Ensin yhteiskunta jahtaa jokaisen velkasentin perään kansalaistaan, mutta kun hyytyy elämän melskeeseen ja viimein makaa tiedottomana/tuskissaan sairaalassa, upotetaan häneen satojatuhansia jopa miljoonia euroja. Eikö mainittu touhu ole lähinnä itkettävän inhottavaa. Hölmöyttään yhteiskuntamme pahimmillaan kasvattaa ihmisen tuskaa ja elämän ankeutta leikkaamalla etuisuuksia, nostamalla palvelujen ja omavastuiden hintaan ja lähettämällä ulosottomiehen ulosmittaamaan mainitun reppanan viimeisiä ropoja. Kun tämän polla ei enää kestä painetta ja mielenterveys järkkyy tai ruumis reagoi loppumattomaan ahdistukseen tekemällä jahdatusta tuskansa uhrin ja parantumattomasti sairaan, on yhteiskunta valmis uhraamaan tuskien keskellä tai tiedottomana makaavan ihmispoloisen satojatuhansia euroja. Pyöritteli asiaa kuinka päin tahansa, kyse ei ole laadukkaan elämän tai arvokkaan kuoleman puolesta toimimisesta.
Ministerit puhuvat pahaenteisesti eläkkeiden leikkaamisesta ja, jos tuttu tyyli jatkuu, tarkoittaa tämä nimeen omaan pienten eläkkeiden leikkaamista eli kasvatamme heidän joukkoaan, ketkä eivät pärjää omilla tuloillaan ja vajoavat maksukyvyttömään köyhälistöön. Suurin osa po. maakuntien ihmisistä työskenteli kymmenet vuodet, rakensi työllään ja maksamillaan veroilla ja vastaavilla hyvinvointi Suomea. Nyt hänelle jää kaksi vaihtoehtoa saada yhteiskunnan aktiivinen huomio osalleen: joko hän jää maakuntaan nauttimaan häntä jahtaavan ulosottomiehen palveluista tai vaihtoehtoisesti mee pääkaupunkiseudulle ajelemaan metroilla tai ratikoilla. Se on kuitenkin aivan selvää, ettei yhteiskunta jaa po. tyypille mitään elämän laatua parantavaa, ei edes morfiinia kipuihin.
Miltä tuntuisi tulonsiirto ihmiselämän sisällä, jos ihminen saisi valtiolta runsaasti rahaa vaikkapa aktiivi-iän huiteissa ja vastineeksi siinä vaiheessa, kun hän putoa tiedottomaksi möhkäleeksi tai kipujen uhriksi sairaalan sänkyyn jätettäisiin rahat käyttämättä olemattoman/tuskaisen elämän pitkittämiseen? Eli miltä tuntuisi, jos vaikkapa kuusvitoselle tai seitsemänkymppiselle annettaisiin 200 000 euroa kohentamaan niukan eläkkeen varassa jatkuvaa kurjaa kituuttamista. Vastavuoroisesti po. tyyppi sitoutuisi, että hänen tuskainen elämänloppu tai aivokuolleena pötköttäminen jäisi lyhyeksi. Ihmisen viimeisten elonpäivien aikaiset lääketieteelliset operaatiot ja jo hoitopaikka maksavat paljon enemmän kuin pientuloisen eläkeläisen kuukausitienestit, joten tämähän on selkeä win-win-tilanne niin yhteiskunnan kuin yksilön kannalta. Mutta kaikki olisi lääkäreiltä pois, joten unohdetaan koko homma, heitä vartenhan tätä maata pyöritetään.
Olipa mielenkiintoinen tulokulma armokuoleman hyväksyttävyyteen.
VastaaPoista