KAUPUNKI, JOSSA KAIKKI ON PASKANA

Hyvästi maamerkki, johan sinua on katseltu yli 70 vuotta. Siinä olet saanut rapistua viimeiset kymmenet vuodet päättäjien katsellessa tumput suorina.

Uljaita puheita, hillittömän hienoja haaveita, upeita unelmia, mainostaa paikallinen aviisi, kun jotain valmistellaan tai rakennellaan. Loppu eli haave kariutuu kuin neuvostotoverin unelma omasta Cadillacista heräämisen, yltäkylläinen ruusuinen uni siirtyy silmistä taaemmalle ja näkökentän valtaa nuhruinen, epäsiisti ja pahasti rempalleen jätetty todellisuus, johon, takapuskurillaan ylpeilevä, Cadillac sopii yhtä mainiosti kuin tupakkakakku lastenjuhliin. Jossain vaiheessa sopisi pohtia osaamisen sekä tekemisen kohtaamista ja vastuunkantoa, jos kaikki näyttävät olevan hyvin pian paskana. Esimerkkinä voin tarjota teille koulun, joka muutama vuosi sitten oli niin hyvässä kunnossa, että sinne kaavailtiin 9 miljoonan euron remonttia. Lopulta toteutettiin miljoonan euron siirtokeittiön rakentaminen po. kouluun. Tänä päivänä kyseistä koulua ei enää ole. Kohta ei ole em. koulun naapurikouluakaan, joka sekin on aivan paskana, vaikka nyt koulun purkupäätöksen siunanneet aktiivit vannoivat rakennuksen priimakuntoisuuteen vielä muutama vuosi sitten - ääneen epäilijästä tehtiin tutkintapyyntö.

Eikä po. kaupungin paskana olevat kohteet rajoitu pariin kouluun, sillä myös lukuisat kadut kuin eräät rakennukset ovat paskana. Terveyskeskus on ollut pois käytöstä ja saanut purkutuomion. Kiinteistön pitää pystyssä ainoastaan tasekikkailu tarve, jotta kaupungin talous näyttäisi mainiommalta mitä se on. Mutta paska mikä paska, mutta se siitä, kyseessä on vanha juttu ja tapa, jonka paikalliset päättäjät hyväksyvät. Reilu seitsemänkymmentä vuotta vanha vesitornikin on purkukuntoinen paska. Senkin kaikki tiesivät, mutta kukaan ei kiinnittänyt vesitorniin huomiota ellei sellaiseksi lasketa riitaa vesitornin omistuksesta. Keskellä kaupunkia ainutlaatuisen komealla Myllymäen puistoalueella vesitorni sai käyttämättömänä rapistua kymmenet vuodet. Aiemmat päättäjät hoksasivat hyödyntää rakennelmaa näkötornina, joka tarjosi mahtavan näkymän maailman kauniimpaan saaristoon. Nyt päättäjät haluavat purkaa laitoksen, koska sen korjaus maksaisi muhkeat reilut 600 000 euroa. Sopi kysyä, josko torniin olisi kannattanut investoida hissin ja kattorakennelman verran pari/kolmekymmentä vuotta sitten eikä antaa sen rapistua ja olisiko mainittu investointi tuottanut sen verran, että kaikki kaupunkilaiset olisivat hyötyneet jonkun euron?

Tasetta kaunistava , huonon hoidon vuoksi, purkukuntopinen betonirumilus odotaa purkamista!

Irvokas totuus kaupungistamme on se, että sen kehittäminen tai edes olemassa olevista rakennelmista huolehtiminen loppui joskus tämän vuosituhannen alussa. Rahaa on pistetty miljoonia euroja selkeään huuhaahan, mutta kaupunkilaisille tärkeät fasiliteetit ja mahdolliset vetovoimatekijät on jätetty tylysti hoitamatta. Sama meno jatkuu yhä, jos ja kun päättäjät kuvittelevat kaupungin katujen kunnostamiseen riittävän 300 000 euroa. Meillä pitäisi viimeinkin tehdä päätöksiä fakta ja tarvepohjalta. On jotenkin koomista, jos rakennamme tähän ukkoutuvaan kaupunkiin Suomen kalleimman tekonurmen, johon ei huonojen katujen vuoksi pääse harrastamaan. Entäpä tuo vesitorni ja sen paikka, täytyikö rakennelman tulevaisuuskeskustelu aloittaa tavalla, joka sai riidan aikaiseksi, voisiko rakennelmaa ja paikkaa edes yrittää tarjota vuokralle tai myydä luotettavalle taholle? Tämä ei silti poista sitä tosiseikkaa, että nykyinen kaupunkiorganisaatio ei kykene huolehtimaan kaupunkilaisten palveluista eikä oikeistoenemmistöinen valtuusto pysty valvomaan em. organisaatiot niin, että kaupunkilaisten etu toteutuisi edes vähimmässä määrin! Ainoa poikkeus rapistuvaan kaupunkilaisten omaisuuteen löytynee Wintteristä, josta huolehditaan elinkaarimallilla ulkopuolisin voimin!