KIINTEISTÖJEN KUNNOSTA JA HINNASTA PÄÄTETTIIN VUOSIA SITTEN

Aikoinaan pyöräilijät pidettiin sananmuksaisesti ruodussa pelkin mahtikäskyin, ei pyöräkatosten avulla.

Meillä todetaan tylysti: sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Tästä johtuen olemme käyttäneet kymmeniämiljoonia euroja kaupunkilaisten varoja utopioihin, jotka eivät koskaan toteutuneet. Kaupunki oli olevinaan jotain, mitä se ei ollut ja sitä maksamme nyt. Noudattamamme ohjesääntö kuului: Karsikaa käyttömenoista ja satsatkaa investointeihin. Suomeksi sanottuna tuo tarkoittaa: jättäkää kaikki hajoamaan ja ostakaa/rakentakaa jotain uutta plus kivaa. Kun tämän tien siunasi paikallinen media valehtelemalla ja vaikenemalla taustoista, motiiveista, osaamisesta eli valmistelun sekä päättäjien tasosta, ajauduttiin nykyiseen tilanteeseen, jossa yritetään myydä onnettoman huonoon kuntoon päässeitä kiinteistöjä pääasiassa siksi, että päästäisiin niiden ylläpito/käyttökuluista eroon.

Jo 2000-luvun alussa Juha Aaltonen oli kuin huutavan ääni valtuustossa ja puhui paisuvasta kiinteistömassasta ja korjausvelasta. Tämän seurauksena miehen päätä vaadittiin vadille, mutta luojan kiitos hänelle kävi paremmin kuin Johannes kastajalle, kenen pää päätyi vadille rouva Herodeksen eteen. Viimeistään lehdistö teilasi sanoman ja heidät sanojista, ketkä suhtautuivat skeptisesti kaupungin ohjesääntöön: säästetään käyttökuluista ja satsataan investointeihin. Päättäjä organisaatiota karsimalla ts. lautakuntia vähentämällä ja pienentämällä sekä valtuutettujen määrää vähentämällä eliminoitiin ohjesäännön vastaiset soraäänet. Vallan määrää rajattiin, jotta se saatiin pysymään paremmin halutuissa rajatuissa käsissä. Nyt me maksamme vuosikymmenet harjoitetusta politiikasta äärettömän kovaa hintaa. Todennäköisesti, kun suunta jatkuu samana, me törmäämme jäävuoreen ellemme satu sukeltamaan sen ali.

Kun joku toteaa, että me tarvitsemme tekonurmen nyt, hän ei ymmärrä sitä yksinkertaista asiaa, että me olemme jo käyttäneet tuon miljoona euroa, joka päätettiin suunnata po. tekonurmitienooseen. Uusikaupunki on kuin nälkäinen perhe, jonka perheen tienaaja tulee tilin juotuaan krapulaisena ja rahatta kotiin. Toisin toimien siis käyttömenoin/investoiden meillä olisi kenties useampi tekonurmi, mutta Suuriseikkailu jne. nieli ne rahat, kenties meillä olisi toimiva uimahalli, mutta etanolitehdas ja muu vastaava haahuilu söi ne rahat, ehkä meillä olisi tyylikäs monitoimihalli, mutta rantaviritykset ja muut utopiajutut söivät ne rahat. Samaa litaniaa voi jatkaa tiestön ja vastaavan perusinfran laiminlyöntien jälkeen lähes loputtomiin. Me olemme luoneet Uudestakaupungista huuhaainvestointien Mekan, jossa ainoana paikkana maailmassa opetustuntien vähentäminen ja opetusryhmien kasvattaminen on opetuksen laadun parantamista. Mutta älkää siis syyttäkö pelkästään nykyistä oikeistoa ja nykyisiä valmistelijoita kaupungin omaisuuden rappiotilasta ja sen vaikutuksista kaupunkimme asukaslukuun ja talouteen sillä nyt maksetaan menneisyyden hintaa. Muistakaa sekin, että eiköhän Uudellakaupungilla riitä kiinteistöjä tarpeeseen jos seitsemänteen, vaikka muutamasta jouduttaisiin luopumaan.