Yksityistäminen: askel kohti korruptiota?

Korruptio sana tarkoittaa alun alkaen turmellusta ja houkuttelemista tai motivointia väärinkäytökseen. Yhteiskunan toiminnassa korruptio on paljon muutakin kuin lahjomista tai rahan voimalla muuttettua valmistelua tahikka päätöksentekoa. Yksityiset palvelut ovat tulossa yhteiskunnan tuottamien palvelujen rinnalle. Kun kova kilpailu yhteiskunnan tuottamista palveluista on alkanut, voi perustellusti pohtia, josko samalla on avattu ovi korruptiolle.

Suomessa kunnat ovat pitkälti tuottaneet itse omat kuntalaisille suunnatut palvelut. Virkavastuulla toimivat johtajat, joiden yläpuolella lautakunnissa ja valtuustossa istuvat päättäjät ovat valvoneet kunnan palvelujen tehoa ja lainmukaista toteuttamista. Kun vielä kuntalakikin velvoittaa kunnanhallitusta vastaamaan taloudesta ja kaikkia päättäjiä toimimaan kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi, uskoisi rehellisen menon olevan turvattu.

Jos jotain häikkää kunnan sisäisessä toiminnasta sattuisi löytymään, astuisi esiin vapaa riippumaton lehdistö, joka lukijoidensa etua ajaen nostaisi päättäjien pimeät manooverit kaiken kansan luettavaksi. Jos vielä kunta julistaa sen hallinnon toimivan avoimuuden hengessä, tuskinpa kukaan voi uskoa, että kunnan palveluissa olisi tehottumuutta, rahan käytösssä toivomisen varaa tai yksityisellä toimijalla mitään realistista saumaa päästä rehellisin menetelmin kunnan nyt tuottamien palvelujen järjestätäjäksi ja käsiksi kuntalaisten rahoihin.

Otetaanpa  abstraktin paikkakunnan käytännössä toteutunut esimerkki siitä, miten kunnan rahaa käytetään turmellusti vastoin kunnan ja sen asukkaiden etua. Kunnan korkea-arvoinen virkamies haluaa suurempaan naapurinkuntaan avautuneeseen virkaan ja parempipalkkaiseen työhön. Parempaan tehtävään hamuava virkahenkilö käyttää nykyisen työnantajansa eli kunnan rahoja ostaakseen lähes kahdellakymmenellätuhannella eurolla sivutolkulla tilaa valtakunnan huippujulkaisuta. Ostetuilla sivuilla viranhakijan saavutuksia ylistetään ja hänet kuvataan alansa mahtavimmaksi sateentekijäksi.

Kyseisen esimerkin myötä herää kysymys, kuinka ostettu palstatila palveli sen maksajia eli kuntalaisia, jotka maksamansa mainoksen myötä menettivät sateentekijänsä naapurikunnalle? Miksi luottamushenkilöt eivät puuttuneet asiaan vai oliko kyseisestä virkahenkilöstä eroonpääsy kahdenkymmentuhannen  veroeuron menetyksen arvoinen. Oliko tämä korruptiota sanan alkuperäisessä merkityksessä ja kuka tai ketkä siihen mahdollisesti syyllistyivät?

Otetaanpa toinenkin abstraktin paikkakunnan käytännössä toteutunut esimerkki. Luottamushenkilö markkinoi itseään julkistenpalveluiden tinkimättömänä puolustajana, mutta vaalien jälkeen hän meneekin, ehkäpä kaikkein härskeimmän, kansainvälisen toimijan leipiin ja ryhtyy luottamustoimessaan yksityisen sektorin kovimmaksi lobbaajaksi. Hän suosii asemassaan työnantajaansa, jopa vastoin aikaisemmin itse kannattamiaan voimassaolevia valtuuston yksimielisiä päätöksiä.

Se, että päättäjä syö sanansa äänestäjille lienee tässä maassa ja määrätyissä puolueissa ja etenkin abrstraktilla paikkakunnalla normaalia. Mutta siinä vaiheessa pitäisi jonkun toisen päättäjän puuttua asioihin, jos tämä sanansyöjätär alkaa härskisti käyttämään luottamusasemaansa oman työnantajansa etua ajaen eli hän, kunnan taloudesta vastaavan elimen jäsenenä hyväksyy sen, että hänen työnantajansa yli tuplaten kalliimpi tarjous voittaa kilpailijat.

Kuvitelkaapa kunnanhallituksessa istuvaa päättäjää, joka toimii johtajana yrityksessä, joka tarjoaa merkittäviä palveluja kunnalle. Jos tämä päättäjä sattuu vielä olemaan ison puolueen napahenkilöitä, niin hänhän pyörittää sanoilla tai pelolla viranhalitijoita ja lautakunnassa istuvia puolueensa luottamushenkilöitä mielin määrin. Onko kyseisen kaltainen tapaus päättäjänä jäävi ja mitä hänen kanssaan tulee tehdä, jos hän toimii vastoin vaalilupauksia sekä kunnan ja sen asukkaiden etua vastaan?

Eikö jokaisen yrityksen, jonka toiminta nojaa merkittävästi kuntalaisten rahoihin, kannata palkata riveihinsä heikkoselkärankainen päättäjä, joka luottamustoimessaan ajaa häikäilemättömästi työantajansa etua? Käsittääkseni työvoiman rekrytointi yksityiseen yritykseen ei ole korruptiota, mutta luottamustoimessa työnantajan edun asettaminen kunnan ja sen asukkaiden edun edelle on räikeästi ristiriidassa kuntalain kanssa. Onko tämä asia nouseva esiin abstraktissa kunnassa vai onko parasta ulkoistaa kyseinen vyyhti pollisin ja syyttäjän selvitettäväksi?

On siis selvää, ettei yksitystäminen ole mikään uhka vaan pikemminkin se on yhteiskunnalle selkeä vaihtoehto ja mahdollisuus palvella jäseniään entistä laadukkaammin ja tehokkaammin. Hyvät, asioihin perehtyvät ja lahjomattomat päättäjät löytävät yksityisten palvelujen vaihtoehdoista selkeät hyödyt veronmaksajille. Sen sijaan selkärangattomat, ostettavissa olevat ja omaa sekä puolueensa etua, veronmaksajien kustannuksella, ajavat päättäjät ovat tulevaisuudessa suuri riski yhteiskunnalle ja etenkin sen heikoimmille.