Paasikiven ja Kekkosen perintö on raiskattu

Suomen arvostus maailman silmissä oli korkeimmillaan 1975. Tuolloin pääkaupunkiimme kerääntyivät kymmenet valtakuntienpäämiehet. Kyseessä oli Etyj-kokous ja kokoukseen osallistuivat muun muassa legendaariset: Neuvostoliiton johtaja Leonid Breznev , Yhdysvaltain presidentti Geral Ford, Italian pääministeri Aldo Moro, Ranskan presidentti Valery Gisgard d'Estaing, Ruotsin pääministeri Olof Palme, Länsi Saksan liittokansleri Helmut Schmidt, Itäsaksan puoluejohtaja Erich Honecker, Jugoslavian presidentti Fosip Broz Tito ja Romanian presidentti Nicolae Ceausescu. Etyj-kokouksen isäntänä toimi oma legendamme presidentti Urho Kekkonen.

Kymmenet valtionpäämiehet allekirjoittivat 1. elokuuta 1975 merkittävän liennytyssopimuksen Helsingin sopimuksen. Nyt väitetään Suomen olleen tuolloin rähmällään Neuvostoliiton suuntaan. Valtionjohtomme kylläkin huomioi tuolloin maamme geopoliittisen sijainnin, mutta Suomen ulkopolitiikka sai ymmärrystä ja tunnustusta maailmalla, muuten maailman merkittävimmät valtionjohtajat eivät olisi koskaan uhranneet aikaansa ja saapuneet Suomeen.

Suomi oli aikoinaan myös rauhanturvaamisen suurvalta. Puolueettoman Suomen lähettämät YK-sotilaat nauttivat kansainvälistä luottamusta ja olivat haluttuja rauhanturvaajia maailman kriisipesäkkeissä. Kun itä ja länsi boikotoivat toistensa järjestämiä olympialaisia, Suomi ei kumartunut eikä pyllistänyt kumpaankaan suuntaan, vaan osallistui idässä ja lännessä olympialaisiin. Samoihin aikoihin Suomi hyväksyttiin uskottavaksi ja luotettavaksi kansainväliseksi kauppakumppaniksi.

Hankalasta geopoliittisesta asemastaan huolimatta Suomi on pitkällä ja sitkeällä työllä kulkenut tien, jolla se saavutti varteenotettavan aseman maailman johtajien silmissä. Riippumatonta Suomea kuunneltiin ja maamme noteerattiin. Voimme puhua Paasikiven-Kekkosen-Koiviston ulkopoliittisesta linjasta, joka saavutti pienelle maalle huomattavan suuren kansainvälisen aseman. Tuo asema luotiin äärettömän vaikeissa olosuhteissa, sillä lähtökohdassa Suomi oli Natsi-Saksan rinnalla sotinut hylkiövaltio.  Valvontakomissio ja sotakorvaukset olivat kantoja kaskessa Suomen kulkiessa kohti arvostettua riippumattoman, liittoutumattoman ja sitoutumattoman valtion asemaa.

Suurvalloista riippumaton Suomi osti mm. aseita idästä ja lännestä, mutta kukaan ei edes kuvitellut että maamme kamaralle, sen enempää NATO:n kuin Neuvoliitokaan rajalle, olisi päästetty naapuriemme vihamieliseksi kokemia joukkoja. Tuolloin maamme johdossa istui ihmisiä, joiden rinnassa sykki sinivalkea sydän, päättäjillä oli suomalainen itsetunto ja usko suomalaisuuteen oli korkealla. Kaiken päätöksenteon tavoitteena oli Suomen ja suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointia.

Nyt tilanne on muuttunut radikaalisti: Riippumattoman Suomen, rauhanturvaamisen suurvallan sekä idän ja lännen välisen sillanrakentajan asema on raiskattu. Paasikiven-Kekkosen-Koiviston ulkopoliittisesta linjasta ei ole enää mitään muuta jäljellä kuin haikea muisto ja sen myötä kansaa kalva epävarmuus ja pelko. Suomenjohto on tärvännyt asemamme riippumattomana valtiona. Johtajiltamme on puuttunut sinivalkea sydän ja kansallinen itsetunto. Ulkopoliittisen roolimme mitätöimisen lisäksi olemme menettäneet taloudellisen identiteettimme, kaivoksemme, teollisuuden tuotantolaitokset jne. on lyhytjänteisesti myyty ulkomaalaisille ja maamme talous on annettu armottomien kansainvälisten keinottelijoiden armoille.

