KAIKKI ON KIINNI VIESTINNÄNSTÄ !

Viestinnässä on ogelmista vaikeneminen on suurin virhe, silloin ne nousevat hallitsemattomalta taholta esiin.

Joskus aikoinaan koulupuolen ongelmia yritettiin nostaa esiin, mutta ne kuitattiin selittelemällä ja vaikenemalla. Ennen kuntavaaleja jokainen pystyi perehtymään YLE:n kuntatutkaan ja Uudenkaupungin osioon, mutta juuri kukaan ei ollut kiinnostunut siellä ilmenevistä koulujemme oppilaiden kammottavista ongelmista. Vaikenemalla ja ongelmia maton alle lakaisemalla, niitä ei saada kuntoon. Poikkeus vahvistaa säännön: Vuonna 2013 viikoittaista koulukiusaamista koki 14% perusopetuksen oppilaista, nyt tuo luku on 3%. Tämän asian voi uutisoida kahdella tavalla: KYMMENIÄ KOULULAISIA KIUSATAAN VIIKOITTAIN tai KOULUKIUSAUS ON VÄHENTYNYT OLEMATTOMIIN!

Viestintä osaaminen on myös sitä, että hallitsemme sen, mitä ja miten meistä viestitään. Uusikaupunki on siirtynyt neljäsataavuotishumusta ja maamme nopeimmin kasvavan kaupungin hellittelystä armottomaan tiedotus arkeen. Meistä kerrotaan asioita tavalla, jos toisella. Nyt jotkut nostavat kaupunkimme ikäviä puolia esiin tai ainakin uutisoivat ikävästi niitä asioita, joita voivat ikävästi uutisoida. Onneksi tarjolla on toinenkin vaihtoehto. Olisiko Länsi-Suomi voinut julkaista yllä olevan uutisensa tyylillä: UUDESSAKAUPUNGISSA RUOKAA ON KOTONA - LASTEN EI TARVITSE SYÖDÄ KOULUSSA!

Viestintä on juoni laji, sen voi toteuttaa monilla erilaisilla tavoilla, jotka eivät rajoitu ainoastaan totuuteen tai valehtelemiseen. Yleensä asiasta kuin asiasta löytyy useita puolia, joita korostamalla voi niin asian kuin tapahtuman muokata halutessaan joko positiiviseksi tai negatiiviseksi. Viestinnässä ehdottoman tärkeää on ainoastaan totuudessa pysyminen - Valhe johtaa toiseen valheeseen, kuten myös vaikeneminen. Lopulta vaikenemisista ja valheista kasvaa hallitsematon plus valtava möykky, joka, kuten meillä, harventaa tapahtumaan osallistuneiden viestijöiden määrää. Totuudessa hyvä puoli viestijälle ja poliitikolle piilee siinäkin, ettei tarvitse muistaa mitä tuli julkituotua.

Muutama päivä sitten kaupunkimme nousi ikävästi julkisuuteen. YLE:n uutisessa paikkakunnallamme käynyt vierasmaalainen totesi tarjotun työn olleen huonopalkkaista ja asuntojen niin kalliita ettei rahaa jää elämiseen. Tällä viikolla myös maakuntalehtemme uutisoi työolojen olevan keskimääräistä tapaturma herkempiä ja AVI:n tarkastajien suurennuslasin alla. Harva pohtii, että ensimmäisessä tapauksessa arvion kaupungistamme antaa valtakunnan verkkoon henkilö, joka ei ole edes käynyt kaupunkimme keskustassa eikä puhunut sanaakaan paikallisten ihmisten kanssa. Hänen negatiivinen mielikuvansa Uudestakaupungista perustuu todennäköisesti aikaiseen herätykseen, bussimatkaan ja ohi lipuneeseen työpaikkaan eli eipä ole mikään ihme, jos hän ei täältä mitään eldoradoa löytänyt.

Kaupunkiimme muuttaa lukuisasti ihmisiä, jotka myös jäävät tänne eli he ovat todennäköisesti tyytyväisiä Uuteenkaupunkiin tai ainakin pitävät Uuttakaupunkia entistä kotipaikkaansa parempana asuinpaikkana - tuskinpa he muuten olisivat tänne muuttanut. Tällaisia asioita meidän tulisi nostaa valtakunnan verkkoon. Mitä taas työturvallisuuteen ja töissä viihtyvyyteen tulee, näihin ongelmiin on varmaankin jo puututtu, joten niistä on hyvä viestiä ja jatkossa niin varhaisessa vaiheessa, jotta negatiivisilta uutisilta kyetään leikkaamaan jo ennakolta siivet pois. Viestinnässä on kyse luovuudesta ja ennakoinnista, niillä otetaan mediakenttä hallintaan. Jos näin ei tehdä, ajautuu kaupunkimme ja sen asukkaat mediavirtaan pudonneiden ajopuiden asemaan.

Julkisuuteen pääsemisessä piilee oma kompastuskivi, sillä sekä viestimiä että niiden kautta julkisuuteen pyrkiviä aiheita ja asioita löytyi tuhansittain. Ensin täytyy ylittää reilusti median uutiskynnys ja tämän jälkeen vielä on herätettävä mediaa seuraavien matkailijoiden, työpaikasta kiinnostuneiden tai mahdollisten uusien asukkaiden mielenkiinto. Tämä onnistuu vain ja ainoastaan positiivisella luovuudella. Jokaiselle jutulle täytyy löytää kiinnostava ja positiivinen otsikko, joka markkinoi juttua ja Uuttakaupunkia. Kaikessa yksinkertaisuudessa viestintä on jippojen tiellä vaeltamista, mutta pienen fundeerauksen jälkeen helppoa ja palkitsevaa.

Kaupungin päättäjät luovat mahdollisuuden viestinnälle. Meillä etsikkoaika eli kasvu alkoi muutama vuosi sitten, jolloin muu suomi piehtaroi säästöjen ja laman syövereissä, mutta omaan kaupunkiimme alkoi syntymään oikeita työpaikkoja. Etsikko aika menetettiin, mutta se ei tarkoita, että viestinnän suhteen kirves tulisi heittää kaivoon. Päinvastoin nyt täytyy takoa kahta lujemmin. Meidän mahdollisuutemme löytyy asukkaiden puitteiden nolossa laiminlyönnissä. Mitä vähemmän ja mitä pidemmältä ajalta olemme laiminlyöneet kaupunkimme uudistamisen, sitä modernimpaa kaupunkia me voimme rakentaa. Joten puuhaan uljaaseen ahkeraan ja vilkkaaseen viestintään!