NEUVOSTOVALMISTELU ja -TIEDOTUS LYÖVÄT KÄTTÄ!

Neuvostoliitossa tehtiin viisivuotissuunnitelmia, jotka eivät juurikaan toteutuneet. Silti sikäläinen media ylisti suunnitelman valmistelijoita ja suunnitelmien toteutusta suureksi ja mahtavaksi. Kaikki perustui pitkälti siihen, että uutisoinnissa jätettiin jotain olennaista kertomatta -  AHTERILLEEN MENNEIDEN HANKKEIDEN UUTISOINNISSA EI KERROTTU TOTUUTTA! Meillä seurataan aika tarkkaan Neuvostoliiton askelmerkkejä: otettiinpa esimerkiksi mikä tahansa hanke niin lähes poikkeuksetta, sen toteutus ontui tai peräti räpsähti poskelleen. Tätä siis täydentää toinen neuvostotyylinen peruselementti eli tiedotus. Se ei tavoittele rehellistä, faktoihin nojaavaa, tiedon jakamista: hankkeen valmistelusta, taustoista tahikka viivästymisestä saatikka sen rajusti kasvaneista kustannuksista. Kuten menneessä iloisessa Neuvostoliitossa, meilläkin media pyrkii ylistämään tekijöitä ja pitämään kansan tyytyväisenä hankkeisiin, joiden toteutus ontuu, jotka viivästyvät rajusti ja maksavat paljon, hyvin paljon suunniteltua enemmän. Tämä tapahtuu, jos ei suoraan valehtelemalla, niin osasta asioista vaikenemalla tai huomion siirtämisellä muualle.

Lienee selvä, että ihmisten lukutottumukset ovat muuttuneet vuodesta 2020 ja muuttuvat vahvasti edelleen. Siksi voi perustellusti otaksua uutta päivitystä ja remonttia kirjastoomme muutaman vuoden sisällä. Edellistä voi perustella e-kirjojen ja äänikirjojen vyöryllä sekä tehostekirjojen tarjoamilla elämyksillä, emme siis tarvitse tulevaisuudessa kirjastoomme kilometritolkulla kirjahyllyjä. Myös Wintterin valmistuminen vapauttaa nykyisen kirjaston tiloja uudistusten ja nuorten tarjonnan osalta. Toisaalta 1800-luvun tyylinen kirjastomme sopii mainiosti lähimiljööseen, kun läheiseltä aukiolla sijaitsee restauroitu plus toimiva hevoistenjuottokaivo. Meidän valmistelijoiden tietopohjalla ei pitäisi lähteä väittämään minkälainen kirjastomme tarve/tarjonta on tulevaisuudessa ja vielä vähemmän median tulisi toitottaa mainittua Jumalan sanaan verrattuna totuutena. Vaikka mediamme ja valmistelumme ei muutu, niin maailma niiden ympärillä muuttuu ja tämä tapahtuu varsin vauhdikkaasti ellei peräti sukkelasti, jos moisen termin käyttö sallitaan taantumuksellisen sanailun tuoksinnassa.

Saattaa olla niinkin, että media liittyi mukaan juoneen, joko tietoisesti tai höynäytettynä, jolla pyritään estämään raatihuoneen myynti vetoamalla ettei raatihuoneessa toimiva Passari sovi tulevaisuuden kirjastoon, joten sen ainoa paikka on raatihuone. Raatihuoneen osalta on ollut jonkin sorttista poliittista vääntöä sen myynnistä ja säilyttämisestä. Itse kuulun siihen porukkaan, joka on valmis myymään po. kiinteistön, jo siksi, ettei se tulevine remontteineen rasittaisi huonosti hoidettun kaupungin surkeaa taloutta. Huhun mukaan raatihuoneesta ollaan kiinnostuneita ja onhan sen myynti todennäköisempää kuin esim. teatterin, jonka myyntipuheet lähinnä vahingoittavat kaupunkia. Mielestäni paras paikka Passarille löytyy Alicenkadulta Esko Holvin kiinteistöstä. Se suuntaisi väestömassojen liikehdintää keskustassa ja olisi esteetön vaihtoehto mm. liikuntarajoitteisille. Esitin po. ideaa kaupunginhallituksessa eikä sitä siellä tylysti tyrmätty vaan vapaassa keskustelussa jopa kannatettiin. Ja jos joku keksii paremman ja kivuttomamman ratkaisun, niin olen valmis muuttamaan kantaani. Sitä vaan ihmettelen, miksi media yksikkö lukitsee Passarin sijoitusvaihtoehdot raatihuoneeseen ja torppaa luovien ratkaisujen etsinnän, mutta se kai on sitä meille juurtunutta neuvostojournalismia. Sen vielä totean, että minun näkökantaani ei vaikuta se kuka asiaa esittää vaan se kuinka ratkaisu hyödyttää parhaiten kaupunkilaisia. Meillä  mollataan aivanväärää valmistelijaa kaiken pahan äidiksi. Hiukan tarkempi hänen valmisteluunsa perehtyminen osoittaa, että esim. pakkahuoneen ranta olisi melkoinen toimintakeskus eikä sisämaan ihmisten veneparkki, jos po. valmistelijan esitykset olisivat menneet läpi.