PELKÄT LEIKKAUKSET TUOVAT KURJUUTTA

             Maalaavatko päättäjämme punaisen oven mustaksi ja mitä punamustat tuovat tullessaan?

Sopeuttaminen on pahimmillaan sitä, että he ketkä ovat ajaneet yhteisön tilaan, jossa kukoistaa vahva sopeutustarve, pääsevät ratkaisemaan sopeutuksen eli leikataan palveluita ja vähentämään niiden toteuttajia. Sen sijaan suohon systeemin ajanut johtajisto saa jatkaa onnetonta räpellystään vaikka rahoittava väki vähenee taksojen noustessa kilpaa verojen kanssa. Kun on totuttu, hyvällä palkalla, suunnittelemaan sekä tekemään kaikkea kivaa luvan kanssa, saa sama meno jatkua vaikka maailman tappiin asti. Toisaalta on ymmärrettävää, jos joku pääsee tekemään sopeutusehdotuksia, harvassa ovat he, jotka esittävät kyseisiä toimia omalle kohdalleen, olivatpa he epäonnistuneet suunnittelussa kuinka surkeasti tahansa ja toteutuksessa tuhdisti surkeammin. Ihminen suojelee itseään, se on ihan selvä luonnon kuin myös selviytymisen laki ja jos sen vahvistaminen verhotaan demokratian toimintoihin, eivät po. tumpelot päätä omasta kohtalostaan vaan kaiken siunaavat demokraattisesti valitut päättäjät. Näin mennään kohti loputtomia leikkauksia, jotka tulevaisuudessa kasvavat julmetun suureksi kaiken kehityksen kalttaavaksi miinusmerkiksi.

Puhuttaessa kunnasta, sopii hoksata, että kunta elää ensisijaisesti asukkaista sekä heidän verotuloistaan. Asukkaat tykkäävät pakkautua paikkoihin, joissa he saavat laadukkaita puitteita ja palveluita kohtuullisen kokoisille veroille ja taksoilleen. Tästä johtuen, ei tarvita järkälemäisesti järkeä eikä armottomasti aprikointi aikaa, jotta käsittää, ettei kuntaan, joka vain ns. säästää eli ajaa palveluja ja asukkaiden puitteita alas samalla, kun kohottaa kaikkia maksujaan, vetäisi asukkaita puoleensa. Ei lapsiperhe muuta paikkakunnalle, jolla on hienot opetuspuitteet, mutta samalla leikkaa opetuksen laadusta vaikka syntyneiden ongelmien vuoksi siihen tulisi satsata lisää. Kun kunnassa ei mainitun lisäksi piisaa ällin hiukkastakaan omien vahvuuksien ymmärtämiseen, sen voi todeta vajoavan vauhdilla surkeuden syöverin syvyyksiin ja köyhyyden kammottavaan kurimukseen - tällaiselta innovaatioköyhältä ja surkeilla päättäjillä valjastetun paikkakunnan ainoa tulevaisuuden toivo löytyy järjestä, jota sen johtoon kuntalaiset pukkaavat seuraavien vaalien yhteydessä. Joskus meidän päättäjien ja heidän valmistelijoiden, jotka toistavat samoja virheitä tulisi oppia menneestä ja syventyä Senecan tokaisuun: "Kun ajattelen, mitä olen sanonut, kadehdin mykkiä."