SUOMI SÄÄSTÄÄ - HELSINKI EI

Maailman hienoimmat ja varmaankin myös kalleimmat urut valmistuvat Suomeen, samalla kun maakunnissa potilaita pallotellaan pitenevissä hoitojonoissa ja jopa saattohoidossa olevia potilaita siirretään säästösyistä kauas rakkaimmistaan. Korneinta koko hommassa on se, että sinä et pääse vaikuttamaan pistetäänkö rahasi ökyurkuihin vai peruspalveluiden rahoittamiseen. Mm. Yle-veron kautta rahoitat Helsingin musiikkitalon urkuprojektia ilman, että sinulta kysytään yhtään mitään. Jokainen inhimillisesti ajatteleva kansalainen pistäisi urkurahat johonkin muuhun - joko terveyspalveluiden turvaamiseen, tautien ja sairauksien ehkäisyyn tai vaikkapa uusien, yhteiskunnalle lisäarvoa tuottavien, vientityöpaikkojen luomiseen. Nyt pistetään monitoimitalon hinta yksiin urkuihin - kuinkahan moni urkuja rahoittanut suomalainen käy niitä kuuntelemassa? Taitaa kuulijaprosentti jäädä melkoisen alhaiseksi. Kiitos valtamedian moisia asioita ei nosteta esiin esim. vaalikeskusteluissa kuin yleisellä tasolla eli oletko kulttuurin ystävänä valmis se rahoittamiseen vai vastustatko kulttuuria ja haluat viedä ihmisten elämästä ilon ja valon. Suhtautuminen kulttuurin olisi toinen, jos kansalta kysyttäisiin antaisitko saman summan vaikkapa pitkin Suomea sijaitseville kesäteattereille, mutta tätä vaihtoehtoa ei pääkaupunkiseutuvetoinen valtamedia koskaan esitä.

Valtamediassa palstatilaa ja ruutuaikaa saavat jotkut jonnin joutavat" oskari onniset", ketkä, kallo kenossa kääkättäen, kauhistelevat ja ihmettelevät kuinka, joku puunjalostusteollisuuden käyttämä ja vientituloja tuottava metsätie voi olla tärkeämpi kuin pääkaupunkiseudun kulttuurihanke ja ne kulttuurikuikkujen lemahtavat luolat, joista pääkaupunkiseudun ylivoimaista hegemoniaa julistetaan. Jos vertaamme aikoja ja päättäjien tapoja sekä rahoja nyt ja vaikkapa 1980-luvulla, olemme tänään tuttavampia kuin koskaan. Miksi meillä ei ole varaa edes ylläpitää niitä peruspalvelurakenteita, jotka Suomi sai aikaiseksi 1970-luvulla ja 1980 luvulla, vaikka meillä on varallisuutta monta kertaa enemmän? Nyt täytyisi pysähtyä pohtimaan kuinka teemme oikaisuliikkeen ja valitsemme maamme johtoon päättäjiä, ketkä rakentavat tätä maata sen kansalaiset, se heikoinkin, huomioiden. Parhaillaan elämme kuin feodaaliajalla, jolloin joutava mitään hyödyllistä tekemätön porukka hallitsi mielivaltaisesti tuottavaa työtä tekeviä. Käytännössä tarkoitan sitä, että hyvinvointialueiden rahoitusvaje tulee ottaa pääsääntöisesti lykkäämällä ja perumalla pääkaupunkiseudun hankkeita eikä maakunnan sairaanhoitoa alas ajaen. Ja mitä noihin urkuihin tulee, onhan se hienoa, että Suomessa on maailman hienoimmat urut!