PUHTAALTA PÖYDÄLTÄ POSITIIVISEEN UUTEEN VUOTEEN!

Aina koittaa aika, kun paha saa viimeisen palkkansa ja siirtyy eläkkeelle. Joskus eläkkeellelähtijä lähtee myöhässä, joskus ajallaan ja joskus ennen aikojaan. Työelämän jättämisen ajankohta kuvaa hyvin eläkkeelle lähtijän tekemän työn laatua ja sitä jäikö häneltä puhas pöytä vai yrittikö tai saiko hän edes mahdollisuutta pöydän puhdistamiselle.Onhan joskus myös niin, että pöytää ei enää saa puhtaaksi, joten se täytyy räjäyttää atomeina taivaan tuuliin.

Aina eläkkeelle lähtijältä jää taakseen aukko - suuri tai pieni, musta tai valkea. Mitä suurempi ja mustempi tuo aukko on sitä enemmän aukon täyttäjä tarvitsee aikaa ja tukea. Uudelle tulokkaalle täytyy antaa mahdollisuus muutokseen. On siis paikallaan katsoa tarkkaavaisesti eteenpäin ja antaa tukea kommentein sekä kannustuksin.

KYSYMYKSIÄ JA KYSELIJÖITÄ PISAA - VAAN VASTAUKSIA SAA VARROTA!

Viime vuonna meidän yhteisten asioiden hoidossa löytyi muutama valopilkku. Vasemmisto varoitti kuoliaaksi säästämisestä ja Kokoomus toi esille selkeän kaupunkimme kehittämisohjelman. On todella positiivista, että kaupungistamme löytyy moista asioihin perehtyväisyyttä ja idearikkautta. Ikävää on sen sijaan se, että kumpikin positiivinen oivallus jäi toteutumatta.

On positiivista nostaa esiin em. posiitiivisen asian negatiivinen puoli ja korjata se positiiviseksi. Meillä tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hyväksytään kaikki positiiviset jutut, tuetaan niitä yhdessä. Negatiivisen selkään puukottamisen, kateuden ja kaunan sijaan on ruokittava syntyneitä ideoita ja annettava niihin on oma panos.On viimeinkin nähtävä yhteinen etu ja vietävä sitä epäitsekkäästi eteenpäin.

Edessämme on ehkä viimeinkin tilanne, jolloin voimme personoimatta asioita ryhtyä yhteistyöhön ilman pelkoa valheellisen median murskaavasta jyräämisestä. Ehkä viimeinkin totuuden uhraaminen valheiden alttarille on ohi. Näin myös on mikäli yksissä tuumin asetamme rehellisyyden, avoimuuden ja yhteistyön tulevaisuuden tavoitteeksemme. Kannustakaamme uusia tuulia puhaltamaan tähän suuntaa - sillä silloin olemme kaikki voittajia. MEILLÄ ON VIIMEINKIN TILAISUUS, MIHIN TARTTUA!

Inhimillysyys on ihmisen piirre, joka erottaa ihmisen eläimestä. Sitä enemmän vaaditaan inhimillisyyttä, mitä epäinhimillisempi on inhimillisyyttä vaativa kohde. Oikeutta ja oikeudenmukaisuutta emme saa koskaan unohtaa, sillä silloin inhimillisyys muuttuu sääliksi ja vääryys saa jatkaa olemistaan. Mutta se paha, mikä on jäänyt taakse on syytä unohtaa ja jättää lopullisesti taakse, sillä katkeeruudella, kateudella tai kostolla ei rakenneta mitään. Kun vielä muistetaan, ettei pahuudenkaan varaan voi rakentaa hyvää tulevaisuutta, on aika katsoa hymyssä suin tulevaisuuteen ja vetää pytty, johon pahuus viimenkin plomsahti!

Valtuustokausi kahlattu puoleevällii

Ihmeellisyydet ovat osa Uudenkaupungin arkea. Jos muualle syntyy satoja uusia työpaikkoja, tuolloin lähes poikkeuksetta myös työttömyys väheneen. Toisin on meillä. Vaikka kaupunkiin on syntynyt, kiitos autotehtaan, satoja uusia työpaikkoja, ei työttömyytemme ole vähentynyt vaan lisääntynyt.

Uusikaupunki ei ole enää kuin 15 000 asukkaan kaupunki ja huoltosuhteeltaan vaarallisen vinoutunut, joten satojen uusien työpaikkojen pitäisi kohentaa kaupunkimme työllisyystilastoja merkittävästi eikä kääntää niitä entistä hullumpaan suuntaan! Mystisen kuvion kehitystä on sopiva aprikoida sopivalla porukalla eikä sillä ryhmittymällä, joka selittelee mokiaan, kaunistelee epännistumisensa ja tekee kaupunkimme tulevaisuudesta synkän mustan.

On aivan selvää, että kaupunkimme väkiluku on kasvanut ja siten myös kaupunkimme verotulot tulevat kasvamaan. Kun katsomme menneen vuoden valmistelua, päätöksiä ja toteutuksia, ei voi todeta juuri muuta kuin sen, että asiat voisivat olla PALJON, PALJON paremmin. Se vaan on niin, että mitä kyvyttömämpiä ihmiset ovat käyttämään kansalta valheella saamaansa valtaa, sitä kyvyttömämpiä he ovat näkemään oman kyvyttömyytensä vallankäyttämisessä ja siksi he sitä sitkeämmin roikkuvat vallassa ajaen kaupunkiamme turmioon.

Meillä elettiin säästöjen vuotta, mutta eihän mitään konkreettista säästämistä tapahtunut. Kaupungin sisäinen kaupunkilaisten maksamien veroeurojen vyörytys sai kiihtyä hallintokunnasta toiseen. Kun tämä hyväksyttiin, hyväksyttiin talouden vinoutuman jatkuminen. Kun vielä ns. säästöt suunnattiin sinne, missä on aiemminkin pysytty budjetissa ja säästetty jo kymmenet vuodet, voidaan puhua säästöjen osalta härkäpäisestä, perehtymättömyyteen nojaavasta, huippunsa viritetyn typeryyden voittokulusta.

