Lyhyen ajan sisällä kaksi, merkittävän mediatalon, päätoimittajaa on pistetty hallitsemattoman juomisen seurauksena pihalle. Nyt pitäisi keskustella heidän aiemmasta juomisestaan, juomisen vaikutuksesta työhön ja työnjohtamiseen. Ovatko alkoholin kanssa vähemmän sinut päätoimittajat suosineet alaisinaan hengenheimolaisia juomakulttuurin suosijoita? Jos näin on käynyt, miten se on vaikuttanut maamme uutisointiin ja mielipiteen muokkaukseen äärettömän tärkeissä asioissa? Onko toimitustyössä havaittavissa alkoholin rengeille tyypillistä mustavalko -ajattelua ja pohjatonta selittelyä aivan, kuten juopot selittelevät lähimmilleen: en ole alkoholisti, hallitsen juomiseni täydellisesti, vaikka juon koko ajan, työ meni ja perhe sai tarpeekseen?
Meidän on median suhteenkin tunnettava vastuumme ja kyettävä olemaan äärimmäisen kriittisiä tarjotun uutisoinnin suhteen. Jos media tuomitsee tylysti lonkeropurkin vuoksi ministerin tehtäväänsä kelvottomana ihmisen, mutta samalla hyväksyy toisen ministerin, joka tyhjät silmät tapittaen, valkeaa pölyä kalpeilla kasvoilla bilettää huutaen kuin armottomasti kiusattu ja juuri kireästä pakkopaidasta sekä suukapulasta vapautettu sähköshokkeja saanut umpikaheli. Jo mainitun suhtautumisen vuoksi on vähintäänkin kohtuullista pohtia valtamedian toimittajien kykyä erottaa oikea väärästä, kuten myös kyky arvioida tiedottamisen tasapuolisuutta plus oikeellisuutta.Lukijan/kuulijan/katsojan on oltava mediakriittinen juuri sen median suhteen, joka väittää olevansa tasapuolinen ja tiedotusmaailma suvaitsevaisin edustaja.
Tutkiessa ja tuumaillessa valtamediamme harrastamaa uutisointia, tulle väkisinkin mieleen Joseph Goebbelsin mediaohje: vaikene ja valehtele ja kun valehtelet, valehtele niin paljon ettei kukaan voi epäillä, että joku voisi valehdella noin paljon. Valheen ja propagandan erottaa uutisoinnista, kun tiedotus ja tavallinen uutisointi jalostuu kovin yksipuoliseksi mielipiteen muokkaamiseksi. Media etsii historiasta jotain, mihin se tarttuu. Se löytää toimintamallin ja tunteen, joita se alkaa kasvattamaan. Käykääpä katsomassa 1930-luvun media arkistoja, verratkaa niitä tähän päivään - tyyli näyttää tutulta.Eikö juuri nyt, isojen asioiden ollessa käsillä, ole mediakriittisyyden ja harkinnan paikka ja ennen kaikkea tunteiden ei saa antaa sumentaa järkeä!
Media satsaa vihan kylvämiseen plus kasvattamiseen ja on onnistunut siinä yksipuolisella tiedotuksella: kaikki paha tulee yhdestä suunnasta ja hyvä toisesta. Jokainen ymmärtää ja voi tarkistaa, ettei maailma ole noin mustavalkoinen. Muutama media, muutamia ns. asiantuntijoita hyväksikäyttäen, manipuloi suomalaisia toimimaan mielensä mukaan. Huvittavimmalta tuntuu, kuinka media nostaa asiantuntijaa, jonka asiantuntemus ei juurikaan ole pitänyt paikkaansa, jopa valtion päämieheksi. Tämä alkaa jo todellakin muistuttaa 1930-lukua, mutta Saksaa, jossa kävi kuten kaikki ovat lukeneet. Ehkä pitkä rauhan aika on vieraannuttanut meidät historian arjesta, mutta silti jokaisen pitäisi tiedostaa, että nyt eletään yhtä kriittisiä aikoja, kuten edellisen maailmanpalon alla.
Meidän median askelmerkit ovat prikulleen samat kuin 1930-luvulla. Ylimielisesti ja pienissä sievissä tai kaato kunnossa päätoimittajamme toistavat historian synkkiä sivuja. Tuolloinkin kärkimedia lupasi, että naapurimme on vai paperitiikeri, jota ei ole syytä pelätä, sillä läntinen suurvalta tulee apuun lentokoneineen. Toisin kävi, apua ei tuullut ja kun läntisen suurvallan lentokoneet viimein täyttivät taivaamme, oli niissä punainen tähti. Niin siinä vaan kävi, että tuolloinen vihan lietsonta tuli kalliiksi ja ennen kuin se loppui 89 109 suomalaista sotilasta katosi tai kaatui. Myös rauhan ehdot olivat äärettömän kalliit, joten kannattaakohan kännisten toimittajien sijaan kuunnella vaikka aikamme Jartsevia, jos sellainen sattuu kolkuttelemaan Suomen päättäjien ovia?
Spekuloida asioilla voi aina miten haluaa.
VastaaPoista