Miten kunta palvelee parhaiten yrittäjiään?

Kunnan perustehtävä on tuottaa ns. lakisääteisiä palveluja asukkailleen. Näiden lisäksi kunta voi verovaroilla satsata kuntalaisten viihtyvyyteen. Kun tämä kaikki menee positiivisesti putkeen, on kunta suoritunut tehtävistään hyvin ja sen asukkaat ovat tyytyväisiä. Tosi tyytyväiset asukkaat toimivat kuin magneetti, he vetävät hyvin asukkaita palvelleeseen kaupunkiin uusia asukkaita.

Kasvavassa kunnassa on omat haasteensa, mutta kasvaessa myös sen verotulot kasvavat. Taidokkaiden valmitelijoiden ja päättäjien yhteistyöllä palvelut paranevat entisestään, mutta verot saattavat jopa laskea, tsillä muuttoliikkeen tuomat uudet asukkaat jakavat verotaakkaa, jolla palvelut rahoitetaan.

Kun asukasmäärä kunnassa kasvaa, se kiinnostaa uusia palveluyrittäjiä ja suurempia kauppaketjuja. Kunnan liiketiloista alkaa kilpailu ja niitä rakennetaan lisää. Taas tulee kuntaan uusia yrittäjiä ja asukkaita jakamaan verotaakka sekä mahdollistamaan kunnan palvelujen edelleen kehittämistä.

Näin toimii kunta ja näin kunta kehittää elinkeinoelämäänsä. Kunta ei tee tai rahoita puitteita elinkeinoelämälle tai omilla toimillaan synnytä työpaikkoja. Jos kunta lähtee elinkeinoelämään mukaan suoraksi maksumieheksi, on se harpannut askeleen syrjään perustehtävästään ja eksynyt osaamisalueeltaan.

Entäpä mikä voi olla kunnan suora tuki elinkeinoelämälle? Taata lainoja yrityksille, jotka eivät niitä muuten saa; rahoittaa suoraan yrityksiä, jotka eivät saa pankeilta rahoitusta ja tehdä halleja yrityksille, jotka eivät niitä pysty itse rakentamaan. Onko tämä hyvää toimintaa? Seitsemänkymmentä luvulla toimittiin juuri noin enemän tai vähemmän huonolla menestyksellä. Nykyään kuntien tyyli on kokonaan toinen eli elinkeinoelämää tuetaan pitämällä yrittäjien työntekijät ja asiakkaat tyytyväisinä sekä hyvinvoivina.

Voihan kunta tukea olemassa olevia yrittäjiä tai osaa heistä esim. kanavoimalla kunnan ostot. Sopivilla vippaskonsteilla "mukavat yrittäjät" saadaan kilpailutuksen kärkeen. Näin kunta tukee yrittäjiä esim. tankkaamalla autojaan, ostamalla työvaatteita, hankkimalla konttoritarpeita, tekemällä vakuutuksia jne. Kun kunta lähtee moiseen touhuun mukaan vääristää se osaltaan kilpailua ja jos kunta on rajusti muuttotappiollinen, se ainoastaan päättää kuka pyörittää viimeistä huoltoasemaa, konttorikoneliikettä jne..

Kunnan onnistumista elinkeinoelämässä voidaan mitata muutamilla faktoilla: kunnan verojen ja taksojen taso, palvelujen laatu, velka, muuttovoitto ja yksityisten palveluyritysten määrä. Jos kaikki em. on plussalla on kunnan elinkeinopolitiikka ollut onnistunutta, sillä se palvelee koko toiminnan rahoittajaa eli tavallista kuntalaista.

Mikäli kunta on esim. menettänyt 3 000 asukasta, ei niitä saada takaisin vaikka kuinka kurkittaisiin peiliin ja toistettaisiin tehtyjä virheitä. Kunta ei voi maksaa yrittäjille 3 000 menetetyn asukkaan vajetta, mutta kunta voi oppia tekemistään virheistä. Kunta voi vaihtaa valmistelijat osaavampiin sekä päättäjät parempiin ja ryhtyä uusin elkein uuteen nousuun!

Jonkun kunnan elinkeinotoimintoja olisi äärettömän helppo kehittää. Ensimmäiseksi mahdollista kuntaan muuuttavaa yrittäjää voisi puhelimessa olla joku muu vastaus kuin: SOITTAMANNE NUMERO EI OLE KÄYTÖSSÄ......

MAAILMAN HUONOINTA YRITYSPALVELUA?