Yleensä tunnustettu tosiasia on se, että tässä kapitalistisessa maailmassa saa siinä suhteessa parempaa mitä enemmän lyö rahaa tiskiin. Tämän väittämän hyväksyy jokainen, oli sitten kyse urheilusta tai kuulttuurista: liigakiekkoilijalla, Yamahalla, Pearlilla ja Hammingilla on hintansa - korkea, perusteltu ja käypä hinta.
Siispä, jos haluat hyvää, varaudut myös maksamaan hyvästä hyvän hinnan. Jos haluat parasta, joudut panemaan hintasi muita paremmaksi. Niinpä Yamaha ja Pearl maksavat monikertaisesti enemmän kuin kuin värikkäät halpakilpailijat. Hinta on laadun tae, se on markkinatalouden perusjuitsu!
Kaikki edellä esitetty pätee yhteiskunnassamme. Koko homma toimii rahan voimalla und tavalla jonka hölmökin hoksaa: Kukaan ei ole valmis maksamaan litrasta maitoa enemmän kuin kahdesta litrasta. Rahan arvon tunnustaminen ja ymmärtäminen on yhteiskunnassamme itsestään selvyys. Ongelmia syntyy siinä vaiheessa, jos ei ole rahaa tai kuuluu siihen armottoman pieneen vähemmistöön, joka ei kykene sisäistämään rahaa arvoa toiminnan määrittäjänä ja sen arvoa kaupantekovälineenä. Jälkimmäinen on synnyttänyt sananlaskun: Ei hän ole tyhmä, joka pyytää vaan hän joka maksaa!
Jos esim. jossain valitaan johtaja, joka ei tiedä tulevasta toimialastaan yhtään mitään, luulisi johtajuuden liittyvän äärimmäisen simppeliin toimintaan ja siitä maksettavan varsin alhaista palkkaa.
Jos kuitenkin kokkematon johtaja vastaa jopa ihmisten terveydestä, lasten tulevaisuudesta jne. ja hänellä on huippupalkka, voimme vain ihmetellä kuinka tämä on mahdollista?
Vielä suuremmaksi ihmetys muuttuu, jos johtajaksi valittu ei kykene vähäisimmässämäärin hoitamaan tehtäviään tyydyttävästi ja hän saa jatkaa hommassaan hommelointiaan. Tällainen kuvio ei kuulu vastuulliseen demokratiaan eikä tulosvastuulliseen markkinatalouteen saati edes fasismiin. Toimtaa voidaan pitää arkikäytäntönä vain joissain totalitarimin muodoissa: natsismi, yksinvaltius tai väärin toteutettu komminismi - niissähän yhteisellä omaisuudella ei ollut mitään arvoa! Edellämainittuja totalitarismin mutoja yhdistää tiedon panttaus, manipulointi und syyttely. Ikävät asiat unohdetaan, kavereille petaamisesta vaietaan ja kansalle tarjotaan median avustuksella katteetonta glooriaa!
Siis jos maksat hyvin saat hyvää ja Yamahasi sekä Pearlisi soi sulosävelin ja sama pätee kaikkeen muuhunkin, jos kyseessä raha!
Tuo väittämä ei pidä paikkansa jos sokeasti siihen uskoo.
VastaaPoistaEsim vanha tepsiläinen Hans Petteri Berg oli joukkueen kallein pelaaja ja joukkueen huonoimasta päästä.
Aina kun Berg oli syystä tai toisesta pois niin joukkueen peli parana.
Kiitos käynneistä ja kommentista! Bergillä ei peli kulkenut, terveys loppui kesken sopimuskauden. Mutta tällaisia poikkeuksia löytyy muitakin, kun maksettu raha ei vastaa laatua esim. Pasi Saarela, Ville Leino jne. Käyhän näin joskus politiikassakin, että tosi halpa käy kalliiksi: Erässä Joukossa voidaan puhua miljoonista euroista ja lukuisista pois potkituista työntekijöistä sekä alas ajetuista palveluista.
VastaaPoistaMyös tosi halvalla saa hyvää. Lainatekseni Mauri Pekkarista niin alle 60000e/kuuausipalkkaa ei saa hyvää johtajaa, tälle perusteella meillä on jakaisessa kunnas ja suurimmassa osassa yrityksiä huonot johtajat.
VastaaPoistaMoni yrittäjä on omassa yrityksessään johtaja eikä aina saa kuukaudessa oikein mitään..
VastaaPoista