Laman todellinen syy: PÄÄKAUPUNKISEUTU

Mistä Suomen ruoka tulee? Mistä Suomen vientitulot suurimmalta osin kertyvät? Näihin kysymyksiin voidaan antaa yksi negatiivinen vastaus: EI AINAKAAN PÄÄKAUPUNKISEUDULLA! Tästä huolimatta muun Suomen ongelmana ovat terveydenhuollon järjestäminen, koulut, vanhusten asiallinen kohtelu jne. . Pääkaupungin ongelmat ovat: Täytyy saada Guggenheim, täytyy saada Tanssitalo, täytyy saada tunneli Tallinnaan jne..

Suomi on kuin ongelmiinsa hukkunut byrokraattinen Neuvostoliitto, jossa kaikki langat ja kaikki kansan tuottamat tulot menivät Moskovaan ja Kremliin. Siellä ökykommunistit kuorivat tuloista kerman ja lähettivät roposia sinne, missä tuottava työ tehtiin. Suomessa tilanne on aivan sama, mitään tekemätön eliitti kuorii kermat päältä ja kehäkolmosen ulkopuolinen kansa kiristää vyötä ja yrittää tehdä niskalimassa töitä, jotta pääkaupunkiseudun sisällä riittää luksusta.

Otetaan esiin esim.  Kehärata kustannusarvio oli 594 miljoonaa euroa ja toteutuma on 773,8 miljoonaa euroa. Kyseessä on Liikenneviraston, Vantaan kaupungin ja Finavia Oyj:n yhteishanke eli rahoitus tulee pääasiassa muualta Suomesta. Länsimetron piti alun alkaen maksaa reilut 700 miljonaan euroa ja hinta kipuaa yli miljardin euroon. Musiikkitalo kustannukset pompsahtivat 140 miljoonasta eurosta lähes 170 miljoonaan euroon. Tätä satojenmiljoonien eurojen listaa voidaan jatkaa Oopperatalolla, Kiasmalla ja tietenkin Guggenheimilla.

En missään tapauksessa vastusta kulttuuria, mutta asiat täytyy saattaa tärkeysjärjestykseen. Jos lapsiperheen isä jää työttömäksi ja ruoka uhkaa loppua, ei hän osta perheen vähillä rahoilla ja velalla itselleen selloa ja  ala soitella nälkäisille lapsilleen Johann Pachelbeliä ja sano: Unohtakaa nälkänne ja kuunnelkaa kuinka haikeaa ja kaunista tämä on. Kaikki selloon pistetyt rahat ja soittoon käytetty aika ovat todellisuudessa pois perustarpeista ja ajasta, jolla asiat saataisiin kuntoon.

Kun Suomessa neuvostotyyliin rahat virtaavat omaan Moskovaamme ja ovat pois niiden paikkakuntien kehittämisestä, missä tämän tuottava työ eli vientituloja sekä sitä tukeva työ tehdään.
Pääasiassa pääkaupungissa majaileva valtamedia markkinoi ongelman olevan pääkaupunkiseudun asuntopula, mutta todellinen ja korjattava ongelma on se, miksi ihmiset joutuvat lähtemään kotiseuduiltaan.

On ihan tutkittu juttu, että suurin osa suomalaisista haluaa asua kotiseudullaan eikä muuttaa pääkaupunkiseudun kalliisiin ja epäinhimillisiä sosiaalisia ongelmia täynnä oleviin slummeihin.  Sen sijaan, että satsaamme pääkaupunkiseudun tiestön ja viihdepuitteiden sekä asuntojen rakentamiseen, meidän olisi satsattava yhteiskunnan kehittymiseen siellä, missä ihmiset jo asuvat ja haluavat asua jatkossakin. Onhan halvempaa ja inhimillisempää siirtää ns. tuottamattomiakin työpaikkoja, opiskelupaikkoja jne. sinne missä ihmiset jo asuvat kuin rakentaa sinne, missä maa ja rakentaminen on kallista.

Suomessa tarvitaan ensinnäkin sellainen uudistus, ettei vientiyrityksiltä, niiden työntekijöiltä ja näille välttämättömien tukiammattikuntien ulosmitattuja verotuloja käytetä mitään konkreettista tuottamattoman pääkaupunkiseudun haihatteluihin. Itseasiassa Suomen suurimmat, yhteiskuntaa loisivat pummit, löytyvät pääkaupunkiseudun ökyvirkamiehistä ja ns. omistajista. Ensinnäkin he tienaavat palkkansa toisten tekemällä työllä ja toiseksi pääasiassa juuri heille rakennetaan kansalta kerätyillä verorahoilla satojenmiljoonien Oopperatalot, Musiikkitalot jne..

Kuvitelkaapa, mikä olisi Suomen taloudellinen tilanne, jos pääkaupunkiseudun puuteriahterien hyysäämiseen, haihatteluihin ja viihtymisen uponneet kymmenet miljardit eurot olisivat jäänet vientiyritysten investointeihin ja vientiyritysten työntekijöiden tuloihin lisäämään maan sisäitä ostovoimaa ja verotuloja? -Jos Suomeen halutaan jonkinmoinen tuottavuusloikka, niin pääkaupunkiseudun turhuuksiin uppoaviin miljardeihin meidän on kyettävä puuttumaan.

Onkin vähintään kummallista, miksei näin tehdä jo nyt, sillä kansaedustajista vain 57 tulee pääkaupunkiseudulta ja Uudeltamaalta. Luulisi 143 kansanedustajan pystyvän kääntämään Suomen kehityksen niin, että voisimme puhua ostovoiman alasajon sijaan todellisesta tuottavuusloikasta. Vai ovatko nämä 143 kansaedustajaa vain pääkaupunkilaisten kollegoidensa nöyriä myötäilijöitä ja kiltisti hyväpalkkaista eläkevirkaa odottavia äänestäjiensä tietoisia unohtajia?