Talouden kuntoon saattamiseksi hallituksen pitäisi ottaa sille kuntalain määräämä rooli eli vastata kaupungin taloudesta tulosvastuullisesti. Eikä tämä vaadi muuta kuin tehtävien jakamista perehtymissektoreihin. Yhdellätoista päänupilla saa paljon aikaan, kun niissä piileväksi jäänyt vataanottokyky ja aivokapasiteetti suunnataann oikein.

Yksi hallituksen typpi voi perehtyä kaupungin sisäisen laskutuksen tasoon vertaamalla, sitä vaikkapa muiden kuntien tai yksityisen sektorin hinnoitteluun, toinen tyypähdys voisi paneutua vastaavalla vertailulla kaupungin sisäisiin vuokriin, joku voisi ottaa perehtymisen kohteeksi vaikkapa kaupunkimme harjoittaman kilpailutuksen tai kaupunkiorganisaatiomme toimivuuden jne.. Kaikille halllituksen jäsenille riittäisi oma kiva vartin homma.

Hallituksen jäsenet avaisivat kollegoilleen oman perehtymisektorin ja näin, ilman polittiista tai henkilökohtaista pyrkyryyttä, pistettäisiin kaupungin talous kuntoon. Hyvin yksinkertaista toimintaa, johon normaalit ihmiset pystyvät; Mutta miksei tämä toimi meillä? Kymmenien vuosien aikana opittu toimintakulttuuri, tehdyt virheet ja kaveruus estävät tulosvastuullisen toiminnan kaupungissamme. Siksi valintamme on joko uudet tyypit tai edelleen jatkuva alamäki!

Hallituksen pitäisi johtaa kaupunkiorganisaatiota tulosvastuullisesti aina valmistelun valvontaa myöden eikä antaa asioiden valua omalla painollaan. Jo oman uskottavuutensa vuoksi hallituksen tulisi välittömästi puuttua kaupungissa vellovaan tuulimyllykoohotukseen. Ensin pitäisi selvittää kaupunkilaisille selkeät faktat haitoista ja riskeistä. Tämän jälkeen kiihkoton faktapohjainen keskustelu, tuulivoimaloiden haitta-alueella asuvien toiveiden kartoitus ja lopuksi näihin nojaava avoin, kuntalaisten tahtoa noudattava päätöksenteko. Eikä tämäkään vaadi päättäjiltä muuta kuin kuntalain noudattamista eli toimimista kapugin ja sen asukkaiden parhaaksi.

 SURKIAA ON, MUTTA KUIN SURKIAKSE VOI VIELÄ MENNÄ - VARMAAN SE MENEE       JUST NIIN SURKIAKS KUIN SE SURKIAS VOI MENNÄ, JOTEN SAMAAN MALLIIN

TAAS PALJASASTUI PUOLENMILJOONAN EURON KUPLA - HUOLIMATTOMUUTTA, OSAAMATTOMUUTA VAI RAJUA USKOA TUURIIN?

Ei ollut hurraamista viime valtuuston aikana jolloin vainottiin, valehdeltiin ja uskottiin utopioihin. Tuon seurauksena jäi uudelle valtuustolle miljoonien eurojen munausten tasapainottaminen. Tasapainottaminen on sujunut niin ja näin huithapeloiden, mutta onneksi autotehtaamme teki aikoinaan Mersu-diilin, jonka myötä kaupunkiimme on suorastaan satanut uusia työpaikkoja. Tästä johtuen taloutemme paraanee väkisinkin, vaikka päättäjät lyövät kapuloita kehityksen rattaisiin kuin hullut mottimiehet halkoa pinoon.

Meidän hallituksemme ei tiedä eikä eikä isommin pohdi sitä, kuinka vatupassi ja kirvesmies voi olla kalliimpi 15 tn Volvo kaivuria ja kuskia. Ajattelevatko hallituksen jäsenet kenties, että vatupassissa on jotain paljon Martellia tai Monneta kalliimpaa vai onko kyseessä yksinkertaisesti onnettomien päättäjien äärimmäisen surkea kyvyttömyys tai huippuluokan välinpitämättömyys? No nyt paljastuu bioetanoliutopian koko hinta kaupunkilaisille. Useista huomautuksista ja esityksistä huolimatta taas kerran kaikki on saanut valua päättäjien tekemättä vähääkään mokan torjumiseksi ja niin puolimijoonaa euroa kaupunkilaisten rahoja on lurahtanut valuutan walhallaan.

Lieneekö meidän oikeistoenemmistöisen hallituksen ongelma siinä, että kaiken takana ovat perinteiset viljelijä- ja juristijohtoiset puolueet. Näissä ammateissahan ei työn suhteen voi puhua tulosvastuusta. Oikeudessa juristi voittaa aina ja tulipa satoa tai ei niin viljelijän laariin sataa aina rahaa. Olisiko siis viimeinkin opittava tehdyistä armottomista mokista ja pistää hallitukseen enemmänkin pätevät kuin puolueille sopivat oman edun ajajat. Muutokseen on mahdollisuus tammikuussa, tuolloin kannattaisi samalla vaihtaa ainakin yksi keskeinen lautakunnan puheenjohtaja ellei peräti kaksi!

                                 Täältäpä löytyy pohdittavaa, minne meni puolimiljoonaa?

                                        SIINÄ TEILLE JOULUA JA YULEVAA VUOTTA!

Murheellisen valmistelun ja surullisten päätösten kaupunki!