Ulkopoliittinen perintömme on raiskattu, kansallinen asemamme nonsaleerattu, Kun vielä pohdimme missä ovat Sonerat, Kemirat, Ensot, Veitsiluomot, Nokiat jne. jne., voimme todeta Suomen kansallisomaisuuden ja Suomen kansalaisten omaisuuden kansainvälistetyn eli kaikki em. on myyty ulkomaille, voimme kysyä missä rahat ovat? Yhtiöiden ja yritysten myyntituloilla Suomen luulisi olevan velaton, hyvien palvelujen varakas maa, mutta päin vastoin olemme velkaantunut ja vyötä pitäisi kiristää lisää. Ei kaikkien, ainoastaan tavallisten ihmisten, herrat elostelkoot entistä prameammin ja nauttikoot aikaansaannoksistaan kuten metsäteollisuuden Amerikan seikkailujen miljarditappioista.

Sopii pohtia mikä on maassamme muuttunut Paasikiven, Kekkosen ja Koiviston päivien. Aikoinaan Paasikivi pisti itsensä peliin Suomen puolesta, löi nyrkkiä pöytään Molotoville ja Stalinille. Kekkonen puolestaan hiihteli ja kalasteli Breznevin kanssa ja kauppa kävi. Päättäjistämme löytyi karsismaa ja uskottavuutta, siksi heidät otettiin maailmalla vakavasti. Vaikka kaikki ei mennyt aina putkeen, päättäjät yrittivät parhaansa. Parhaimmillaan kansakäyminen tuotti koko kansalle töitä ja elintasomme kasvoi kohisten.

Tapahtuiko muutos silloin vai aikaisemmin, kun ministeri ähisi Valkoisentalon vessassa ja lähetti satoja viestejä suomalaiselle stripparille. Kuinka suhtauduttaisiin, jos Obama tai Putin käyttäytyisi samoin tavoin? Mikä on tuollaisen, klosetissa ähisevän, undulaatin näköisen ministerin uskottavuus, onko hän ostettavissa antikvariaatista haetulla vanhalla Hustlerilla? Entäpä toisen ministerin uskottavuus, joka kieli isäntien ahterissa höpöttää hampaat loistaen: Olen etelän mies, olen etelän mies! Miltä tuntuisi, jos Kerry tai Lavrov alkaisivat kesken valtiovierailun hokemaan: Olen Kainuun karju, Olen Kainuun Karju? Eipä kukaan ottaisi enää noita tyyppejä vakavasti.

Aivan oma lukunsa ja nuoleskelijoiden huippu löytyy Venäjä, Venäjä, Venäjä -tyypistä. Yksikään toinen puolueettoman maan ministeri ei hoe missään moista vain isäntiään miellyttäen. Seuraavaksi tulee tämä rupujoukkueen kaulahuiviin päänsä piilottava tapaus. Mitenhän suhtauduttaisiin Ruotsin kuninkaaseen, jos hän pölähtäisi Suomeen ja lyllertäisi TuTon tai Hilparan pipo silmillä? Maamme puolustusministereinä häärii joskus asenteellisia Mikki ja Minni Hiiriä, joilla oli sivaritausta tai heidän joukkojenhallintakokemuksensa rajoittuu Tupperware kutsujen organisoimiseen.

Onko enää mikään ihme, jos valtionmiehet, Viroa lukuun ottamatta, eivät enää parveile Suomessa kuten aikoinaan. Syy tähän on Suomen päättäjien laadun totaalinen romahtaminen. Meillä vailla itsetuntoa elävät ja suomalaisuutta häpeilevät heput ovat päässeet valtaan. Näille tyypeille Suomessa saavutettu asema on ainoastaan tavoiteaskel päästä läntisten isojen poikien pöytään. Siellä he pöytien päässä ovat nauravat oikeiden valtionpäämiesten jutuille ja antava mitä tahansa suomalaisten omaa, jotta saisivat edes hetkesi isätiensä huomion!

Kansainvälisen ahterin nuolemisen ja kansallisen omaisuuden hävittämisen sijaan Suomen on nostettava profiiliaan, uskottavuuttaan sekä pyrittävä saamaan maamme talouselämä ja yritystoiminta maan omaan hallintaa. Tämä tavoite on täysi realistinen, kun muistetaan ne olot, mistä Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto nostivat Suomen valtion uskottavuuden ja elintason kukoistukseen. Ongelma on se, että vallassa olijat täytyy vaihtaa päättäjiin, joilla sykkii rinnassa sinivalkea sydän ja joilla on oma itsetunto kunnossa.

Vallassa olijat keikkuvat vallassa valheita syytävän ja sopivasti totuudesta vaikenevan valtamedian avulla. Onneksi valtamedia on viimeinkin tukehtumassa itse keittämäänsä valheiden soppaan. Se avaa rehellisille suomalaisille tien päättäjiksi. Vasta tämän tapahduttua Suomi nousee siihen kukoistukseen, minkä sen kansa on ansainnut!