Ääripäät: 5 pientä ministeriä - suuri ja mahtava presidentti!

Kansa huusi Sauli Niinistön valtaan. Ehkä media auttoi istuvaa presidenttiä, mutta tuskinpa kukaan vaaleja vähääkään seurannut ja pohtinut voi perustellusti plus tosissaan väittää median ratkaisseen vaaleja. Niinistön saama äänimäärä kasvoi niin valtavaksi, että koko presidentti instituution valta kasvoi yli nykyiosten valtaoikeuksien. Keskusta voi selitellä Väyrysen mukaan tulolla, mutta demarit eivät voi muuta kuin työntää päänsä pensaaseen, hävetä ja vaihtaa julkisuudessa esiintyviä päitä: Puolue käytti yli 600 000 euroa kansan rahoja ja se sai alta satatuhatta ääntä. On hauskaa nähdä, miten demarit selviävät vaalikrapulan yli vai selviävätkö lainkaan! Olisiko SDP:n viimeinkin hoksattava, että työväenpuolueen työläisäänestäjät suhtautuvat skeptisesti ökyjohtoonsa?

Ulkopolitiikan johto siirtyi täydellisesti presidentille. Edes Timo Soinin härskiys ei auta häntä säilyttämään ulkoministerille kuuluvaa valtaa. Ensinnäkin Soinin edustama poppoo, sitä ei voi edes leikillisesti saati vakavasti kutsua vakavasti otettavaksi toimivaksi puolueeksi, nauttii vain muutaman prosentin kannatusta. Toiseksi kaikki muistavat Soinin vallanahneuden, Suomen poliittisen historian törkeimmän sanojen syönnin ja diktaattorin otteet puolueessaan. Siksi Soini pysyy visusti hiljaa aina ministerieläkkeelle pääsyyn asti. Mikäli esiin pulpahtaa pientäkään ristiriitaa presidentin ja ulkoministerin välille, saa ensin mainittu ulkopuolisten poliittisen tuen, sillä kaikki kärkkyvät mahdollisuutta tukea Niinistöä ja siten päästä ottamaan edes pienen siivun presidentin valtavasta suosiosta - NYT SUOMESSA ULKOPOLITIIKKAA HOITAA VAIN JA AINOASTAAN PRESIDENTTI!

 Laura Huhtasaari sai melkoisen kannatuksen vaikka huomioidaan hänen saama törkeä kohtelu vaalitenteissä ja Väyrysen mukaantulo vaaleihin. Huhtasaari kykeni yhdistämään puolueensa. Huhtasaaren suosio nollasi sinisen tulevaisuuden siniseksi menneisyydeksi. Persujen menetyksen tiellä vaanii vain yksi sudenkuoppa, joka piilee soinilaisten takaisin ottamisessa puolueeseen. Jo ajatus tästä herättää ristiriitaisia tunteita aidoissa persuissa. Mikäli soinilaiset päästetään sisälle puolueeseen, alkavat he, jos eivät ahneuttaan niin piruttaan, nakertamaan juuri vahvistunutta puolueen yhteishenkeä. Huhtasaaren eduksi ja älyn voitoksi tulee lukea myös se, ettei hän tenteissä, aivan väyrysmäisesti, hyökännyt Niinistön kimppuun eli tälläkin suunnalla persut ovat vahvemmilla kuin soinilaiset!