aikansa kulumaan. Näin syntyvät uudet metrot, musiikkitalot, uudistetaan museot ja upotetaan satojamiljoonia euroja pelkästään pääkaupunkiseudun asuntotukiin, joista merkittävä osa valuu ay-liikkeen omistamien vuokrataloyhtiöiden kautta hyväpalkkaisten ay-pomojen pohjattomiin taskuihin. Kaikki mainittu hyödyttää myös valtamedian taustavoimia, joten siksi se hyysää vihervasemmistoa ja markkinoi sen epärealistisia korulauseita, joilta puuttuu vähäinenkin kosketuspinta tavallisen kansan arjen olotilan parantamiseen. Otetaan esiin vaikka sote uudistus, jonka piti parantaa sairaiden, vammaisten ja vanhusten elämisentasoa. Toisin kävi, huono hoito ja laitoksiin kuolevat asukkaat ovat arkea toisin kuin ennen, mutta pääasia, että hoivayritykset syytävät mainosvaluuttaa valtamedialle. Tästä ei valtamedia isommin huutele, mutta mainostaa sitä, kuinka hienoa upottaa miljardi metroon, jotta joku pääsee tuetusta vuokra-asunnostaan myymään viisi minuuttia nopeammin pizzaa pääkaupunkiseudun ökyille. Samalla maakunnan metsuri ja yrittäjä kärvistelevät huonoissa palveluissa, huonon tiestön varassa, kun tienestien ja polttoaineiden verot valuvat pääkaupunkiseudulle. Syy sote menojen kannattamattomuuteen piilee siinä, että maakuntien veroja, joilla ennen pyöritettiin mm. terveyspalveluita on kanavavoitu viime vuodet pääkaupunkiseudun passiiviväestön kulkemisen ja elinolojen parantamiseen.

Valtamedialla ja vihervasemmistolla on siis selkeä yhteinen etu ja siksi esim. Mariini sai ravistella pääministeri-instituutiota median, ei pelkästään tuella, vaan ihastellessa rockstara ministeriä. Kuvitelkaapa, jos joku, ei vihervasemmistolainen, miespoliitikko olisi toiminut samoin: Julistautunut kuuluvansa jauhojengiin, nuollut julkkisten ahtereita, käyttänyt tuhansia euroja aamupaloihin ja itkeä tihrusatanut mokia selittäessään, minä olen ihminen, joka haluan iloa ja valoa elämääni. Oikeistolaisen miehen toilaillessa vastaavasti olisi mediakysymykset ahdistaneet häntä seuraavasti: oletko unohtanut perheesi, etkö välitä lapsestasi, kuka hoitaa häntä jne.? Vihervasemmiston ja etenkin SDP:n kerman omahyväisyys ja muista vähät välittäminen ovat kuvottavaa. Ajatelkaapa presidenttiehdokkaita ja miten ne ovat muuttuneet. Mitä yhteistä jollain Urpilaisella on ollut tai on tavallisen kainuulaisen työläisen kanssa, kuinka Urpilainen on keventänyt yhdenkään taviksen elämää ja useastiko ehdokas on saanut hymyn heidän kasvoilleen. Minulle tulee mieleen yksi ainoa kerta silloin, kun Urpilainen osoittautui Suomen ainoaksi opettajaksi, kuka luulee Kalle Päätalon kirjoittaneen Nummisuutarit.

SDP mielistelee julkista sanaa ja valtamedia pitää demarijohtajat asemissaan. Jos ajat tavallisten ihmisten etua, se ei mediaa kiinnosta ja saattaa näyttää jopa pahalta: Mikäli mökin mummolle vaaditaan oikeus asua mökissään, sehän saattaa lisätä hiilijalanjälkeä, siksi on parempi jättää mummo, seisomaan potkukelkkansa kanssa, tielle pyryn luomaan hankeen. Loppujen lopuksi työväenliikkeen herrat toimivat kuten heidän edeltäjänsä tekivät 1918, jolloin tuhansia tavallisia työläisiä uhrattiin lähettämällä heidät rintamalle kuolemaan, nyt maakuntien duunarit uhrataan hoitolaitosten sängyissä ja leikkausjonoissa, jonne he menehtyvät. Sisällissodan jälkeen, kova agitaattori, mutta rauhan mies Edvard "Eetu" Salin istui vankilassa ja lähetti tulikivenkatkuiset terveiset työläisjohtajille. Hän totesi kuolinvuoteellaan, että olette itsekkyyttänne ja höyrypäisyyttänne ajaneet työväenliikkeen tuhon partaalle. Tuolloin pelastajaksi löytyi Tanner, mutta missä on tämän päivän Tanner ja kivitetäänkö aikamme E. Salin SDP:n johtajien toimesta, jos sellainen jostain löytyy?