Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan, toteaa Raamattu. Vanha suomalainen sananlasku puolestaan toteaa: Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Kun vielä todetaan 500-luvulla eläneen paavi Gregoriuksen mukaan toisen kuoleman synnin olleen ahneus, ei voi väittää etteikö olisi vinkkejä plus ohjeistusta elämän saamisesta oikealle tielle ja lähimmäisen auttamiselle, olisi jaettu runsaasti. Jos nykyinen paavi, torjuu ahneuden ja muut rikkauden kirot sekä ajelee pikkuisella Fiatilla ja asuu kaksiossa, se ei ole kaikkien pyhien tyylin mukainen tapa levittää esimerkillään hyvää ja pyhää sanomaan. Hyvin usein omasta ei luovuta, päinvastoin sitä rohmutaan oikein jumalattomasti, sen sijaan muihin, yleensä maamme köyhimpiin, vedotaan aina, kun tarvitaan apua toisille köyhille.
Tapahtuiko meillä kirkollinen linjaus ahneuden ehdoilla viitisentoista vuotta sitten? Tuolloin merkittävä kirkkoviskaali teetti virka-asuntoonsa miljoonien remontin, nosti muhkeaa vuosipalkkaa ja toisaalta vaati köyhää kansaa auttamaan vielä köyhempiä. Samainen pyhämies lupasi asuttaa pakolaisia kirkkojen kryptoihin eli ikkunattomiin kellareihin; tiloihin, joissa ei saisi nykymeiningin mukaan säilyttää edes lemmikkejä. Joku toteaa, että "ei anna piru paljoa omastaan eikä piispa omasta vähääkään". Jokaisen passaa, mikäli intoa riittää, tarkastella nykyisten kirkon kärkityyppien ulostuloja, tuloja ynnä tekoja ja pohtia heidän sopivuuttaan kaikkena aikana määriteltyihin hyveellisen elämän raameihin. Vai onko niin, että tie ja valintaprosessi kirkon huipulle on yksinkertaisesti sellainen, että onnistumisessa tarvitaan`pirullista luonnetta, härskiä pelaamista kera terävien kyynärpäiden, joten inhimilliset lähimmäisenrakkautta käytännön elämässä harjoittavat tarjokkaat putoavat tämän kisan alkuvaiheissa? Toisaalta, onhan meidän synnit sovitettu ristin kärsimyksillä, joten kaipa piispamme pitävät huolta siitä, ettei syntien sovittaja kärsinyt turhaan.
Tapahtuiko meillä kirkollinen linjaus ahneuden ehdoilla viitisentoista vuotta sitten? Tuolloin merkittävä kirkkoviskaali teetti virka-asuntoonsa miljoonien remontin, nosti muhkeaa vuosipalkkaa ja toisaalta vaati köyhää kansaa auttamaan vielä köyhempiä. Samainen pyhämies lupasi asuttaa pakolaisia kirkkojen kryptoihin eli ikkunattomiin kellareihin; tiloihin, joissa ei saisi nykymeiningin mukaan säilyttää edes lemmikkejä. Joku toteaa, että "ei anna piru paljoa omastaan eikä piispa omasta vähääkään". Jokaisen passaa, mikäli intoa riittää, tarkastella nykyisten kirkon kärkityyppien ulostuloja, tuloja ynnä tekoja ja pohtia heidän sopivuuttaan kaikkena aikana määriteltyihin hyveellisen elämän raameihin. Vai onko niin, että tie ja valintaprosessi kirkon huipulle on yksinkertaisesti sellainen, että onnistumisessa tarvitaan`pirullista luonnetta, härskiä pelaamista kera terävien kyynärpäiden, joten inhimilliset lähimmäisenrakkautta käytännön elämässä harjoittavat tarjokkaat putoavat tämän kisan alkuvaiheissa? Toisaalta, onhan meidän synnit sovitettu ristin kärsimyksillä, joten kaipa piispamme pitävät huolta siitä, ettei syntien sovittaja kärsinyt turhaan.
LINKIT:
Monella on erilainen käsitys ja sisältö uskontoon kuin esille tuomasi maallinen lähtökohta ja sen vertaukset. Monelle uskonto on jokapäiväiseen elämään antava ajatuksellinen sisältö ja elämää ohjaava tavoite huomioiden läheiset.
VastaaPoistaKiitos käynneistä ja hienosta näkemyksestä! En kyseenalaista uskoa tai uskontoa. Ihmettelen ainoastaan niillä ratsastamista maalliseen menestykseen sekä yltäkylläisyyteen ja sen yleistä hyväksymistää.
VastaaPoista