Ylen ylettömästi hallitsema Suomi

Vaaleissa käytetään miljoonia euroja mainoksiin, jotta paikka valtaan aukeaisi. Mainosten lisäksi päättäjäksi pääsemiseksi vaaditaan tunnettavuutta. Kun ehdokas on tunnettu tavoiltaan ja päämääriltään, hänen ei tarvitse mainostaa muuta kuin numeroa, johon hänet osataan liittää. Tältä pohjalta kansa äänestää ja siksi valtamedian toimittajilla on melkoinen vaikutus äänestyskäyttäytymiseen ja vaalien lopputulokseen.

Valtakunnantasolla politiikkaan liittyvä ajankohtainen keskustelu on jäänyt miltei kokonaan Ylen monopooliksi. Ylellä faktoihin nojaavaa laatua tarjoavat mm. Ervasti ja Korkki. He jututtavat ajanhermoilla olevista asioista politiikkoja tasapuolisesti ja pystyvät tarvittaessa räväkkään toimitustyöhön. Kokonaan toisenlaistakin toimittamista löytyy Yleltä, jonka yksi suurin haaste on turvata jatkossakin sille pakkoverolla osoitetut viisisataamiljoonaa euroa.

Olette varmasti havainneet, että varsin usein samat naamat saavat julkisuutta YLE:ltä. Salolainen, Zyskowicz, Jaakonsaari putkahtavat kuukausittain esiin Ylellä. Näin on tapahtunut jo vuosia ja puolueiden suuruudella sekä asemalla voidaan perustella po. tyyppien esiin päästämistä, joskin onhan puolueissa muitakin potentiaalisia jututettavia. Toimittajan valitessa aina tutut jututettavat, johtaa se saman toistoon. Jos jututettavien luovuus ei häikäise, voidaan toimittajan valinnan palvelevan pysähtyneisyyttä ja uudistusvastaisuutta.

On mielenkiintoista tarkastella myös heitä, ketkä eivät pääse tai putoavat Yle:n estradilta. Aikoinaan Arhinmäki sai melkoisesti julkisuutta, mutta puolueen jäätyä oppositioon ja etenkin vaalien jälkeen niin Arhinmäki kuin koko Vasemmistoliitto hävisivät lähes kokonaan tv-ruuduista. Vähäinen julkisuus näkyi niin vaalituloksissa kuin kannatusmittauksissa. Vähäisellä kannatuksella voidaan aina perustella vähäistä tv-aikaa, mutta viimeistään siinä vaiheessa voi ihmetellä, jos pienen puoleen henkilö saa runsaasti julkisuutta.

Kuukauden sisällä kahdesti RKP:n Haglund on päässyt esille parhaaseen katseluaikaan A-talkissa. On hämmästyttävää, että oppositiota edustaa todellinen mikki hiiri -puolueen mies. Kun tämä toistuu, on syytä kääntää katseet ohjelman tekijöihin. Ruotsinkielistä Haglundia jututti kahdesti ruotsinkielinen Andersson. Tasapuolisuuden vuoksi KD:n Essayahn pitäisi näkyä saman verran, mutta koska olette nähneet hänet viimeksi A-talk:ssa?

Väkisinkin mieleen nousee kysymys toimittajien vallasta valita suosikkejaan lähetyksiin saamaan erikoiskohtelua, jonka avulla poliitikko saa jatkossakin menestystä vaaleissa. Entäpä toisinpäin, kun toimittajat valitsevat keskusteluihin tyyppejä, jotka kommenteillaan ja käytöksellään laskevat oman puolueensa kannatusta? Esim. joidenkin pesujen valinnat samaisessa A-talkissa ihmetyttävät ja ovat vahingoksi puolueelle. Ovatko toimittajat velkaa poliitikoille,  jotka ovat Yle:n rekrytointien takana ja seuraako siitä suosikkien suosimista?

Yle tarjoaa työtä yli 3 000 vakituisessa työsuhteessa olevalle . Näistä 88% tuottaa sisältöä yhtiön ohjelmiin. Aikoinaan Jungnerin muhkea vuosipalkka 190 000€ ja muun johtoryhmän tienaama yhteensä noin 1,3 miljoonaa euroa herätti melkoista keskustelua. Mutta onko mikään muuttunut ja voiko mikään muuttua, sillä kritisoidessaan Yle:a tai puuttuessaan Yle:n toimintaan tai rahoitukseen kansanedustaja saa  Yle:n toimittajilta negatiivista kohtelua tai jää toimittajilta kokonaan unohduksiin. Onko Yle kuin pillastunut hullu hevonen, joka vie selässään poliitikko ratsastajaa, joka pelkää hypätä ratsun selästä kovassa vauhdissa?

Kun tutkaillaan eläkevirkoihin valittujen toimittajien lisäksi Yle:lle sisältöä valmistavia tuotantoyhtiöitä ja niiden ikuisilta tuntuvia sopimuksia, alkaa väkisinkin pohtimaan Yle:n ylevien päämäärien ja linjauksien katoamista vuosien saatossa. Onko Yle muuttunut vuosien saatossa mafiaksi, kansanvallan ohjaajaksi ja hyvä veli -systeemin huipuksi, joka lähipiiriään sekä poliitikkoja hyväksikäyttäen on pääasiassa yleläisten etua ajava ja vaaliva äänitorvi? Katso linkit ja pohdi....

Linkki Yle: Tällainen Yle on työnantajana

Linkki Iltalehti: Mihin valuvat Ylen rahat?