KOVA URHEILUMIES vai IDIOOTTI?

Tekonurmi on saatava ja nyt ja juuri tuohon, maksoi, mitä maksoi. Näin parkuvat ne tahot, jotka aikoinaan vastustivat tekonurmen rakentamista, eivätkä inahtaneet tekonurmen puolesta samaan aikaan, kun niitä syntyi eri puolille Suomea tuhat kappaletta. Päin vastoin vielä viime vuonna kukaan tämän päivän tekonurmen vaatijoista ei kiinnittänyt huomiota tekonurmen puuttumiseen hankelistalta. Nyt tuo porukka vouhkaa, että meidän on pakko saada tekonurmi ja heti. He jopa väittävät ihan pokkana, että valtuustolle esitetty hinta 700 000€ on edullinen ja hanketta on valmisteltu jo viisi vuotta. Tuo on täyttä puppua, jos joku vie mainitulta porukalta viisi vuotta aikaa, niin se lienee kirjaston remontti - hyvä mikäli edes piisaa! Ja mitä tuohon 700 000 €:n tulee, johan siihenkin lisättiin 81 000 € valtuuston päätöksen jälkeen.

700 000 €:n tekonurmen kannattaminen valtuustossa tekee kannattajasta urheiluihmisen. Jos vaihtoehtoisesti esittää samaan hankkeeseen 300 000 €, on urheilun ja nuorison vihollinen. Kunnioitan ihmisten mielipiteitä ja yhteydenottoja, mutta tämä tekonurmivääntö yksityisviestein puistattaa sananmukaisesti niin, että hampaat lähtevät suusta. Siksi en tasapuolisuuden vuoksi käy po. enkä muutakaan yksityisviestintäkeskustelua kenenkään kanssa politiikasta tai ajan ilmiöistä. Jotenkin minun on rajattava ajankäyttöäni, koska elämässä on muutakin kuin politiikka ja politiikan tulevia käänteitäkin on valmisteltava. Mutta palataanpa itse asiaan, tekeekö se jostain tyypistä asian vankkumattoman kannattajan, jos hän on valmis käyttämään tuohon yksittäiseen asiaan kohtuuttoman merkittävän summan. Olenko kova koripallomies, jos maksan yhdestä koripallosta kolmen hinnan - olenko kova ryyppymies, jos maksan yhdestä Kossu pullosta kolmen Kossu pullon hinnan - olenko lasten ystävä, jos ostan yhden lelun kolmen hinnalla ja jätän kaksi lasta vaille leikkikalua? Eikö kunnon koripallomies, osta pelivälineitä mahdollisimman monelle, eikö lasten ystävä pyri huomiomaan heidät kaikki ja kunnon ryyppymies pyrkii juomaan samalla rahalla mahdollisimman paljon.

Suoraan sanoen on vähintäänkin idioottimaista maksaa tietoisesti yhdestä Kossu pullosta kolmen hinta ja yhdestä koripallosta kolmen hinta. Sama pätee kohtuuttoman kalliiseen tekonurmeen, joka on kaiken kukkaraksi neuvostotyylistä ei ole yhteisillä rahoilla niin väliä -käytöstä. Hyvään valmisteluun kuuluu pohjustus alkukeskustelulla ja sen avoimesti jatkumisena hamaan toteutukseen asti. Ja jos tällaiseen touhuun halutaan laajempien joukkojen tuki, on hankkeiden suhteen suunnitelmallisuus välttämätöntä. Kun esiin nostetaan yhtä äkkiä yksi, yhtä harrastuspiiriä varten kaavailtu hanke,  herättää se automaattisesti vastusta ja naurua Naantalissa asti. Huonon valmistelijan rooli kunnassa on sama kuin saatanan Raamatussa - hän pelaa itsekkääasti muille vahinkoa tuottaen. Jos halutaan vaikkapa pesäpalloilijoiden tuki jalkapalloilijoiden hankkeelle, on järkevintä esittää asia niin, että tänä vuonna jalkapåalloilija saavat tämän verran, ensi vuonna on pesäpalloilijoiden vuoro ja kolmantena vuonna valmistuu kirjasto - vai valmistuuko?