TUPSULA UBER ALLES ja WINTTER JAWOHL

Vain meillä, ei missään muualla, ei edes kansallissosialistisen työväenpuolueen Saksassa tahikka Stalinin Petroskoissa, onnistunut moinen ihmepeli. Ensinnäkin kaupunki ostaa liiketilaa kaupungin parhaalta paikalta ja antaa sen aivan avoimesti yhden valtuutetun kera hänen kavereidensa käyttöön vuosiksi. Jos toinen päättäjä kysyy: Mikä on vuokran suuruus? Vastausta ei tule, korkeintaan hänelle sanotaan, ettei ole kulujakaan. Toinen päättäjä kysyy edelleen: Kuka maksaa lämmityksen tai kiinteistön ostosta aiheutuneet kulut? - Ei vastausta, ilmeisesti koko homma rahoitettiin myymällä pipot, joista ainoastaan tupsut ovat jääneet jäljelle, joita nyt maireana näytellään kaikelle kansalle - tulee väkisinkin mieleen takavuosien juustomuotticase eli summa summarum, mitä on opittu? -EI MITÄÄN! Kiinteistönhoitokuluja ei varmaankaan kerätty, kun kaupungin omistuksessa po. kiinteistöä ei hoidettu ja se pääsi huonon hoidon vuoksi purkukuntoon. Kyseiseen kiinteistöön liittyy yksi ylpeilyn aihe: Kiinteistön myynnistä ei aiheutunut kuluja - no eipä sitä saatu myytyäkään ja harva, edes kiinteistön ohi vaeltanut, tiesi sen olleen vuosia myytävänä.

Kerrankin kaupunkiorganisaatiossa on euroissa mitattavaa osaamista. Minulle kerrottiin Crushell-salin tapahtumien tuottaneen vuodessa yli 80 000 ihan oikeaa euroja, siis sellaista valuttaa, jolla saa kaupassa maitoa ja makkaraa - kyse ei siis ole Uiton ruplista ja siihen liittyvän talousopin negatiiviskumulatiivisesta saldoeskaloitumisesta. Nyt po. henkilö valitaan vastaavaan virkaan( + paljon muuhun) Wintteriin. Henkilö on oikea, mutta valintatapa jättää ikävän sivumaun ja hyvä veli -kuviotuulahduksen tästä rekrytoinnista. Jo nyt voi havaita pirun päässeen irti eli koiran leuat pitävät, kelpo perustein, melkoista jaaritusta valinnasta ja sen toteutustavasta. Kun kerran rekrytoidaan, niin se täytyy tehdä avoimesti julkisen haun kautta, silloin valitulla omalla "pojalla" on hyvät evät aloittaa tehtävässään - nyt hän on vain suhmuroinnin kautta paikkansa saanut kaverien plus toverien kaveri. Kuinka meillä osattiin tämäkin sössiä ahterilleen, nyt hyvän miehen on hankala käyttää kykyjään kaupungin hyväksi.

Pahimmillaan käy niin, että valittu kaveri nostaa kytkintä, sillä uskon miehelle, joka tekee Crushell-salista merkittävän busineksen, olevan kysyntää isommillakin areenoilla. Ja mitä meille jää tämän jälkeen, kun viimeinen tätä lintua kannattanut sulka vaihtaa maisemaa? Löytyykö tähän hommaan korvaaja vaikkapa päätäjien pöydästä? Nyt homma julkiseen hakuun ja valitaan näyttöjen perusteella paras hakija - ei pitäisi olla vaikea toteuttaa täällä. Toinen homma, mikä pitää hoitaa välittömästi, on kaupungin kiinteistöjen AKTIIVINEN myynti! Samalla on syytä pohtia paria seikkaa: 1.) Kenen laiminlyöntien vuoksi Esko Holvin kiinteistö, sen ollessa kaupungin omistuksessa, ajautui kunnossapitolaiminlyöntien seurauksena purkukuntoon - joskus on pakko etsiä syyllistä, jottei sama virhe toistu. 2.) Minkälaiset verotulot ja montako työpaikkaa kaupunki menetti, kun se osti pääkadun parhaalla paikalla sijanneen liikehuoneiston ja asetti sinne pipoista skalpeerattujen tupsujen näyttelyn estäen siten tuottoisan liiketoiminnan po. tiloissa? 

