Kun hiukan kylmeneen, niin pääkadullamme vuorikauriskin lipsahtaa ahterilleen. Jäisissä oloissa eivät viidy jalanliikkujat tai edes autoilijat. |
En lähde yksilöimään pääkatumme mokia, jokainen voi käydä itse toteamassa sen toimimattomuuden vaikkapa aikana, kun Herra siunaa meitä runsaalla lumella ja viluisella viimalla. Tuntuu äärimmäisen väkevästi siltä, että yhtä todennäköisesti meidän keskustan kehittäminen saa keskustaamme kehittymään kuin pääkadun marmoriset ufot nousevat omin voimin liitoon ja siten muodostuvat ihmeitätekeväksi turistimagneetiksi. Nyt keskustamme on lähinnä kautta valtakunnan hymyä herättänyt kunnallinen moka vai voiko joku, kaksi sormea Pyhän Kirjan päälle laittaen, väittää, että ilman keskustan kehittämistä tilanne olisi nykyistä huonompi eli autio kuin Saharan erämaa, josta ei löydy edes ainuttakaan miehen sielua.
Syy toteutukseen ja sen tasoon, niin tässä kuin muissakin kaupunkilaisille verovaroilla järjestettävissä palveluissa/hankkeissa, löytyy päättäjistä. Valmistelijat valmistelee ja päättäjät noukkivat valmistelijoiden leipomasta pullasta rusinat kaupunkilaisille. Vai käykö kaupunkilaiselle, kuten Kalevalan Kullervolle, hän ei saa nisua ja rusinaa, vaan leivän ja sinne piilotetun kovan kiven? Meillä mainittu kehittäminen on ollut kuin kohti tuhoa kulkeva höyryjuna, jonka pysäyttämisen sijaan päättäjät ovat mättäneet tenderistä pökköä junan pesään ja kiihdyttäneet sen vauhtia. Moinen tuhoon vievä kehityssuunta tulee kyetä kääntämään todelliseksi menestyshakuiseksi valmisteluksi.
Valmisteltaessa kuntien asioita ei puhuta mistään kovinkaan maagisista jutuista tai älykkyyden äärirajojen ja tietämyksen huipun tarpeista. Kaiken perusta on kuntalainen ensin, sehän lukee jo kuntalaissa. Kannattaisikin, nyt esimerkiksi otetun keskustan kehittämisen osalta, pohtia sitä, mikä meni vikaan. Meillä mokista puhuminen ja siten myös niiden korjaaminen on vaikeaa. Syy moiseen pohjautuu keskustelukulttuuriimme, joka kääntää keskustelun tehdyn virheen korjaamisesta syyllisen etsimiseen ja rajuun sanaharkkaan syylliseksi syytetyn puolesta ja vastaan - niinpä ongelma jää elämään sekä kasvamaan ja höyryjuna puuskuttaa kiihtyvällä vauhdilla kohti rotkoa!
Hallintosäännön, jota juuri valmistellaan, on taattava edellä mainittujen kaltaisten mokien ehkäisy jo suunnitteluvaiheessa tai ainakin viimeistään silloin, kun valmistelu on alkanut toteuttamaan jotain kammottavan kallista munausten ketjua. Nyt valta keskittyy aika keppoiselle hallitukselle, jonka äärettömän rajallisen tiedon/osaamisen vuoksi kokouksessa istuskelijoiden aktiviteetti menee kokousten läpiviemiseen. Tuollaiselle elimelle emme voi mitenkään keskittää lisää valtaa ilman, että se saa tuekseen tietämystä ja osaamista asiantuntijaluottamushenkilöiltä eli asiantuntijalautakunnanilta. Palatkaamme Kalevalan Kullervoon, joka sai valmistelijalta leivän, johon oli piilotettu kivi. Kun Kullervo iski kiveen siitä hirmustuen, hän päästi ilmoille legendaarisen, tauluunkin taltioidun kirouksen, ja lopulta laski leivän valmistelijalta varsin ilkeästi ilmat pihalle. Kokeeko uusikaupunkilainen olevansa Kullervo, ainakin äänestysprosentti puhuu sen puolesta, että valmistelijoilla ja päättäjillä ei ole isoa aihetta riemunkiljahduksiin.
Totta puhut, totinen toveri, v..... on mennyt keskustan kehittäminen, sekä kirjaston remontti ja kaikki muut investoinnit. Kaupungilla on liian paljon turhanpäiväisiä palkannauttijoita ja lisää politikkoja palkataan palkannauttijoiksi. Ei haitanne mittään kun rahaa on, niin ettei p...... taivu.
VastaaPoistaSamaa mieltö Javan kanssa. Ensin tuhottiin tori, seuraavaksi Mältinkallio , sitten ranta, nyt jopa Sorvakonniemeen saakka ja lopuksi (toivottavasti!) pääkatumme. Olisi jo korkea aika tiputtaa muutama henkilö hallintosäännön kääntöpuolelle.
VastaaPoistaLienee turhaa toivoa että valtuusto näiden valmetin irtisanomisuutisten jälkeenkään saa riisuttua budjetista kaikki sinne nyt suunnitteilla olevat ylimääräiset kulut. Nyt tarttis olla tiukka budjetti , valmetin parempia tilauskantoja odotellessa.
VastaaPoista