NAURETTAVAA KAUPUNGIN KEHITTÄMISUHOILUA!

Meillä julistetaan: kaupunkia kehitetään ensisijaisesti sen asukkaille! Kenelle muulle sitä tulisi kehittää kuin asukkaille, oraville, susille vai peräti vampyyreille ja ihmissusille? Jokainen hanke joka lähtee, jostain itsestään selvästä sloganista on yleensä tuhoon tuomittu! Jos hankkeen takaa löytyvät ne tahot, jotka ovat tuhonneet kaupunkimme kehitysedellytyksiä jo vuosikymmenen, on kehityksen toteutumisen odottelu täyttä haihattelua. Jos lähestymme kaupunkimme kehityshanketta positiivisesti, kuten kaikkea tulee lähestyä, meidän on ensin vaihdettava hankkeen vetäjät positiivisiin, luoviin ja yhteistyökykyisiin osaajiin.

On lähinnä koomista lukea kuinka kaupunkilaisia halutaan yhtä äkkiä kuulla kaupungin kehittämisessä. Itse olen vuosikymmenet seurannut kaupunkimme kehittämisen laiminlyöntiä ja kehitysideoiden torppaamista juuri siltä taholta, joka nyt nostaa kaupunkilaisten kuulemisen kaupungin kehittämisen kulmakiveksi. Voin valtuustosta asioita seuranneena todeta, että kymmenet kehitysideat on torpattu juuri siltä taholta, joka nyt uhoaa kaupunkimme kehittämisen tapahtuvan kaupunkilaisia kuullen. Missä ovat uimaranta, uusvanha kaupunginosa, rantojen kaavoitus jne.? Entä mitä on kehitysideoita kaupunkilaisilta kysyvän suunnalta esitetty kaupunkimme piristykseksi: Jättituulimyllyjä, keskustan liikkeet tappavaa kävelykatua, kojukylää Sorvakon lenkkeilymaastoon, Templatin tienoille rivitaloja jne..

Surkuhupaisin kehityksen jarrutus, joka vaikutta vielä tänäpäinä,  löytyy vuosien takaa. Juha Aaltonen esitti aloitteessaan rakennustapa muutosta, jotta kymmenen vuotta tyhjänä ollut Janhuan omakotialue saataisiin täyteen asukkaita. Nyt kehitystä kaupunkilaisilta kyselevän valmistelijan esityksestä Aaltosen aloite tyrmättiin ja satojentuhansien eurojen arvoinen kunnallistekniikkaa odottaa yhä rakennnuksia ja asukkaita. Lähes tyhjänä olleelle alueelle on parinkymmenen vuoden aikana vedetty asfaltti ja noussut vain muutama talo, joiden asukkaat noituvat rakentamiseen pääsyn hankaluutta.

Jos katsomme onnistuneita toteutuksia kaupungissamme, niitä löytyy kolme. Sorvakon urheilukentän huussi, Leijonapuiston huussi ja torilla sijaitseva hevoistenjuottokaivo. Eli jos kaupunkia kehitetään ensisijaisesti sen asukkaille, ovat kehityksen keskiössä he, keillä on hätä ja hevoiset - eikä tietenkään sovi unohtaa tyhjää toria vahtivaa torivahtia. Kaupunkimme suurimpana sekä irvokkaimpana laiminlyöntinä voimme pitää rappiotilaan päässyttä leirintäaluettamme, jonka rinnalla 1980-luvun hikiset DDR-leirintäalueetkin ovat matkailijoille prameita ja tyylikkäitä levähdyskeitaita.

Jos kaupungin keskustassa ei ole mitään kiinnostavaa eikä kaupungissa ole riittävästi asukkaita, on tuollaisen kaupungin keskustaan turha odottaa ulkopaikkakuntalaisista tai omista asukkaista syntyvää ihmisvilinää. Eikä ihmisvilinää ainakaan lisää se, että autolla liikkumista hankaloitetaan. Jos meillä ei ole asukkaita, ei meillä ole rahaa kaupungin kehittämiseen. Kaupunkimme keskusta elävöityy asukasmäärän kasvaessa itsestään, silloin keskustaan syntyy edellytykset erilaisille palveluilla, niin yksityisille kuin julkisille. Kaupungin asukaslukua taas ei saada kasvuun ilman kaupunkimme modernisointia. Tässä taas viestintä on avainasemassa, mutta meillähän se ontuu ja eniten some puolella, joten heikoilla eväillä edetään. Mutta kaupunkilaiset, kun kerran on kysytty, ottakaapa yhteytetty ja tehkää esityksiä.