Viime tiistaina kaupunkimme valtuustossa oli historiallinen esitys. Kerrankin esitettiin satsaamista kaupungin kehittämiseen. Kuoliaaksi säästämisen sijaan tätä on, kuluvan valtuustokauden aikana, vaatinut SDP. Kuinkas kävi, kun kehitys esitys saapui valtuustoon? - Se kaatui demarijohtoisen vasemmiston vastustukseen. Syy lienee joko se, että esitys tuli oikealta tai se, että demarijohtoisen vasemmiston ei olekaan tarkoitus käyttää veronmaksajien rahoja kaupungin kehittämiseen.

Pieni vilkaisu kaupunkimme lähihistoriaan paljastaa missä mentiin ja mitä tiedetään. Kaupunkiamme on hehkutettu oikeaksi elinkeinoelämän Mekaksi, mutta kaikki faktat osoittavat päinvastaista: Ei uusia yrityksiä, ei uusia työpaikkoja, ei parantuneita palveluita, ei laskeneita veroja tai taksoja vaan aivan täysin päinvastaista. Se joka pitää tätä toistuvaa epäonnistumista suurena elinkeinopoliittisena menestyksenä, osoittaa sen, että ei tiedä mitään menestyksestä ja vielä vähemmän elinkeinoelämästä.

Kehittämisen sijaan vasemmisto olisi ollut valmis antamaan, mafiatyylisesti edenneen esityksen mukaisesti, 37 000€ rahaa paikallislehdelle. Kun katsomme täst´ vinkkelist ihmisiä ja viime vaalien rahoitus sekä tukikuvioita, voidaan todeta kaiken takana olleen velan takaisinmaksun tai rahoittajan äänen noudattamisen. Määrätyt tyypit saivat rahaa ja palstatilaa ja nyt oli takaisinmaksun aika. Jossain yhteiskunnissa tätä sanotaan korruptioksi, mutta meillä on se on normaalia toimitaa.

Vasemmistomme tukee yrittäjien esitystä, jota ei laadi yrittäjä ja jonka pistää liikkeelle ei yrittäjä ja jonka tuo hallitukseen ei yrittäjä. Mikä koomisinta, koko ketju päättyy siihen, että anottu raha pitkälti päätyy esityksen laatineen ei yrittäjän työnantajalle. Tämä taas jatkaa vääristelevää utisointia raumalais-laitilalaisesta Winnovasta... Näin tämä paletti pyörii, mutta kuinka kauan? - Ottavatko vaemmistolaiset vallan vasemmistossa vai jatkavatko samat nynnyt ja vasemmiston ökyporvarit edustajina kaupunginhallituksessa hyysäten lähipiiriään hamaan kuntaliitoksen asti?

TOUTUUTTA EI ELETÄ, EI KOETA - SE LUETAAN!

Draguztalovskin maitokolhoosissa elettiin kovan päätöksen aikoja. Maidon tuotantotarve oli romahtanut 25% ja johtoporras pohti, millä selvitä syntyneestä valtawasta ongelmasta. Kaikille hyvää tarkoittava, käytännön asioista mitään tietämätön, kolhoosinjohtaja Atshov esitti: Lypsetään vain kolmesta utareesta ja maidon tuotanto vähenee väkisinkin 25%. Jos näin ei tehdä, koko kolhoosi törmää jäävuoreen ja uppoaa talousvaikeuksiin. -Voi äiti huokaukset kuuluivat niin kolhoosin kuljetushenkilöiden kuin tuotantotekijöiden edustajien suusta.

Tuotantotekijöistä Joukonoovits esitti: Jatketaan entiseen malliin ja kaadetaan ylituotanto maahan. Paikallinen lehti kertoo kaiken olevan hyvin ja vaikenee ylituotannosta ja maidon maahan kaatamisesta. Joukonoovits toteaa edellisen vakuudeksi lehden muokanneen aikasemminkin totuutta kertomalla ennätystuloksista, jotka olivat keksittyjä. Myhäillen Leanova ja Jaanuska nyökkäili Joukoonovitsin ehdotukselle.

Kuljetus- ja tekniikkaosaston Sepikovits nousi puhumaan kohentaen samalla hihassa olevaa nauhaa(punaista): Onhan se niin, että jos meillä on 25% ylituotantoa, niin meillä on 25 % liikaa lehmiä ja työntekijöitä. Meidän on siis vähennettävä lehmiä ja lypsäjiä, painottaa Sepikovits. Joukonoovitsin joukoissa alkaa sadattelu: Tuo on kansanvihollisen puhetta, meidän on pidettävä huolta työntekijöistä ja lehmistä!

Viimein puhumaan nousee lypsyjakkaravastava Rakenevits: Jospa yrittäisimme saada ylituotannon kaupattua jonnekkin, jospa ryhdymme tekemään juustoa tai muita jatkojalosteita. Rakenevits päättää keskustelun, että tämä on paras vaihtoehto kolhoosin talouden tasapainottamiseksi. Jälleen alkaa Joukoonovitsin joukoissa ölinä ja urputus: Talous on vain väline, nyt ei puhuta kehittämisestä vaan sopeuttamisesta, kuuluu mutinan seasta. Antitsivhitsi tuhahtaa: On kansanvihollisen toimintaa esittää moista soopaa ja kuluttaa kolhoosin johtokunnan aikaa joutaviin haihatteluihin. Myös Jaanuska on edellisen kanssa samaa mieltä ja toteaa, että hänelä on kiire kolhoosin tetteriin valmistamaan näytelmää: Mitä rauhallisempi lysytahti sitä korkeampi elämänlaatu!

Edistyksen hengessä kolhoosin johtokunta päättää perustaa toimikunnan, joka sisältää vain edistyksellisiä ja vastuullisia voimia. Rakenevitsille ja  Sepikovitsille näytetään ovea, mutta muuten toimikuntaan listään muutama avarakatseinen ulkopuolinen: polttoainevastaava ja lehden tiedotusvastaava. Muutamien kokousten jälkeen toimikunta päätyy ehdotukseen, jonka kolhoosin johokunta hyväksyy änin 6-5.

