ASEITA SUOMEN KOTIEN TURVAKSI!

Voisitteko kuvitella autojen ja autoilun kieltämistä vain siksi, että joku ajaa kolarin tai keittiöveitsien kieltämisen veitsionnettomuuden vuoksi? Entäpä voisiko tikkarit ja karamellit kieltää, jos joku on meinannut tukehtua niihin? -Tuntuu älyttömältä, mutta saman suuntaisista päätöksistä puhutaan nyt aseiden suhteen. Määrätyt tahot Suomessa haluavat rajoituksia aseisiin ja niiden hallussapitoon vain siksi, että terrori lisäntyy maailmalla.

Minulla on muutamia tuttuja joilla on runsaasti aseita. Jotkut harrastavat ammuntaa, toiset keräävät aseita niiden historian vuoksi. Näiden kaverien aseet ovat viranomaisten kirjoissa ja kansissa. Samoin ovat rekisteröidyt aseiden omistajat. Sopiikin pohtia miten näiden ihmisten harrastuksen rajoittaminen liittyy vähääkään viimeaikojen terroritekoihin tai tulevien ehkäisyyn?

Seinällä roikkuvaa lukotonta Mauseria tai muutakaan asetta ei voi mitenkään yhdistää minkäänlaiseen toisella puolella maanosaamme tapahtuneeseen veritekoon. Ampuminen on hyvä harrastus, joka vaatii niin erityisiä ominaisuuksia, että ilman ampumaharrastusta tuhannet suomalaiset notkuisivat toimettomina toreilla ja turuilla.

Vastuullisten aseidenkäyttäjien harrastuksen rajoittaminen terrorismiin vedoten on osoitus vain ja ainoastaan rajoitusta vaativien tahojen asioihin perehtymättömyydestä ja tetämättömyydestä. On kovin helppoa valjastaa julkinen sana aserajoitusten taakse ja olla muka tekevänsä suuri palvelus koko maailmalle. Näin tyhmällä tempauksellaan jotkin kellokkaat saavat itselleen hyvän mielen, mutta eivät mitenkään vaikuta alkuperäiseen päämääräänsä terrorismin torjuntaan.

Suomessa on varsin yleinen käytäntö, että asioita lähdetään valmistelemaan ja viemään päätökseen olemattomilla käytännön tiedoilla, mielikuvien ja mielipiteiden voimalla. Kun päätöksiin vielä sotketaan lyhytnäköinen säästäminen ja mitä muualla ajatellaan meistä -ajatus, on moni asia maassamme sotkettu älyttömyyden suon syvimpään silmäkkeeseen. Pohtikaapa hiukan sitä, miten Suomi on ajautunut nykyiseen taloudelliseen ja henkiseen lamaan sekä vajonnut totaalisesti syveneviin eriarvoisuuden syövereihin.

Suomen kehitykseen suunta on vienyt tavallisen kansalaisen asemaa alaspäin ja mikä hälyttävintä: Viime vuodet kansalaisten turvallisuutta on ajettu alas. Arjesta vieraantuneet teoreettishumaanit kukkahattutädit ja kellohamesedät ovat lisänneet merkittävästi etenkin maaseudun turvattomuutta. Enää vuosikymmeniin ei ole ollut kyläpoliiseja ja nykyään jopa kaupungitkin kärsivät poliisipulasta. Suuri osa Suomen väestöä on jätetty oman onnensa nojaan samalla, kun hämärämiesten liikehditä maaseuseudalla lisäntyy.

Itse asiassa kukkahattutädit ja kellohamesedät ovat näennäishumanismillaan ajaneet maaseudun turvatakuut niin alas, että pian jokainen joutuu turvaamaan koskemattomuutensa itse. Yhteiskuntamme ollessa nykytilassa olisi täysin perusteltua, että maaseudulla helpotettaisiin asukkaiden kykyä puolustaa itseään, lähimpiään ja omaisuuttaan. Toisin sanoen maaseudun asukkaille pitäisi antaa oikeus kantaa asetta, jotta he pystyvät paikkaamaan yhteiskunnan jättämän, jatkuvasti kasvavan, turvallisuusvajeen.

Eivätkä aseet ole Suomessa mikään ongelma, jos niitä osataan käyttää ja ymmärretään niihin liittyvät vaarat. Maaseudulla aseisiin osataan suhtautua normaalisti. Maaseudulla jotkut oppivat jo pienestä pitäen suhtautumaan aseisiin asiallisesti osana normaalia elämää. Ikävä vaan, että maaseudun ihmisiltä ei kysytä tässäkään asiassa mitään, heille jää vain maksajan turvaton rooli. Päätökset aseiden rajoittamisesta ovat tehneet ja, pahoin pelkään, tekevät jatkossakin näennäishumaanit kukkahattutädit ja kellohamesedät, jotka eivät tiedä aseista edes sen vertaa, että ASE YKSIN EI TAPA!