STALINISTA VOI OTTAA OPPIA?

Maantieteelle emme voi mitään, totesi otsikon valtiomies ja sanoi suoraan senkin, että itänaapurimme ei pelkää Suomen hyökkäystä, vaan jonkun muun maan hyökkäystä Suomea ja sen alueita hyväksikäyttäen. Tuota sopii aprikoida ja sen seurauksena sitä, olemmeko toimineet järkevästi liennytyksen hengessä. Ehkäpä tutuin Stalinin lanseeraama lausahdus, jota Suomessakin, tiivisti käytetyn kuuluu: Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa. Kaikki eivät tiedä lausahduksen jatkosta: mutta sitä tikulla molempiin silmiin, joka ei vanhoista opi!

Uudessakaupungissa virheiden pohjaton toisto perustuu, siihen että mennet unohdetaan saman tien. Tämän seurauksena pääkatumme on ollut suljettuna normaali käytöltä useamman vuoden - olemme pian suunnitelleet ja rakentanee parinsadan metrin kadunpätkää viisi vuotta. Tarkoituksena on ollut keskustan elävöittäminen, mutta todellisuudessa niin liikkeet kuin asiakkaatkin ovat kaikonneet keskustasta. Tältäkin osin suunnittelun ja toteutuksessa ollaan Stalinin Neuvostoliiton tasolla, kansan osaksi jää kaiken kivan ja kermakastin kemujen rahoittaminen.

Herra Kirkkomäki totesi: Jos unohdat menneisyytesi, ei sinulla ole tulevaisuutta. Ottakaamme oppia mainituista lausahduksista ja antakaamme vielä yhden sellaisen johdatella toimiamme. Kirkkomäki totesi näin: Kriittisyys ei ehkä ole miellyttävä, mutta se on välttämätöntä. Se on kuin kipu ihmiskehossa: kiinnittää huomion epäterveeseen kehonosaan. Virheistä on opittava, mutta niistä ei voi oppia unohtamalla vaan niihin täytyy paneutua. Syyllistä ei tule etsiä, mutta onnettomista ja oppimattomista virheiden toistajista tulee päästä eroon - se on yhteisön etu!

Kävin perjantaina tilaisuudessa, jossa oli väkeä niin, että päät kolisivat yhteen. Demotilassa valmisteltiin hallintosääntöä virkamiehille palkan ja luottamushenkilöille ajan juostessa. Kun kuulin kaavailuista valtuustonkokouksen näivettämisestä tiedotustilaisuudeksi tyyliin Pohjois-Korea kerrotaan kaupunkilaisille lakonisesti, taustalla salaa tehdyistä, päätöksistä ja lopuksi taputetaan itsellemme. Kuulin tilaisuudessa uudesta ja sitkeästi ajan kanssa kylvetystä demarit&kokoomus rakkaudesta ja näin sen jopa iloisesti itävän, siispä nostin irvokkaita elementtejä sisältäneestä tilaisuudesta kytkintä ja puolilta päivin.

Ei siis ryvetä menneessä vaan otetaan siitä oppia asioihin perehtyen ja harkiten. Kun demarit ja kokoomus veivät tätä kaupunkia edellisellä kerralla yhdessä "eteenpäin", oli jälki kaupunkilaisille kallista ja karmeaa - työpaikat vähenivät, pienet koulut lakkautettiin, lautakuntia hävitettiin, väkiluku kääntyi jyrkkään laskuun ja kasvava velkataakka alkoi uhata Uudenkaupungin itsenäistä tulevaisuutta. Onneksi koitti vaalit, jonka seurauksena kokoomus uudistui. Hallituksen johtoon nousi Maija Junkola-Lehtonen, kuka lopetti vaalitulosta vähätelleen ja demokratiamme raiskanneen puheenjohtajiston härskin mielivallan. Puolessa välissä kautta hallituksen ruorin otti käsiinsä Seppo Nikula. Hän osoitti, että ylhäältä näkee kauas ja niin Uusikaupunki vältti törmäyksen jäävuoreen, jota kohti edellinen hallitus oli sen tähdännyt. Avukseen tässä työssä Nikula ja oikeisto tarvitsi vapaan vasemmiston, jota menestyksellä edusti ja siten puolusti kaupunkilaisten etua, paineista huolimatta, Harto Forss.

Uusikaupunki elää selkeästi ongelmaa, jonka se on selvittänyt aiemminkin. Kun niin vastustajan joukoissa, on heitä, ketkä aikoinaan ajoivat Uuttakaupunkia tuhon partaalle ja myös heitä ketkä tuolloin estivät ovelle hiipineen romahduksen niin, miksi me emme voisi perehtyä tapahtuneisiin asioihin ja selättää ongelmamme kokemuksella? Minkä vuoksi käännämme selän historialle, kieltäydymme oppimasta ja peräti päästämme viheliäisen vihollisen joukkoomme, kyyksi povelle kanahaksi kainalohon, sabotoimaan ongelmien korjaus yrityksiämme. Meillä on ongelmien torjuntaan kokemusta, näkemystä, osaamista ja etenkin poliittista voimaa pistää asiat kuntoon, joten miksemme tee sitä? Eivät uusikaupunkilaiset antaneet meille päätösvoimaa, jotta kaveeraamme ja siinä sivussa syömme vaalilupaukset viimeistä murua myöden. Jos emme muuta tyyliämme, osoitamme, ettei meidän johdolla mitään muutosta tapahdu ja vasemmisto korjaa voiton tulevissa vaaleissa.

Tarvitsemme rutkasti ryhtiä, luovuutta, taitoa kuunnella omia  ja johtajuutta, korvaamaan tahdottomuuen, velttouen ja loputtoman periksityrkyttämisen. En ymmärrä miksi oikeisto, jolle kaupunkilaiset antoivat vallan ja voiman uudistaa kaupunkimme suunnan, käntää se pois osaamattoman valmistelun ja töpön toteutuksen karikoista kohti menestyksen ulappaa, halua marssia, punalippu puolitangossa, saattaen satoja vuosia vanhan kaupunkimme sen historian päähän? Itse asiassa eilen torille asteli hän, kuka karismallaan, osaamisellaan, arvovallallaan ja yhteistökyvyllään pistäisi koko oikeistopaletin kuosiin ja nostaisi, siinä sivussa, tämän kaupungin jaloille - Timo A. Järvinen, oli mukava nähdä pitkästä aikaa!