UUDELLAKAUPUNGILLA KAIKKI KASVUN MAHDOLLISUUDET!

Kauniaisista ja Naantalista löytyvät Suomen kuntien tyytyväisimmät asukkaat. Näissä kunnissa asukkaat arvostavat luontoa, rauhallisuutta plus yhteisöllisyyttä eli sitä, että kunta pitää huolta asukkaistaan. Uusikaupunki tarjoaa luontoa, kaupunkimme on portti maailman kauneimpaan saaristoon. Kaduiltamme löytyy myös rauhaa. Vilkaisu lauantai-iltapäivänä Alicellekadulle osoittaa kaupunkimme rauhallisuuden hipovan miltei kuolemaa. Meiltä löytyvät ne elementit, joilla ykköskunnat porskuttavat Suomen asukastyytyväisyystilaston kärjessä.

Toinen lähiaikojen Uudenkaupungin kasvua tukeva uutinen kertoo ihmisten haluavan muuttaa maalle asumaan. Meiltä löytyy monenmoista maaseutumiljöötä: merenrantaa, järvenrantaa, merimetsää, vehmaita lehtoja, maaseutukyliä jne.. Suoraan sanoen Uusikaupunki tarjoaa laajan skaalan asumisvaihtoehtoja, jotka tilastojen und tutkimusten mukaan voidaan luokitella tärkeimmiksi tekijöiksi asuinpaikkakuntaa valittaessa. Jokaisen sopii tätä taustaa vasten pohtia perustavan laatuista kysymystä: MIKSI SAMAT KASVUEDELLYTYKSET OVAT VETOVOIMATEKIJÄ MUUALLA, MUTTA MEILLÄ VÄKI VÄHENEE?

Jo pintapuolinen tarkastelu valmisteluamme ja päätöksentekoa kohtaan osoittaa kuinka mainittujen sektorien tyypit ovat pihalla kaupungin kehittämisestä ja tutkimuksella todeksi todettujen vetovoimatekijöiden hyödyntämisestä sekä näiden markkinoinnista. Uudessakaupungissa ei ymmärretä arkielämän psykologiaa edes oman historian tai tekemisen suhteen. Otetaan esimerkiksi Salon Vilpas ja meidän Korihait. Käydessäsi Salossa koripallo-ottelussa, näet katsomossa tuhat salolaista heiluttamassa seuran huiveja, kantamassa seuran t-paitaa tai lippistä. Tuhat ihmistä luo valtavan tunnelman, kannustuksen sekä yhteishengen. Vilpas on yhteisöllinen seura, jonne kaikki ovat tervetulleita ja jopa tulijoiden ideat noteerataan. Meidän Korihait taas jo markkinoinnissa kertoo olevansa perhe ja perheeseenhän synnytään, mutta ulkopuolisella ei ole mitään mahdollisuutta liittyä perheeseen tai päästä sinne vaikuttamaan. Korihait on sisäänpäin kääntynyt pienen piirin perhe, joka tekee, mitä lystää samojen tyyppien keikkuessa huipulla. Jos he huomioivat sisäpiiriin kuulumattomia, rajoittuu tämä rahan pyytämiseen tai kanavoimiseen kahdella pallilla istumista hyväksikäyttäen.

Elämme kuppikuntien kaupungissa, jossa näitä kuppikuntia yhdistää osaamattomuus ja kuvottava itsekkyys. Esim. elinkeinopolitiikkamme ei hyödytä vähääkään sen rahoittajaa tavallista kuntalaista, vaan pientä muutaman yrittäjän rypästä, joka saa tukea niin virkahenkilöiltä kuin päättäjiltä. Jos elinkeinoväkertäjämme palvelisivat tavallisia kaupunkilaisia, he olisivat jo vuosia sitten elävöittäneet keskustamme Dressmanneilla, H&M, Cubseilla, Jack & Jones jne.. Mikäli näin olisi toimittu, kuten esim. Äänekoskella, keskustamme olisi elävä ja sen tv:ssä mainostavat liikkeet vetäisivät ympäri maakuntaa. Koska näin ei tapahtunut, uusikaupunkilaiset matkaavat nyt Myllyyn ja tulevaisuudessa Raumalle valmistuvaan jättiostoskombinaattiin. Kovimman hinnan harjoitetusta elinkeinopolitiikasta maksavat autottomat uusikaupunkilaiset ja vielä kituvat kivijalkaliikkeemme. Samalla kaupunkimme vetovoima romahtaa liikepalveluiden osalta.

