HYVINVOINTI SUOMI 2024: LAPSET AMPUVAT TOISIAAN

Suomessa luotiin yhteiskunta, jossa 12-vuotiaat lapset ampuvat toisiaan. Valtamedia syyttää ampumisesta somea ja uutisoi kuinka ulkomailla uutisointiin po. ampumistapaus. Viimeistään nyt sopisi syvällisesti pohtia, mihin meidän muutamat asiantuntijat, tiedotusmonopoliaan hyödyntäen, vievät tätä maata. Ja pelkkä pohtiminen ei riitä, täytyy, kauhistelun, syyllisen etsimisen ja perinteisen asiantuntijaselittelyn sijaan tehdä selkeä plus nopea muutos asiantuntijayhteiskuntamme valmistelukoneistossa. Itsekkyys, herkkähipiäisyys ja ahneus ovat päivän sanoja sekä rutto suomalaisessa yhteiskunnassa. Totuushan piilee siinä, että, viime vuosina, mikään uudistus ei edennyt asiantuntijoiden lupaamaan positiiviseen lopputulokseen. Murheellisinta ja masentavinta kaikessa on se, että valtamediassa parjattu some tarjoaa päivittäin satoja ehkä tuhansia korvaavia ratkaisumalleja ja varoituksia asiantuntijoiden valmistelulle - näin oli taksiuudistuksen -, sote uudistuksen - ja koulu-uudistuksen kanssa.

Yhteiskunnan ongelmista ei pidä syyttää yksin demareita, kokoomuslaisia, persuja tai muutakaan poliittista ajatussuuntaa. Kyse on siitä, etteivät ministeriöiden valmistelijat kykene tai edes halua pitää yllä tai kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa kaikkien kansalaisten parhaaksi. Karmein esimerkki aikamme epäinhimillisyydestä tarjoutuu valtamedian sote-uutisoinnissa johtajien palkoista ja erorahoista. Johtajien korkeat palkat, niiden hyväksyntä ja muhkeat erorahat saavat niitä tukevaa palstatilaa, mutta entä sairas leikkausjonossa tuskaista loppuaan odottava ikäihminen - kivusta kärsivä sairas, apua tarvitseva vammainen tai ongelmiinsa hukkuva pieni koululainen, koska he saavat palstatilaa? -Siinä vaiheessa kun, 12-vuotias ampuu ikätovereitaan, alkaa valtamedia noteerata hänet. Mutta nytkin liian usein, ratkaisun etsintä kääntyy asiantuntijoiden selityksiin: Suomessa on liikaa aseita, kouluissa on liikaa pudokkaita lapsia, koulussa on syrjäytyneitä oppilaita. Kaikesta julkaistaan prosentteja, lukuja ja lopulta koko tapaus muuttuu kylmiksi numeroiksi ja aseeseen tarttuneen lapsen ongelmat, jäävät taka-alalle plus korjaamatta.

Itse vartuin kodissa, jossa aseita roikkui jopa seinillä. Tiesin, mitä niillä tehdään, samanlaisissa oloissa kasvoivat sadattuhannet lapset, eikä kenelläkään käynyt mielessäkään ottaa asetta ja lähteä kouluun ammuskelemaan. Tarvitaan siis ärsyke ja syy tarttua väkivallan välineeseen, aseeseen, keppiin tai kiveen, jolla käydään kaverin kimppuun. Sen sijaan, että kauhistellaan aseiden määrää tai ryhdytään pelkäämään kiviä, täyttyy puuttua alkusyihin ja tiehen, joka johtaa lapsen äärimmäisen väkivaltaiseen käytökseen. Yksikään lapsi ei pidä alkujaan väkivaltaa ihanteena tai koulukaverinsa ampumista haaveena. Joku ohjautuu silloin pahasti vialle, kun nuori päätyy po. ikävään veritekoon. Ratkaisua tapahtuneen ehkäisemiseksi ei kyetty tarjoamaan ministeriöiden kymmenien virkahenkilöiden suunnalta. Jotenkin tuntuu, että nämä poliittisesti nimitetyt ja kyynärpäätaktiikalla asemansa saavuttaneet korkeat viranhaltijat turvaavat mielummin ensin omat elämisen puitteensa: teatterit, museot, oopperat, musiikkitalot, junat, metrot ja muut miljardeja euroja imevät toiminnot - tämän jälkeen annetaan maakuntaan se, mitä jää. Käsittääkseni tältä pohjalta emme koskaan voi saada parasta ja inhimillistä valmistelua, jos ensin leikataan osa varoista oman mukavuuden takeeksi ja sen jälkeen sadattuhannet lapset, kouluineen ja ongelmineen muutetaan numeroiksi ja tarjotaan näiden lukujen keskiarvolla kaikille sopivaa ratkaisua. Kannattaako katse kääntää takaisin Suomen yli kolmeensataan kuntaan ja niissä työskentelevään opetusalan/kasvatuksen tuhansiin osaajiin. He tuntevat oman kulmakuntansa ongelmat yksilötasolla ja joutuvat elämään yhteisönsä keskellä ja siten vastaamaan tekemisistään heille, keille päätöksiä valmistelevat. Niin kauan, kun ahdistuksella ja kiusauksella tai syrjäytymisellä ei ole omaa numeroa, ei po. inhimillisiä ongelmia kyetä laskemalla ja kaikkeen sopivaa yhteismallia tarjoamalla ratkaista!