Paikallislehti uutisoi isolla:
KOLHOOSIN TULEVAISUUS TURVATTU - KESKUSAUTIOLLA JAETAAN KOLHOOSIN MAHTAVAN MENESTYKSEN  JUHLISTAMISEKSI VALKOVENÄLÄISIÄ JA PAAHDETTUJA AURINGONKUKANSIEMENIÄ!

Toimikunta päätti totuuden olevan sitä mitä kansa lukee ja sitä kansa myös tukee. Kun kansa lukee jotain hyvää, on myös tulevaisuus hyvä; Niinpä paikallislehdessä uutisointiin kansan  kylmyyteen kouliinnuttamisohjelmasta eli lämpötilan laskemisesta työyhteisöissä, harrastuspaikoissa ja asunnoissa - ei teatterissa. Kolhoosin 150 oppilainen koulu muuttuu yksi luokkaiseksi ja yksi opettajaiseksi, jotta lasten yhteishenki ja yhteisöllisyys paranee. Kolhoosissa lopetetaan kokonaan oluen ja viinin käyttö ja ne korvataan omalla jalostella, valmiiksi pullotetulla valkovenäläisellä. Jatkossa joka lauantai Draguztalovskin kekusautiolla järjestetään harraste- lastentapatumia, joissa tarjotaan ilmaiseksi valkovenäläisiä hömpsyjä - koskee myös mökkiläisiä.

Lehti päättää juttunsa haukkumalla Sepikovitsin yhteistyökyvyttömäksi riidanhaastajaksi ja kehityksen jarruksi. Aivan viimeiseksi jutussa todetaan lypsyjakkaroissa olleen siinä määrin ongelmia, että niistä aiheutuneiden tappioiden vuoksi Rakenevits lähetään lypsyjakkaran jalan -vuolemiskursseille Siperiaan!

NYT MAKSETAAN ELINKEINOHULLUTTELUA - HALLITUS SÄÄSTÖJEN KANSSA PAKKKO RAOSSA!

Jos tädillä olisi munat, olisi hän setä tai itse niin halutessaan henkilö. Jos kaupunkia olisi hoidettu hyvin, olisi sen talous kunnossa ja meillä olisi rahaa. Ikävä vaan, että täti on täti ja köyhä on köyhä. Asiat eivät muutu valehtelemalla paremmaksi. Päin vastoin mitä myöhemmin asiota ryhdytään korjaamaan, sitä enemmän on korjattavaa. Kun on kyse kuntataloudesta, vuosien mokien oikominen tekee kipetä. Tästä joku varoitti jo 2009 ja sama saatiin kuulla paljon korkeammalta 2013.

Lienee kohtuullista muistuttaa, että elinkeinopolitiikkamme ei ole tuottanut kuin rupia veronmaksajan ahteriin.TÄÄLTÄ TILASTOIHIN NOJAAVAA FAKTAA. Pelkästään Tontonmäen mokailun hinnalla olisimme tehneet samanlaisen hallin kuin Mynämäki, Vehmaa tai taivassalo, jotka eivät rakentaneet omia tontoilujaan. Jos olisimme jättäneet miljoonien risteykset tiet ym. muut mitenkään rahoittajaa eli kaupunkilaista palvelevat hankkeet tekemättä. Olisi meillä miljoonia enemmän rahaa, vähemmän velkaa, paremmat palvelut tai alhaisemmat taksat ja verot!

On käsittämätöntä, että nyt syytetään nykyistä hallitusta siitä, ette se, eväisiinsä nähden, kohtuullisesti yrittää panna kaupungin taloutta kuntoon. Minua ihmettyvät ainoastaan he, ketkä ovat valmiita viemään sadoilta lapsilta 40 000€ vuoksi hyvän harrastuksen, mutta ovat valmiita antamaan lähes saman summan turkulaiselle lehdelle. Jotta tällaisten houkkien hölmöyden tähti loistaisi oikein voimalla synkkää, mustaa, pikistä ja rikiltä lemahtavaa liekkiään, muistaakaa heidän olleen valmiita pistämään jopa miljoonia Novida kuvioihin!

Lapsilta ja köyhiltä poroporvareille viety mammona, palvelut und turvallisuus olivat ne syyt, mitkä yritettiin aikoinaan torjua luomalla kunnat. Meillä tämä kuvio on kääntynyt toisinpäin: Kunnallisilla kuvioilla pyritään siirtämään tavallisen kansan verovaroja varakkaille jopa kaupungin ulkopuolisille ökyille. Jotta tämä meidän erikoisuutemme: superhölömöys olisi oikein megasuperhölömöyttä, meillä juuri he ketkä lupasivat pitää köyhän kansan, lapsien ja heikkojen puolta, riistävät heitä säälimättömimmin. Voi pimeyden pimein musta sopukka, kuinka syvässä synkkä typeryys istuu joidenkin päissä. Elinkeinhölömöilymme on nousut jo kolmanteen potenssiin.