Jokainen voi pistäytyä Salon keskustassa ja pohtia syitä, miksi joku salolainen, joka on saanut töitä autotehtaalta ei muuta tänne perheineen. Suurimman syyn havaitsee hetkessä: Uudenkaupungin kaupalliset palvelut ovat tasoa 1980-luvun kirkonkylä, kun Salossa eletään 2020-lukua. Kun tähän lisätään vapaa-ajan puitteet, muuttokynnys Salosta Uuteenkaupunkiin nousee entisestään. Kun salolainen tulee Uuteenkaupunkiin katsomaan keinonurmella tukittua vilkkainta liikenneväylää, puihin hirtettyjä tuoleja kera riippusänkyjen, tuulen raiskaamia sateenvarjoja, orpona torinlaidalla kököttävää hevoistenjuottokaivoa sekä sen vieressä virtsalta lemahtavaa lasten leikkipaikkaa, ei liene epäilystä, jos salolainen tuumii: UUSIKAUPUNKILAISET OVAT UMPIHULLUJA, TÄNNE MINÄ EN MUUTA KOSKAAN!

On aivan naurettavaa kuvitella, että 15 000 asukkaan kaupunkiin saadaan 20 000 asukkaan palvelut ripustelemalla esineitä puihin, sabotoimalla liikennettä tai tekemällä yhteisillä rahoilla jotain, muutaman tyypittären mieleistä, kivaa. Meidän mahdollisuutemme löytyvä tämän rustauksen alussa maintuista tutkimuksista: LUONNOSTA, RAUHALLISUUDESTA ja TURVALLISUUDESTA. Jos yhdessä hyödynnämme rantojamme, kaavoitamme rohkeasti keskustaamme, satsaamme monipuoliseen opetukseen ja tarjoamme kaupunkilaisille hyvät vapaa-ajanpuitteet, saamme taatusti uusia asukkaita Uuteenkaupunkiin. 


Oikein toimien luomme Uudestakaupungista 20 000 asukkaan kaupungin, jonka yksityisiä/julkisia palveluja/puitteita hyödyntää yli 50 000 ihmistä. Jotta näin kävisi, tulisi meidän joutavien näpertelemisien sijaan keskittyä muutamiin kasvun takaaviin todellisiin mahdollisuuksiin: RANTOJEN HYÖDYNTÄMISEEN, PANEUTUMINEN OPETUKSEN LAATUUN ja MONIPUOLISTAMISEEN, MATKAILUN HYÖDYNTÄMISEEN, TERVEYSPALVELUIDEN KEHITTÄMISEEN, VAPAA-AJAN PUITTEIDEN MODERNISOINTIIN ja AVOIMUUTEEN PERUSTUVAAN POSITIIVISEN YHTEISHENGEN LUOMISEEN. Jos vaikkapa ensimmäiseksi toteutamme, Tarmo Kankaan idean keskelle kaupunkia rakennettavasta meriuimalasta, saamme taatusti lisää vilinää keskustaan ja nostamme Uudenkaupungin positiivisesti valtakunnan julkisuuteen. Jos emme tyrmää toistemme ideoita vaan pyrimme positiivisella luovuudellamme lisäämään alkuperäisen ajatuksen monipuolisuutta plus arvoa, puhallamme porukassa yhteen hiileen ja saamme menestyksemme kasvamaan kaikkialla näkyväksi onnistumisen loimuksi.

Lopuksi nostan esiin Uudenkaupungin suurimman kompastuskiven markkinoinnin/viestinnän. Mikäli emme osaa markkinoida/viestiä, on aivan sama, kuinka hieno kaupunki meillä on - tänne ei eksy kuin muutama satunnainen matkailija eikä kaupunkimme saa uusia asukkaita. Katsokaa somessa tapahtuvaa pienen piirin toisiaan kuvottavasti nuoleksivaa joutavien hankkeiden upeeta, valtavaa -ihannointia ja eri mieltä olevien töykeän alhaista sanallista lynkkaamista. Ikävä totuus ilmenee mainitusta ja piilee siinä, että meidän markkinointieväillä ei esim. Mona Lisasta tietäisi kukaan ja Louvren ovet suljettaisiin kävijöiden puutteen vuoksi. Jospa muutamaksi vuodeksi satsaisimme vaikkapa Novidan osaamiseen esim. matkailun markkinoinnin ja kaupungin viestinnän osalta. Uskon vakaasti nuorten intoon ja ennakkoluulottomaan luovuuteen!

 LINKIT:


Suomen tyytyväisimmät asukkaat

Lähes miljoona suomalaista miettii vakavasti maallemuuttoa – yrittäjistäkin lähes kolmasosa