MATKAILU AVARTAA - MENETETTY MAHDOLLISUUS

Padel tuli ja meni, mutta jalkapallo on ja pysyy! Viikonlopun turnauksessa sadat nuoret ottelivat ja nauttivat yhdessäolosta ja hyvästä kelistä. Jos meillä olisi aikoinaan uskottu tekonurmen vetovoimaan, saattaisi Uusikaupunki olla maineeltaan  kokonaan toisenlainen urheilukaupunki.

Piipahtaminen kauaskantoisesti tulevaisuuteen sijoittavassa nuoriso/urheilukaupungissa avaa muistot ja silmät. Mikä on hienompaa katsoa, kun kymmenissä otteluissa samaan aikaan urheilevat lapset viihtyvät hyvän harrastuksen parissa. Viikonloppuna näki myös nuorisourheilun vaikutuksen matkailuun: Sadat turnaukseen osallistuneet pelaajat ja vanhemmat toivat tapahtumajärjestäjäpaikkakunnalle rutkasti rahaa. Kaiken tuon takana ovat toimivat puitteet plus osaavat järjestäjät. Mukava muistella menneitä ja todeta, että turnauksessa oli väkeä kuin Merefesteillä parhaillaan.

Viikonlopputurnaukset olivat jotain, mitä joskus kaavailtiin Uuteenkaupunkiin, silloiseen jalkapallokaupunkiin. Tavoitteena oli luoda toimiva tekonurmikeskus, joka mahdollistaisi mittavien turnausten järjestämisen kaupungissamme. Haaveet jäivät haaveiksi ja unelmat toteutumatta, sillä eihän tänne saatu tuolloin ensimmäistäkään kenttää, rahaa riitti pelleille ja Kuntoileville jne., mutta oman kaupungin nuorisoon ja mahdolliseen matkailun vetovoimatekijään sitä ei riittänyt. Tuolloin, lähes 15 vuotta sitten, kun tekonurmia suunniteltiin ja puuhailtiin Uuteenkaupunkiin, niitä oli maassamme muutamia kymmeniä, joten meillä olisi ollut mahdollisuus nousta po. lajin turnausjärjestäjien aateliin. Tragikoomista tilanteessa on se, että suurin piirtein samat tahot torppasivat tuolloin Suomen edullisimman tekonurmen valmistumisen, jotka ovat nyt rakentamassa tänne Suomen kalleinta tekonurmea.

Yhdellä tekonurmikentällä ei tänne saada muita kuin arki-iltaturnauksia, jotka eivät juurikaan tuo matkailumammonaa paikkakunnallemme. Joskus olisimme olleet tekonurmikenttien ansiosta Suomen kärkeä, mutta nyt, kun ko. kenttiä on maassamme lähes tuhat, ei meidän viritelmäämme voida pitää vetovoimatekijänä. Kaikella on aikansa ja kaikki täytyy suunnitella ajallaan ja vieläpä kaukonäköisesti, muuten investoinnista saattaa tulla ns. harhalaukaus, mutta näin rullataan täällä maagisesti liikenneturvallissuutta lisäävien pyöräkatosten ihmeellisessä kaupungissa! Joskus hankkeita kannattaisi pohtia pitkäjänteisesti koko kaupungin kannalta eikä vain oman lapsen harrastuksen kautta. Yleensäkin me tarvitaan kaukokatseisuutta ja esim. lajiosaamista päättäjien taholla. Aiemmin tätä toi urheiluun asiantuntijalautakunta, mutta nyt sellaista ei ole ja tulevaisuudessa päättäjien määrä putoaa edelleen pääluvun ja tietämyksen suhteen, joten se tästä!

Muualla huomioidaan matkailijoiden kulkuväline, kun heille suunnitellaan kaupunkiin tulo ja pysähtyminen. Meillä jo koulumatkalaisten huomioiminen perustuu liikenneturvallisuutta edistäviin pyöräkatoksiin ja junaan, jota ei ole, mutta hössötetään senkin edestä.