Eikä tuota 40 000€ tarvitse edes liikuntapuolelta ottaa. Riittää, kun estetään kaupungin hallintokuntien välinen rahojen vyörytys. Onhan käsittämätöntä, jos nuoriso- ja liikuntatoimen budjetista yli neljäviidesosaa menee lyhentämättömänä tekniselle puolella. Siis sektorille, joka ei edes budjetti-infossa vaivudu selittelemään toimintojaan. Hallituksen pitäisi viimeinkin tukkia tämän kaupungin vuotokohdat eikä nirhata hengiltä opetusta, nuoriso- ja liikuntatoimea sekä kulttuuri puolta. Minä pistäisin tylysti 10 prosentin säästövelvoitteen tekniselle puolelle. Niin hintaista on sen touhu, että siellä on mistä siästee!TÄÄLLÄ LISÄÄ OPISKELTAVAA

DEMARIT AJAVAT NIKULAA HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJAKSI

Maija Junkola-Lehtonen on toimut kaupunginhallituksen puheenjohtajana miltei valtuustokauden puoleen väliin asti. Silmiin pistävänä johtajuusperiaattena Junkola-Lehtosella on ollut sovittelevuus ja vastapuolen näkökantojen ymmärtäminen. Ilmeisesti juuri näistä syistä johtuen, puheenjohtaja on otettu demarien maalitauluksi.

Jonkun kerran Junkola-Lehtosen kanssa jutelleena, voin todeta hänellä ymmärryksen lisäksi olevan se piirre, ettei hän iske puukkoa kenenkään selkään eikä juonittele. On ikävää, jos vastapuoli käyttää tätä härskisti hyväkseen pelatessaan likaista peliään. On ilman muuta selvää, ettei pelistä voi odottaa juuri mitään, jos toinen pelaa jääkiekon ja toinen ringeten säännöillä.

Koko alkukautta on lähes koko ajan sävyttänyt jonkimoinen asiaankuulumaton häiriötekijä, jota vielä media paisuttelee. Kun hallituksen puheenjohtaja kirjoittaa yhteistyöstä, niin valtuuston puheenjohtaja kuittaa tämän päinvastaisilla väitteelle - media on tietenkin sama. Viimeinen hallituksen puheenjohtajan kimppuun käynti liittyy Novida episodiin, jota sama media jälleen yksipuolisella uutisoinnilla ja tiedon pimittämisellä ruokkii.

Annettuun julkisuuskuvaan verrattuna ja eväisiinsä nähden kaupunginhallitus on saanut varsin paljon aikaiseksi, joten puheenjohtaja on onnistunut tehtävässään vähintään tyydyttävästi. Enkä usko, jos Junkola-Lehtonen päättää jättää tehtävänsä, että olisi kysymys jaksamisesta vaan pikemminkin kyllästymisestä sekä  järkevästä ajankäytöstä. Ehkä hänen mielestä, joku kuka on pääsääntöisesti paikkakunnallam kykenee häntä jouhevammin hoitamaan hallituksen puheenjotajan tehtävät.

Tässä tapauksessa luonnollinen valinta Kokoomuksen paikalle on Seppo Nikula. Tähän maaliin ovat hallituksen demarit mediansa kanssa pelin pelanneet. En yhtään epäile Nikulan sovittelemis- tai yhteistyökykykä, mutta häneltä löytyy myös koettua kovuutta. Niin ikään Nikula on käynyt  aikoinaan hiukan erilaisen demarikoulun; Silloin puolueella oli tuhdisti enemmän valtaa, voimaa ja olivat hallituksen pöydän ympärillä istujatkin täysin eri kaliperia: Ahonen, Vartiainen ja Savolainen.

Nyt vasemmiston merikittävät jäsenet hallituksessa rajoittuvat Merja Koskeen ja Harto Forssiin. Ylimielisyyden sijaan nämä kaksi vastaavat, kun heiltä kysytään eivätkä he vaikene ja piilottele kansalta ja kysymyksiltä. Merja Koski on ollut hyvin ja selkeäsanaisesti esillä, mutta etenkin Forss on näyttänyt niin periaatteellisuutensa, kuten myös sen, että päätöksiä tehtäessä mennään järki ja kaupungin etu päämääränä. Toisaalta näkyyyhän mainitun kahden lisäksi muitakin hallituksen vasemmistolaisia ja heidän tekstejään julkisuudessa - teatterissa ja keräämässä ääniä  turkulaisille puoluetovereille.

Kunpa Harto olisi demari, silloin hänellä olisi riittävän isot poliittiset hartiat vasemmiston saattamiseksi yhteistyön tielle. Harton, kokemuksesta ja tiedoista ei ole kyse vaan pienen ryhmän rististä. Taitaakin olla niin, että Hartoa kuunnellaan enemmän oikealla kuin vasemmalla.


Omalla touhullaan ja mediansa avulla demarit ovat saamassa Nikulan hallituksen puheenjohtajaksi ellei lopullinen ratkaisu ajaudu neljän yhden jäsenen ryhmän valtuutetun liitouman käsiin. Pitänee muistaa, että paikkajon suhteen meillä syödään sanat ja sopimukset niin oikeaka kuin vasemmalla. Saattaa siis käydä niin että iso luuta lakaisee kunnolla ja tämä lienee myös toivottavaa. Onhan kaikkien etu, että vallassa ovat he ketkä osaavat käyttää valtaa kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. 

YRITTÄMISTÄ VAI KERJÄÄMISTÄ 2010-LUVULLA ?

Yrittäminen on yksinkertaisesti sanottuna sitä, että tahaa tulee enemmän kuin menee. Kun rahaa tulee rutkasti muuttuu yrittäminen onnistumiseksi. Suurin osa yrittämisestä perustuu perustarpeiden ja palveluiden myyntiin. Myynnin onnistumisen taas ratkaisee niiden laatu ja hinta.

Suurimmalle osalle yrittäjistä on ihan sama myydäänkö kaupungissa kerran tai kaksi vuodessa runsainmäärin lakritsaa ja t-paitoja. Elintarvikekauppiaat myyvät ruokaa sen mukaan, kuinka nälkä kurniin vatsaa. Kamerakauppias myy kameran, kun tarjous ja kysyntä kohtaa. Hammaslääkäri myy palvelujaan, kun jonkun hammasta särkee. Samaa luetteloa voisi jatkaa loputtomiin.

