Suomalaisessa yhteiskunnassa ei juurikaan haluta ymmärtää verorahojen kertyvän yksityiseltä sektorilta. Nyt yksityinen sektori ja mikä pahinta, kaiken perusta, vientiteollisuus lomauttaa työntekijöitä. Tämä syö erittäin voimakkaasti maamme veropohjaa. Mikäli julkinen sektori ei huomio tulopuolensa massiivista murenemista, ajaudutaan kunnissa, jotka vastaavat terveys- ja sosiaalipalveluista, joko palveluiden karsimisiin tai mahtaviin verojen korotuksiin.
Tulevan ongelman torjumiseksi täytyy julkisen sektorin reagoida nopeasti syntyneeseen tilanteeseen. Kunnissa tämä tarkoittaa pitkälti keskittymistä ns. lakisääteisiin peruspalveluihin. Kriisitilanteessa viestinnän ja media yhteyksien merkitys korostuu. Jos kunta menettää hallitsevan roolinsa paikallistiedottamisessa, jää tämän seurauksena tilaa huhuille ja harhaluuloille. Näiden kasvaessa ja syrjäyttäessä virallisen tiedotuksen aseman alkavat ihmiset laiminlyömään annettuja ohjeita ja varoituksia. Mikäli tiedotus ei toimi, tulee se saattaa välittömästi toimivalle tasolle - korjaustarve liikkuu tuntien ja päivien tasolla, ei viikkojen tahikka kuukausien.
Esim. Uudessakaupungissa viestintä ja tiedottaminen taustaedellytyksineen estävät jopa luottamusmiesten toiminnan: Kokouksia perutaan koska niitä ei pystytä järjestämään etänä - KERRASSAAN KÄSITTÄMÄTÖNTÄ, KUN ELETÄÄN VUOTTA 2020. Kummalliseksi tilanteen tekee se, kun em. vastuualueen laiminlyönyt palkkalainen raakkuu työaikana somessa - EI TIEDOTTAMASSA ASIALLISTA ASIAA, VAAN KYLVÄMÄSSÄ RIITAA JA HAUKKUMASSA TOISIA KAUPUNKILAISIA! Tämän jatkuminen osoittaa ikävästi kaupunkiorganisaatiota hallitsevan johtajuusvajeen.
Ne miljoonat mitä kaupunki käyttää lakisääteisten palveluiden sijaa täysin epäolennaisiin kohtaamiseen ja ennalta tiedettäviin epäonnistumisiin tulee keskittää kaupunkilaisten parhaaksi. Uudessakaupungissa karsinnan tulee koskea kovalla kädellä esineiden kiinnittämistä puihin, huuhaa suunnitelmia sekä vuosi toisensa jälkeen epäonnistunutta matkailuosastoa. En missään tapauksessa esitä nyt lopputilien antamista kenellekään, vaan mittavia lomautuksia, jotta saamme vallitsevan kriisin hoidettua mahdollisimman vähän kaupunkilaisten tulevaisuutta ennalta syöden. Jos emme nyt lomauta osaa kaupungin henkilökunnasta, ajaudutaan viimeistään ensi keväänä mittaviin irtisanomisiin - lomautukset ovat koko kaupungin etu jopa lomautettujen kaupungin työntekijöiden.
Nyt tulisi toimia juuri toisin kuin on päätetty eli lautakunnat kokoustamaan ja sarallaan etsimään ratkaisuja. Jos emme nyt ryhdy totaalisiin toimiin tulevaisuuden turvaamiseksi, syntyy koronasta lasku, jota pahimmillaan maksetaan jopa kymmenet vuodet. Nostan hattua niin Sari Rantaselle kuin Veera Kaitaselle, jotka ovat nimellään tulleet esiin asiallisesti asian tiimoilta. Uudenkaupungin Sanomia kiitän englanninkielisistä koronaohjeistuksista - ehkäpä lehti voisi ottaa po. asian osalta tiedotusvastuun koronaepidemian suhteen. Ehkäpä tarkastuslautakunnasta kumpuaa se johtajuus, joka muuten täältä puuttuu ja joka saa toimivan kriisiryhmän kasaan! Nyt ei ole syyttelyn aika, jälkipyykki tulee pestä kriisin jälkeen siitä oppia ottaen!
UKissa on virkamiehille annettu valta, vastoin suomen hallituksen, eduskunnan ja presidentin päätöksiä, tähän pitäis nyt kaupunginhallituksen ja valtuuston puuttua, muuten tulee kähmintää.
VastaaPoista