LAISKAN MEDIAN EHDOILLA JA ARMOILLA

Ammattitaidoton, puolueellinen ja/tai laiska media ovat demokratian toimivuuden uhka. Kukaan ei liene siitä eri mieltä, että todennäköisemmin oikeilla tiedoilla tulee oikeita päätöksillä kuin vajavaisilla tai suorastaan väärillä tiedoilla. Kun levitettävä tietoa ammennetaan riittävän vahvasti yksipuolisesta lähteestä ja tarkoitushakuisesti muut ns. vaihtoehtoiset asiantuntija/tietolähteet sivuttaen voidaan puhua mediamanipuloinnista. Homma toimii, kun tietolähteenä käytetään esim. yliopistoa, kunnan virkahenkilöitä jne.. Tässäkin on riskinsä, sillä nojattuaan kauan johonkin tietolähteeseen media valitsee hölmöyttään/huomaamatta puolensa. Siitä on tullut yhden suunnan äänitorvi ja silloin tietolähteen väitteitä, joita media markkinoin, kyseenalaistavat tekevät sen myös po. uutisoijalle. Tämän vuoksi media useimmiten, ei meillä, pyrkii luomaan uutisoinnista moniulotteista, jottei se valitse puolta tai lukitse itseään johonkin tietolähteeseen/asiantuntijaan/valmistelijaan.

Media ja mediat yhdessä voivat nostaa jonkun asiantuntijan mittavaksi kansansuosikiksi. Tuskin yksikään valtamedian päätoimittaja pyrki tekemään vaalityötä Mika Aaltolalle valitessaan hänet asiantuntijaksi tukemaan toimitustyötä. Niin vaan kävi, että kansa suorastaan vaati Aaltolaa ehdokkaaksi ja vuosi sitten miehen kannatus olikin melkoinen. Ajan saatossa Aaltolan kannatus on laskenut - kiitos median ja muiden ehdokkaiden käynnistyneiden kampanjoiden. Paikallistasolla harva media edes hoksaa oman toimintansa hölmöyttä, kun se pitää esim. kunnan valmistelun kaikkea sanomaa yhtä pyhänä kuin pappi Jumalan sanaa. Viimeistään siinä vaiheessa paikallisuutisoijan tulisi tarkistaa tukemaansa kunnan valmisteiloiden linjaa, kun kunta menettää asukkaita ja se ajautuu niin syviin taloudellisiin ongelmiin, että veron/taksojen korotusten lisäksi ajetaan palveluita alas, annetaan korjausvelan kasvaa ja kuljetaan yt-neuvotteluista kohti sopeutusneuvotteluja.

Yleensä uutisoijat vertaavat kuntien kesken toteutettuja samanlaisia hankkeita ja nostavat esille valmistelun/päätöksenteon kummajaisia, kuten esim. sen, että viisi vuotta valmistellusta investointihankkeesta ei ollut sanaa tai riviäkään viime vuonna jaetuissa taloussuunnitelmissa. Ehkä sitäkin sopisi media edustajan ihmetellä ja tuoda lukijoille julki, miksi joku valmistelee kaiken pääsääntöisesti 50 000 euron tarkkuudella - luulisi tuon olevan melkoinen toleranssi esim. lyhyelle polun pätkälle. Nykytekniikalla monipuolinen ja laadukas toimittaminen on nopeaa ja edullista. Juha Aaltosen kanssa pyöritimme joskus Ukis.Fi nettijulkaisua. Se perustui siihen, että toimittaja ei kirjoittanut sitä, mitä haastateltava kertoi. Ukis.Fi oli uskottava ja vaikka sitä toimitettiin omien hommien ohessa, se saavutti nopeasti 2 000 käyntikertamäärän vuorokaudessa ja suunta oli kasvava. Menestyksekkäässä toimitustyössä on nykyään kyse pitkälti luovuudesta, viitsimisestä, mutta mikäli tavoitteena on tekniikkaa hyödyntäen tehdä tunnin työ vartissa riittää ctrl+c.