Ei kukaan mene hammaslääkäriin juurihoitoon,  osta kameraa tai käy ruokaostoksilla vain siksi, että kaupunkiin saapui lakritsakauppiaita. Paikalliset yrittäjät tarvitsevat asiakkaita ja mielummin uskollisia asiakkaita eli asukkaita. Tuskin kukaan kiistää sitä, että mitä enemmän asukkaita, sitä enemmän yrittäjiä.

Yrittäjien kannalta uudet asukkaat tuovat kasvua eli muuttovoitto on se mitä yrittäjät haluavat. Pahinta mikä yrittäjää voi kohdata, on hänen toimipaikkakuntansa muuttotappio. Jos kunta menettää asukkaistaan 15 prosenttia, on kunnassa juuri tuon verran vähemmän ostovoimaa. Tilanne kiristää kilpailua ja laskevilla markkinoilla osa yrittäjistä häviää kokonaan eli he joutuvat pistämään lapun luukulle.

Luonnollisesti paikkakunnan työllisyys ja sen asukkaiden  varallisuus vaikuttavat yrittäjien menestymiseen. Mitä paremmin paikkakunnan työväestö tienaa, sitä paremmin menee yrittäjillä ja sitä parempia ovat yrittäjien paikkakuntalaisille tarjoamat palvelut.

Mikäli kunnan elinkeinopolitiikka epäonnistuu ja se menettää asukkaita, on yrittäjien selviytyäkseen kyettävä korvaamaan pois muuttaneet asukkaat eli asiakkaat uusilla. Yrittäjien/yrittäjän on kyettävä tekemään jotain, jolla hän saa asiakkaat tulemaan kauempaa ostoksille. Pohjanmaalla on muutama varsin pieni paikkakunta, jossa näin on toimittu onnistuneesti.

Maailma muuttuu ja edellä esitetyt teoriat alkavat olla historiaa. Nettikauppa on tullut ja valtaa voimakkaasti markkinoita. Sen luotettavuus on kasvanut, siitä on tullut monipuolista ja se on muuttunut nopeaksi ja palvelevaksi. Kun vielä huomioidaan nettikaupan edullisuus, on sen huomiotta jättäminen selkeää realismin puutetta.

Nettikaupan murrosta tukee sähköisen median esiin marssi. Miksi ostaa pienemmistä valikoimista, kalliimmalla hinnalla ja hankalammin, jos on olemassa parempi vaihtoehto? Nettikauppa tulee ja tuo tavarat kotiin varmasti, nopeasti ja edullisesti. Siinä faktat, joita ei mikään muuta ja jotka muuttavat koko kaupankäynnin. Ei kukaan maksa viidensadan telkkarista kahdeksaasataa vain siksi, että kaupunkiin on kerääntynyt lakritsikauppiaita ja vastaavia.

Luonnollisesti tapahtumat tuovat paikkakunnalle väkeä ja lisäävät asukkaiden viihtyvyyttä. Tapahtuman kasvaessa suureksi, se myös saa muualta tulevat ihmismassat nauttimaan tapahtumasta - tuolloin tapahtuman täytyy olla kaliberia Kotkan meripäivät tai Jyväskylän suurajot.

Paikkakunnalla, kunnan tai yhdistysten järjestämistä, pikkutapahtumista hyötyvät varsin harvat yrittäjät ja yritykset. Varmin hyötyjä on media, joka saa ilmoituksista varmat tulot välittämättä siitä, tuliko tapahtumaan ihmisiä tai ei. Jos tapahtuma vetää runsaasti väkeä, liityvät tuolloin hyötyjiin ravintolat ja huoltoasemat. Mikäli tapahtuma saa ulkopaikkakuntalaiset vieraat jäämään tapahtumapaikkakunnalle yön yli, myös majoitusyritykset liittyvät hyötyjiin.

Esim. toritapahtumat ovat mukavia kaupunkilaisile ja ne saavat mökkiläiset piipahtamaan keskustassa. Mutta  jos nämä tapahtumat ovat jollekin päättäjälle niin tärkeitä, että niiden vuoksi on ajettava alas kuntalaisten peruspalveluja, irtisanottava kunnan työntekijöitä, nostettava veroja ja taksoja, on tällainen päättäjällä mielessä aivan jokin muu kuin tomiminen kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi!

Jos haluamme yrittäjien parasta, se on samalla parasta myös  koko kaupungille - kyse on uusista asukkaista eli uusista asiakkaista. Kaikki muuttoliikettä kiihdyttävä on kaupungissamme torpattu ja sitä on jopa päätöksillä järjestelmällisesti jarrutettu. Lapset ja yleinen viihtyvyys ratkaisevat muuttamisen lyhyellä säteellä ja nämä olemme laimilyöneet. Pidemmältä muutetaan vaikka Talvivaaraan lähistön kauniiseen luontoon, siksipä, kiitos autotehtaan, kaupunkimme väkimäärä nousee edes jonkin verran.

Nyt kaupunkiin, Hotelli Aquariuksen lähelle, mahdollisesti nouseva kerrostalokaavailu on todellista yrittäjyyttä, joka lisää kaupungin matkailun majoitusmahdollisuuksia ratkaisevasti. Jos hanke toteutuu ilman kaupungin roolia rahoittajana tai takaajana voidaan puhua yrittäjyydestä, josta koko kaupunki hyötyy. Kaavaillun rakennuksen käyttäjilleen tarjoama merinäköala on ainutlaatuisuudessaan vetovoimainen ja ratkaiseva hankkeen onnistumisen kannalta. Kaupungin ainoaksi rooliksi jääneekin ettei maisemaa pilata humisevilla jättimyllyillä.

PALKKOJEN JÄÄDYTYS ON TYPERINTÄ MITÄ NYT VOI TEHDÄ!

