Tasapuolinen media ei ota uutisoidessaan kantaa päätöksiin eikä uutisoi niin, että uutisista tulee kannanottoja tai avointa manipulointia. Normaaliin, keskeneräisen asian, uutisointiin kuuluu näkökantojen plus perustelujen esiin nosto ja tämän tulee alkaa jo hyvissä ajoin ennen päätöksentekoa. Vain näin syntyy kansalaiskeskustelu, jonka edetessä esim. hanke jalostuu tarkemmin ja kansalaisten vaikutuksen myötä se kasvattaa suosiota. Lopulta syntyy demokraattinen päätös, joka olisi ollut paljon huonompi, mikäli media ei olisi jakanut kansalle tietoa ja herättänyt heidät mukaan ideoimaan hanketta. Luonnollisesti asioihin perehtyneet koulutetut toimittajat voivat vääntää tiheään asiantuntevia kolumneja runsailla tiedoillaan tai asiantuntemuksen puuttuessa suoltaa mutupohjaista, kaverille tässä soittelin, halpaa punapakinaa. Ensin mainituilla kommenteilla pyritään herättämään kansan mielenkiito ja synnyttää keskustelu käsitteillä tulleesta asiasta. Useimmiten kansalaiskeskustelun edetessä vaihtoehtojen terävimmät särmät hioutuvat pois ja lopputulos palvelee tyylikkäästi hankkeen kohderyhmää. Jälkimmäisen tarkoitus on taata yhden mallin mukaisen esityksen kivuton läpimeno.
Joskus kuulee väittämän, ettei medialle ole resursseja "tutkivaan" eli tässä tapauksessa haastatteluja sisältävään journalismiin. Totuus on aivan toinen. Siinä ajassa, kun toimittaja maalaa ja kopio pöytäkirjoja lehdessä julkaistavaksi, hän voi lähettää kysymyksiä esim. päättäjille, joilla on valmisteluun/äänestystulokseen nähden perusteltu poikkeava näkemys. Jos kysymyksen lähettää sähköpostitse, se ja vastauksen saaminen onnistuu nopeasti ja helposti. Mikä tärkeintä tässä tapauksessa toimittajalla on kädessään päättäjän itse tuottamaa tekstiä eli kukaan ei tulkitse eikä kirjoita sitä, mitä toinen sanoo. Ei luulisi olevan ylivoimaista sen enempää älyllisiltä vaatimuksiltaan kuin taloudellisilta vaatimuksiltaan. Tuon paremmin en osaa rautalangasta vääntää kuinka ns. ammattimainen toimittaja valmistelee ja toteuttaa juttunsa.
Printtimedia löytää pahimman vihollisen itsestään. Kun säästetään ja leijutaan mennessä ylivoimaisuuden tunteessa, käy kuten Hesarille: taseesta menevät, kioskit, kirjakaupat elokuvateatterit, kiinteistöt ja tullaan eiliseen päivään lomautuksiin. Osaamattomuus yhdessä ylimielisyyden kanssa käy kalliiksi myös paikallismedialle, kukaan ei maksa viiden vuoden kuluttua amatöörimäisesti toteutetusta uutisoinnista, jos osaava etsijä saa tasapuolista tietoa ilmaiseksi. Nähtävillä olevilla eväillä netin edessä puolustautuva printtimedia on kuin stadilaistyttö, kuka pinkinpunaisen keppihevosensa kanssa valmistautuu julmasti korskuvilla hevosilla karauttavan tataarijoukkojen hyökkäykseen. Ammattitaito pelastaa läpyskän tulevaisuuden tai pitäisikö sanoa, että ammattitaidon käyttö pelastaa, koska sitä lehdestä löytyy yllin kyllin, mutta jostain syystä sen käyttö suunnataan vähemmän keskeisiin asioihin. Vaihtoehtoinen tiedotus lisääntyy. Mikko Saari perusti oman bloginsa, joten pistäytykääpä katsomassa ja kommentoimassa blogin alustuksia sekä täydentämässä hänen tarjoamiaan tietoja plus näkemyksiä:
Printtimedian kisa nettimedian kanssa on ollut käynnissä jo varmaan 20 vuotta. Lopputulemaa voi arvioida, mitä ympärillä on jo tapahtunut. Jaettu lehti on muuttumassa ainakin osittain sähköisen median maksumuurilehdiksi.
VastaaPoistaMutta mitä yksityishenkilö voi tiedottaa avaamalla oman bloginsa? Esimerkkejä tähän kaipaisin.
Kiitos käynneistä ja hyvästä kommentista! Jos yksityishenkilö osaa hakea tietoa ja välittää sitä, hän tekee jopa kunnon tilin. Eikä kaikki julkaisut häviä, sillä osa uutisoijista osaa hyödyntää nettiä ja siirtyä printistä nykyaikaan. Kyseinen esimerkki koskee lähinnä amatöörivetoisia paikallislehtiä, jotka säästävät tinkimällä journalismista. On varsin yllättävää, että Hesari on pudonnut polvilleen ja pistämässä päätä pölkylle, se on hyvä esimerkki siitä, että rikaskin voi pudota ja korkealta! Uutisilla ei ole tekijänoikeuksia, joten se, joka ekaksi kerkee kerää potin, jos on ollut näkyvyyttä.
PoistaMoni pistää rahansa maksullisiin urheilulähertyksiin ja elokuviin sekä sarjoihin, mutta tyytyy uutisissa YLE:n tarjontaa eikä ajattelekaan maksumuurin murtamista omin varoin. Luonnollisesti, kuten muualla on käynyt, ihmiset maksavat kunnon uutisoinnista. Meillä ei taida nykytarjonnalla olla moisesta pelkoa.