PEHMEÄ PEPPU-HEPPU vai RAJU ja KOVA RAUTA-AHTERI?

Niin maailma muuttuu nopeasti. Tässä, silloin tuleva vihreä kansanedustaja, veistelee homohuumoria!

Valtamedia otti ensimmäisen voittonsa näissä vaaleissa, saamme pääkaupunkilaisen presidentin. Saas nähdä meneekö jatkokin niin, että valtamedia saa kansan tanssimaan pillinsä mukaan. Nyt, jos koska, kysytään jokaiselta maalliselta maakuntien vaeltajalta medialukutaitoa. Pikku hiljaa massatiedotuksen kärki alkaa korostamaan toisen ehdokkaan kuulumista vähemmistöön. Syy tähän löytyy siitä, että tuon halutaan ärsyttävän osaa äänestäjistä siinä määrin ja pitävän koko vaalitoimitusta sen verran vastenmielisenä, että he jäävät kotiin vaalipäivänä. Lopuille, muita ensikierroksella äänestäneille, pyritään luomaan kuva kovia kokeneesta vähemmistön asioiden esitaistelijasta sekä herkän hempeästä kaikkia rakastavasta hepusta. Tuo toisesta ehdokkaasta, jonka rinnalla ensimmäisestä ehdokkaasta annetaan kuva itsekkäänä juppina ja säälimättömänä muita hyväksikäyttävänä mustasieluna tai peräti nolona pellenä. Ehkäpä se oma mielikki tai vähemmän inhokki löytyy juuri niistä asioista, joista valtamediamme tarkoitushakuisesti vaikenee - avaa ja lue linkkejä, niin et pety omaan suoritukseesi vaalien jälkeen.

Jokainen äänestäköön kuinka lystää, mutta muutaman toisen ehdokkaan piirteistä haluan nostaa esiin ja jopa mahdollisesti kumota. Ei ole kovinkaan kauan aikaa vierinyt siitä, kun homoutta pidettiin sodomana ja se oli Suomen rikoslaissa rangaistava teko. Ensimmäinen esitaistelija erilaisuuden puolesta oli arkkipiispa John Vikström. Hän auttoi vähemmistöjä pujahtamaan kaapista päivänvaloon. Meidän toinen ehdokkaamme ei pujahtanut kaapista ensimmäisten joukossa julkisuuteen tai edes auttanut muita esiintulossa. Päin vastoin hän, vielä ollessaan puolueensa puheenjohtaja, antoi kenkää puoluelehden päätoimittajalle, joka erehtyi kysymään: Oletko homo? Tämän seurauksena toiseen vähemmistöön kuulunut, äidinkieli viittomakieli, päätoimittajalle näytettiin ovea, joten se vähemmistöjen puolesta esitaistelijan roolista ja inhimillisestä suhtautumisesta lähimmäisiin. Al-holin leirin tapahtumat korostavat po. ehdokkaan näennäisinhimillisyyttä, tuolloin, lain noudattamista vaatinut, virkahenkilö tehtävästä tehtävästään pois. Oman itsensä vuoksi saa olla inhimillinen, mutta entä maakunnan asukas, köyhä tai erilaisen suomalainen etujen puolustaminen - heitä puolustetaan vain mediatarkoituksessa, kun se on riskitöntä oman julkisuuskuvan kannalta. Sopii siis pohtia ja valkata tarkistuksen jälkeen tarjolla olevista totuuksista se oikea plus itselle parhaiten passaava ehdokasvaihtoehto. Suosittelen äänestämistä joko valintaperiaatteella itselle mieluisin suosikki tai vähiten inhottava inhokki - niin se demokratia toimii!