HUTKIVA EI TUTKIVA VALTAMEDIA?

Aikoinaan valtamediaamme syytettiin siitä, että se penkoi ja paneutui vääriin asioihin. Muistakaapa vaikka Matti Vanhasen lautakasa jutut ja onneton seurustelu. Nykypäivänä valtamedia vaikuttaa yhdestä puusta veistetyltä pyhältä kirjoitukselta, kuin Koraanilta, joka määrittelee ajatuksia myöden oikean ja väärän kaikissa mahdollisissa asioissa. Tämän valtamediamme toteuttaa mutupohjalta syventymättä ja perehtymättä asioihin. Kuten meetoo-kampanjassa, se on mukana härskeimpiä väitteittä isoin otsikoin levittäen vähät välittämättä siitä, mikä todellinen totuus on.

Valtamedian on jakanut maailman hyvään ja pahaan. Luokittelu hyvään ja pahaan tapahtuu mitenkään syvällisesti asioihin perehtymättä ja tältä pohjalta media jakaa tuomioitaan kuin kaikkivoipa Jumala. Jos joku valtamedian väite osoittautuu vääräksi, se vain unohdetaan ja sivuutetaan. Näin kävi esim. Aku Louhimiehen tapauksessa, kun hänen uutisoitiin itkettäneen lapsia väittämällä heidän vanhempiensa kuolleen. Minun käsittääkseni totuudenmukaisesti Louhimies kertoi lapsille heidän vanhempien läsnä ollessa, että te näyttelette punaorpoja, joiden vanhemmat ovat kuolleet. Virhettään korjaamatta valtamedia antoi tämänkin valheen elää. Toinen ennakolta pahaksi leimattu uutisoinnin suunta on Venäjä, josta ei kerrota koskaan mitään hyvää - kaikki mikä Venäjältä tulee tai kaikki, mitä siellä tapahtuu, on huonoa ja pahaa.

Mediamme käytös muistuttaa Nazi-Saksan tai Neuvostoliiton tiedotuspolitiikkaa. Esim. YLE ei seuraa jotain metoo-kampanjaa sivusta uutisoiden mitä tapahtuu, vaan on mukana kampanjassa. Jos muutama naisnäyttelijä asettuu yhdessä rintamassa metoo-hengessä mukiloimaan jotain yksittäistä miestä, suostuu YLE, taustoja tutkimatta, pesäpallomailaksi, jolla naislauma mukiloi vainon keskiöön joutuneen miehen elämän murskaksi. Toimintamalli tuo mieleen Stalinin ajan pelleuutisoinnit ja oikeudenkäynnit: Valittua päämäärää manipuloidaan faktoista välittämättä!

Valtamedian tyyli on kauttaaltaan muuttunut tutkivasta hutkivaksi ja tämä linja hallitsee läpi tiedotettavien asioiden kirjon. Mm. pakolaisuuteen ja pakolaisiin täytyy suhtautua vain median hyväksymällä tavalla. Jos joku kritisoi pakolaispolitiikkaamme tai esittää parannuksia siihen, tuo esiin pakolaispolitiikkamme epäonnistumisia, hänet julistetaan rasistiksi. Metoo kampanjakin tuntuu lähinnä naurettavalta: Muutamaa naista puolustetaan päivästä toiseen rahaa, aikaa ja palstatilaa säästämättä, mutta nuorten tyttöjen seksuaalinen hyväksikäyttö alhaisine tuomioineen ei saa lähellekään samaa palstatilaa, aikaa jne.. Onhan lukuisten lapsien jatkuva hyväksikäyttö ja niistä saadut pienet tuomiot isompi ongelma kuin muutaman näyttelijän kymmenen vuoden takaiset muistot.

Mitä metoohun tulee, minä nostan hattua Angelina Jolielle. Hän ei ruikuttanut omia tai muiden raavaiden naisnäyttelijöiden kokemaa seksuaalista ahdistelua. Hän nosti keskustelun keskiöön lasten hyväksikäytön. Jos edes yksi mediamme lonkero ottaisi oppia Angelina Joliesta olisi mediamme ottamassa oikean suunnan tehtävässään. Valtamediamme toimittajat suojelevat kavereitaan ja tekevät siinä sivussa lööpeillä rahaa. On varsin koomista, kun Angelina Jolie on tehnyt metoon suhteen enemmän tutkivaa journalismia kuin valtamediamme toimittaja legioonat. Mutta ehkäpä heille hutkiminen on tärkeämpää kuin tutkiminen - ainakin toimittaja pääsee tuolloin helpommalla!