Kaikki on luovuudesta ajattelusta kiinni. Kun kiskot asetetaan näin, on niillä paha ajella ja raideliikenne hankaloituu väkisinkin.

On itsestään selvää, että EK:n Venäjä, Venäjä, Venäjä -neroilija ja puhehemies Häkämies kuuluttaa palkkamalttia vuoksiksi eteenpäin. Tästähän pojalle maksetaan. Hyöty palkkamaltista on hiukan toisenlainen, jos sitä pohditaan koko yhteiskunnan kannalta, sillä esim. julkisen sektorin palkat maksetaan pitkälti veroista.

Kuinkas käy, jos Häkämiehen vaatimus toteutuu? Emme voi Suomessa määritellä esim. öljyn tai soijan maailmanmarkkinahintoja saati edes vaikuttaa valuuttamme kurssiin, joten näiden muuttuessa lukkoon lyödyn palklatason ostovoiva saatta muuttua. Harvemmin tämä muutos tapahtuu ostovoimaa lisäten ja lähi tulevaisuudessa se EU:ssa laskee ellei peräti romahda.

Kun palkkojen ostovoima romahtaa, romahtaa myös palkoista maksettavien verojen arvo. Veroilla ei mitenkään pystytä rahoittamaan julkisia palveluja entiseen malliin, joten mitä tehdään? Nostetaan veroja, se on yleisin lääkkeemme. Ikävä vaan, että olemme kulkeneet tuon tien loppuun, sillä kansalla täytyy olla rahaa myös elämiseen. Entä auttaako kuntakenttäremontti?

Meillä on joillakin aloilla viiden vuoden irtisanomissuoja esim. kuntaliitosten varalle. Tämän johdosta säästömielessä kaavaillut kuntaliitokset eivät pelkästään kavenna demokratiaa vaan myös lisäävät säästöpaineita. Kun usein kuntaliitosten yhteydessä palkat suhteutetaan,  ne kasvattavat selkeästi kuntien kuluja viideksi vuodeksi.

Jos siis haluamme turvata tulevaisuudessa yhteiskuntamme toimivuuden ja esim. julkisetpalvelut, meidän on turvattava verotuotto, jolla po. palvelut rahoitetaan. Eikä tämä luonnistu millään mahtikäskyillä tai laeilla, vaan ainoastaan rahalla. Jos joku väittää toisin, on hän eksynyt Portugalin poluille ja Kreikan kujille!

Viiden vuoden irtisanommissuojan sijaan me tarvitsemme viiden vuoden kannattavuustakuun vientiteollisuuden investoinneille eli yhteiskunnan on taattava, että se turvaa yrityksen kannattavuuden ja työntekijöiden palkat niiltä osin, mihin valtiovalta voi puuttua. Käytännössä tämä tarkoittaa esm. energian verotusta, jossa määrätyt tuotteet ovat myyntihinnan osalta suurimmalta osin veroa. Näin turvaamme koko yhteiskuntamme säilymisen sellaisena, ettei ketään jätetä.

Luonnollisesti yhteiskunnan toimivuutta voi mekoisesti tehostaa järkeä käyttäen. Entinen ministeri Kyllönen oli hyvä esimerkki jämäkkyydestä, jolla pidettiin hankkeet kurissa ja kuosissa. Ministerit Räty ja  Laasonen-Grahn ova samoilla linjoilla, joten ei kaikkea ole vielä menettetty. Meidän pitää puuttua todellisiin ongelmiin eikä seurauksiin ja käyttää järkeä, muuten emme voi säilyttää elämisen laadukasta tasoamme.

Monet kunnan järjestämät palvelut ovat tarvitsijalle välttämättömiä, joten ne on tehtävä olipa sitten rahaa tai ei. Tämän vuoksi rahan on pakko löytyä jostain, emmehän voi loputtomasti toimia velalla ja kaataa kaikkia murheita heidän niskaansa, ketkä eivät enää saa velkaa vaan joutuvat maksamaan edeltäjien ottamat velat!

TÖPPÄRIT OVAT KUNNISSA KUNNIASSA!

Jääkiekossa parempi pelaa huonoa paremmalla tasolla ja myös tienaa huonoa paremmin. Kukaan ei kyseenalaista paremmuuden suhdetta palkan suuruuteen. Vai oletteko joskus kuulleet jonkun vaativan suomalaisille III-divisioonan palaajille NHL:n palkkoja. Eipä ole näin käynyt, vaan paremmuus ja palkan suuruus kulkevat käsikädessä. Sama pätee kaikkeen urheiluun.

Niin ikään työelämässä ja yrityselämässä paremmat palkitaan huonompia suuremmilla summilla vai onko joku kuullut, että esim. jatkuvasti juttunsa häviävä lakimies tienaisi juttunsa lähes takuuvarmasti voittavaa kolleegaansa enemmän. Näin se on muillakin elinkeinoelämän ja työmaailman sektoreilla, tuloksesta maksetaan ja ruhtinaallisesta tuloksesta maksetaan ruhtinaallisesti.

Urheilussa ja työelämässä tulos ratkaisee. Yksikään mukavamies ei saa johtaa esim. ydinvoimalaa vain siksi, että hän on mukava mies. Tehtävään vaaditaan osaamista sekä pätevyyttä ja niistä maksetaan. Urheilussa ja normaalissa työelämässä ovat selkeät vaatimukset tai hommasta saa kenkää. Jo tehtävään valittaessa kiinnitetään huomiota osaamiseen ja pätevyyteen. Joskus haetaan työntekijöitä isolla rahalla vain siksi, että rekrytoija vaatii parasta ja haluaa pärjätä kilpailussa.

