ASIANTUNTIJAN VASTUU - SUOMI JA LÄNSI KONKURSSISSA?

Asiantuntijoidemme vakavin naamoin esittämät väittämät ovat pääsääntöisesti osoittautuneen silkaksi pupuksi. Jos lähdemme tutkimaan mediaa niinkin kaukaa kuin Trumpin valinnan ennustamisesta ja tarkkailemaan asiatuntijoidemme asiantuntemusta heidän esittämien ennusteiden perusteella, voi todeta, että pieleen on mennyt ja pahasti. Tästä huolimatta samat asiantuntijat jatkavat rooleissaan. Jo median oman uskottavuuden kannalta olisi paikallaan nostaa esiin uusia asiantuntijoita vai onko todellakin niin, että se on tärkeämpää mitä asiantuntijat tuovat julki kuin se, että he todellakin olisivat asiantuntijoita? Moinen toiminta median taholta tulee jollain aikavälillä lisäämään tiedonvälitykseen kohdistuvaa skeptisyyttä.

Muistelkaa nyt asiantuntijoiden lausuntoja. Venäjän piti nyykähtää muutamassa viikossa lännen talouspakotteiden edessä - kuinka on käynyt, lännen talous ja pankkijärjestelmä horjuu. Samalla Venäjän talous jopa vahvistuu, maalla on jopa käyttämättömiä varantoja pahan päivän varalle. Mitä Suomella on? -Velkaa! Suomen NATOon pääsemisen piti olla muutaman viikon juttu ja kaiken sujua kitkattomasti, näin kertoivat meidän asiantuntijamme. Kuinkas kävi, ei NATOssa vieläkään, tuli käänteitä, jotka asiantuntijoiden olisi täytynyt kyetä ennakoimaan, mutta näinhän ei käynyt, joten ovatko he asiantuntijoita sanan varsinaisessa merkityksessä? Onko kyseessä tietoinen sumutus, jolla Suomen kansaa ajetaan johonkin haluttuun karsinaan?

Asiantuntijamme totesivat koko maailman eristävän Venäjän ja sen perääntyvän nopeasti hattu kourassa Ukrainasta. Toisin on käynyt, Venäjä on vahvistanut asemaansa maailmalla lyöttäytymällä Kiinan kanssa yhteen. Niin sanotuilla kehittyvillä mailla on veriset muistot yhteistyöstä lännen kanssa. Länsi asiantuntijoihinsa vedoten vaati Venäjän asettamista totaaliseen boikottiin myös vehnän osalta. Tämän seurauksena Lähi-itää ja Afrikkaa olisi koetellut nälänhätä, koska alueiden asukkaat ovat riippuvaisia maailman suurimman vehnän tuottajan Venäjän viljasta. Viimeistään asiantuntijoidemme suhtautuminen mainittuihin seikkoihin osoittaa, että asiantuntijamme eivät ole varteenotettavia asiantuntijoita vaan lähinnä tuloshakuisia, halpoja mielikuvamaalareita.

Kun elelemme ns. demokratiassa, jonka onnistunut toiminta perustuu tietoon ja sen oikeellisuuteen, lienee paikallaan pohtia valtamedian vastuullisuutta. Vastuuta ei voi sälyttää asiantuntijoiden taholle, koska he ovat tulleet kutsuttuna paikalle lausumaan kansalle sen, mitä pystyvät omilla tiedoillaan kertomaan kulloinkin esiin nostetusta asiasta. Vastuu tiedottamisesta kuuluu aina medialle, sen toimittajille ja etenkin vastaavalle toimittajalle. Viime aikoina toimittajien vastuuta saa pohtimaan muutamien, jatkuvasti pieleen tietävien, asiantuntijoiden käyttö. Toinen ihmetys, mikä pulpahtaa pintaan mediaa seuratessa on vaihtoehdottomuus. Jos joku on eri mieltä kärkimedian väärässä olevien asiantuntijoiden kanssa, tuomitsee valtamedia heidät trolleiksi ja väärän informaation levittäjiksi. Moinen toiminta on kerrassaan yksisilmäistä ja vastuutonta.

Aikoinaan mediakenttämme oli moniarvoinen ja yhteiskunta tuki verovaroin erilaisia näkemyksiä, jopa sellaisia, jotka kumpusivat varsin marginaalisesta ja vähemmän uskottavasta ajatussuunnasta. Tänään yhteiskuntamme tukee mm. päätöksillä sitä osaa mediasta, joka edustaa sen valtavirtaa. Suomessa median rooli on muuttunut menneinä vuosikymmeninä melkoisesti, tämä kertoo jonkinlaisesta symbioosista, jossa päättäjät ja media elävät. Nämä tahot saavat yhdessä jakaa vastuun, jos sitä nyt voi jakaa siinä vaiheessa, kun joku asia maailmassa menee pahasti poskelleen ja päättäjämme ovat ajaneet Suomen väärään porukkaan kansan tuella, joka taas perustui yksipuoliseen uutisointiin. En minä halua Tiedonantajaa takaisin, mutta joskus pohdin, tarvitaanko Hesaria ja olisiko Suomi rikkaampi ja tasa-arvoisempi ilman sitä.