Koskaan jääkiekkojoukkuetta kasatattaessa ei valmentajaksi tai maalivahdiksi valita ketään sellaista, joka ei osaa luistella tai ei ole edes koskaan nähnyt jääkiekkopeliä. Eikä koskaan ydinvoimalanjohtajaksi valita tyyppiä joka tietää sähkön tekemisestä juuri sen kuinka polkupyörän dynamo toimii. Valinnat niin urheilussa kuin normaalissa työelämässä tehdään tulosvastuullisesti. Mikäli tulosta ei tulee vaihdetaan viimekädessä seuran tai yrityksen hallitus.

Uskon ettei kenelläkään ole pienintäkään ymmärtämisvajetta edellä esitetyn suhteen. Tulos tai ulos, on hyväksytty tulosvastuullinen toimintaperiaate. Entäpä poliittisten päättäjien johtamat organisaatiot, valitaanko siellä pätevin, noudateetaanko tulosvastuuullisuutta ja etsitäänkö tehtäviin parhaita tekijöitä? Jokaisen sopii katsoa ympärilleen ja pohtia esim. kunnallisen organisaation toimivuutta, jossa lautakunnat, hallitus, valtuusto ja jopa, lakisääteinen tarkastuslautakunta valvovat kaiken sujuvuutta.

Lain mukaan kuntien luottamushenkilöiden on toimittava kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi. Laki ei vaadi ainoastaan hyvää toimintaa luottamushenkilöiltä, vaan se edellyttää heiltä parasta mahdollista toimintaa. Toteutuuko kunnissa tai valtion tasolla lain henki parhaaksi toimisesta? Onko tulosvastuu se mittari, millä esim. kunnan toimintoja, luottamushenkilöiden tai virkahenkilöiden onnistumista mitataan? Jos näin on, niin väen vähentyessä kunnasta ja palvelujen huonotuessa sekä maksuja korotettaessa luottamushenkilöt ja virkahenkilöt vaihtuvat kunnassa!

Jossain kaukana, missä meri on etäällä rannasta, lojuu taantuva kaupunki, joka on myynyt miljoonilla kaupunkilaisten omaisuutta, ajanut alas kuntalaisten palveluita, nostanut veroja sekä taksoja ja siinä sivussa menettänyt lähes 20% asukkaistaan. Olisiko oikein, jos selkeiden epäonnistumisten ketjun seurauksena ja katkaisemiseksi  vaihdetaan luottamushenkilö- tai virkahenkilöjohtoa? Jos entinen meno saa jatkua, missä toteutuu lain vaatimus kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi toimimisesta. Onko koko päätännästä tullut muutamien tyyppien leikki/elvistelykenttä, jossa luottamushenkilöt pitävät kuntalaisille kalliiseen hintaa kiinni paikastaan ja turvaavat töppäilevien virkahanikilöiden työn loputtoman jatkumisen?

RAHALLA SAA JA SOITTO SOI VAI SAAKO TAI SOIKO

Yleensä tunnustettu tosiasia on se, että tässä kapitalistisessa maailmassa saa siinä suhteessa parempaa mitä enemmän lyö rahaa tiskiin. Tämän väittämän hyväksyy jokainen, oli sitten kyse urheilusta tai kuulttuurista: liigakiekkoilijalla, Yamahalla, Pearlilla ja Hammingilla on hintansa - korkea, perusteltu ja käypä hinta.

Siispä, jos haluat hyvää, varaudut myös maksamaan hyvästä hyvän hinnan. Jos haluat parasta, joudut panemaan hintasi muita paremmaksi. Niinpä Yamaha ja Pearl maksavat monikertaisesti enemmän kuin kuin värikkäät halpakilpailijat. Hinta on laadun tae, se on markkinatalouden perusjuitsu!

Kaikki edellä esitetty pätee yhteiskunnassamme. Koko homma toimii rahan voimalla und tavalla jonka hölmökin hoksaa: Kukaan ei ole valmis maksamaan litrasta maitoa enemmän kuin kahdesta litrasta. Rahan arvon tunnustaminen ja ymmärtäminen on yhteiskunnassamme itsestään selvyys. Ongelmia syntyy siinä vaiheessa, jos ei ole rahaa tai kuuluu siihen armottoman pieneen vähemmistöön, joka ei kykene sisäistämään rahaa arvoa toiminnan määrittäjänä ja sen arvoa kaupantekovälineenä. Jälkimmäinen on synnyttänyt sananlaskun: Ei hän ole tyhmä, joka pyytää vaan hän joka maksaa!

Jos esim. jossain valitaan johtaja, joka ei tiedä tulevasta toimialastaan yhtään mitään, luulisi johtajuuden liittyvän äärimmäisen simppeliin toimintaan ja siitä maksettavan varsin alhaista palkkaa.
Jos kuitenkin kokkematon johtaja vastaa jopa ihmisten terveydestä, lasten tulevaisuudesta jne. ja hänellä on huippupalkka, voimme vain ihmetellä kuinka tämä on mahdollista?

Vielä suuremmaksi ihmetys muuttuu, jos johtajaksi valittu ei kykene vähäisimmässämäärin hoitamaan tehtäviään tyydyttävästi ja hän saa jatkaa hommassaan hommelointiaan. Tällainen kuvio ei kuulu vastuulliseen demokratiaan eikä tulosvastuulliseen markkinatalouteen saati edes fasismiin. Toimtaa voidaan pitää arkikäytäntönä vain joissain totalitarimin muodoissa: natsismi, yksinvaltius tai väärin toteutettu komminismi - niissähän yhteisellä omaisuudella ei ollut mitään arvoa! Edellämainittuja totalitarismin mutoja yhdistää tiedon panttaus, manipulointi und syyttely. Ikävät asiat unohdetaan, kavereille petaamisesta vaietaan ja kansalle tarjotaan median avustuksella katteetonta glooriaa!

Siis jos maksat hyvin saat hyvää ja Yamahasi sekä Pearlisi soi sulosävelin ja sama pätee kaikkeen muuhunkin, jos kyseessä raha!