KAUPUNKIORGANISAATIO KEHUU ITSEÄÄN!

Hyvä itseluottamus ja usko omiin kykyihin, on menestyksen perusta, taiteessa, tieteessä, taloudessa, urheilussa ja julkisella sektorilla. Yleensä tulokset puhut puolestaan, joten onnistumisen arviointi ei tuota vaikeuksia. Toisin on kuntataloudessa, jossa asioita voitaan siirrellä, samoin rahoja ja voidaan jopa korottaa veroja, mikäli hommat rojahtavat laajemmin ahterilleen.

Uudessakaupungissa mystisesti edennyttä A-sairaala hanketta haluttiin tarkisteltavan enemmän ja tarkemmin, jotta siihen liittyvistä virheistä opittaisiin. Homman suorittamiseen esitettiin ulkopuolista tekijää, mutta kaupunginhallitus päätti, että kyseisen projektin kanssa puuhastelleet touhuajat saavat tehdä arvion itse. Ja arvio on tekijöitä mairitteleva, he ovat kokeneita alansa onnistujia, joilla on viimeiset tiedot maailmaa kohauttavat taidot. He suorastaan tyytyväisinä toteavat, etteivät asiat olisi voineet paremmin edetä.

Samainen maagisilla taidoilla varastettu heppupiiri on vastannut kaupunkimme kiinteistöistä ja millä tuloksella: Uimahalli korjauskelvoton, terveyskeskus korjauskelvoton, Viikiasten koulu korjauskelvoton ja Pohitullin koulu korjauskelvoton. Tässä tarkoitan sanalla korjauskelvoton, on edullisempaa rakentaa uusi. Vajaa kymmenen vuotta sitten, silloinen hallituksen puheenjohtaja julisti valtuustosalissa: Pohitullin koulu on loistavassa kunnossa, se palvelee vielä kymmenet vuodet tulevia uusikaupunkilaisia oppilassukupolvia. Silloin pelkkä kuntotarkastuksen ehdottaminen vei ehdottajan poliisin kuulusteluihin, nyt samainen rakennus on kelvottomana lyöty maan tasalle.

Tähän tilaan kaupungin päästäneet arvioivat olevansa alansa Nietzschen yli ihmisiä. Pieni esimerkki. Jos mies ajaa autolla ojaan joka kerta samassa mutkassa, hän on varmaankin po. mutkan asiantuntija, mutta ei hänestä ole opettamaan kuin mutkasta selvitään menestyksellä. Eikö meillä nyt ole aivan sama tilanne aloitteeseen vastaajien suhteen. Ja yleensäkin sellaista arviota, jossa ihminen arvioi omaa tekemistään, on vaikea pitää luotettavana. Ylisanoilla höystetyn vastauksen ainoa todellinen tavoite on säilyttää Uudenkaupungin valmistelussa status quo.

Eikä tässä etsitä syylistä, vaan oikeaa tapaa toimia. Onko väkeä liian vähän suorittamaan vaativia toimenpiteitä jne.. Ulkopuolinen arviointi toisi organisaatiomme po. osalle voimaa ja uskottavuutta, kun taas nykyinen selittely herättää lähinnä hilpeyttä ja vastakkainasettelua. Nyt niin kaupunginjohtajalla kuin hallituksella pitäisi olla pelisilmää, jotta saavutetaan riittävä työvoiman määrä ja riittävän laaja osaamistaso teknisellä puolellamme. Ikävät huhut kertovat, että kirjaston remonttiinkin on lähdetty kuin soitellen sotaan ja yhdessä vanhainkodissa on tehty samat erheet!

 

Linkki: 

 

Mikko Saaren valtuustoaloite 

UKI-KYYDIN SIJAAN TOIMIVA JOUKKOLIIKENNE!

 Jo alkuun oli selvää, että Uki-kyyti oli taloudellisesti ja tasavertaisuutta tavoiteltaessa epäonnistunut suunnitelma. Jos kaupungissa on 15 000 asukasta, ei sen liikkumistarpeisiin voi vaikuttaa kuin marginaalisesti kahdella tilataksilla, joiden yhteenlaskettu kuljetuskapasiteetti on reilut kymmenen matkustajaa kerralla. Tähän kokeiluun upposi aika tarkkaan 100 000€. Kun kyytejä on ollut noin 5 000 ja kyydin hinta matkustajalle 2,00€ voi todeta, että jokaista matkaa sponsoroitiin yhteisistä varoista 20,00€.

Jotta kaikki Uudenkaupungin 15 000 kaupunkilaista voisi liikkua kyseisellä tavalla ja luottaa varmaan kyydin saamiseen, tulisi po. autojen määrä moninkertaistaa. Minusta on tutkimattakin selvää, jos pääset kotoa kahdella eurolla vaikkapa kotiovelta töihin, on jokainen siihen tyytyväinen. Tältä osin saatu palaute on positiivisuudessaan lähinnä tuloshakuinen. Entä mikä olisi ollut palaute, jos kaikki 11 000 Uki-kyydin toiminta-alueen kaupunkilaista olisivat halunneet auton käyttöönsä samaan aikaan? Ilmeisesti pettymystä jakaneiden määrä olisi ollut ylivoimaisesti suurempi kuin nyt pilotin kautta positiivista palautetta antaneiden määrä.

Ainoa uusi konkreettinen tieto, joka Uki-kyydin myötä saatiin, piilee käyttäjä/kyytimäärissä. Kyytejä oli keskimäärin 450 viikossa ja kyyditettäviä arvion mukaan vajaa 300 viikossa. Ehkäpä tästä hankkeesta voisimme oppia senkin ettei jatkossa lähdetä toteuttamaan hankkeita, joiden hyödyttömyys voidaan jo ennakolta tyrmätä järjen käyttöön perustuvilla arvioilla. Nyt tämä hankekokeilu aiheutti kaiken kaikkiaan 100 000 euron yhteisistä rahoista kuitattavan laskun. Koko vuoden kokeilun hinta olisi ollut 200 000 euroa. Käsittääkseni yhteiskunnalla on tärkeämpääkin käyttöä mainituille rahoille.

Murheellisinta meillä tässäkin asiassa on median yksipuolisen uutisoinnin ja manipuloinnin aiheuttama kaupunkilaisia vastakkain asetteleva, itsekeskeinen plus pahansuopa epilogi. Kaikki tietävät puuha-Pirkot ponnahtavat esiin ja jakavat tuloshakuisia huuhaaratkaisumallejaan. Kaiken huippuna pidän sitä, että palstatilaa saa jopa sellaiset tyypit, jotka ovat julkisesti tarjonneet kaupunkimme heikoimmille, ongelmiensa kanssa eläville, asukkaille, lopullista ratkaisua. Suoraan sanoen mediamme ei rakenna Uudenkaupungin tulevaisuutta positiivisessa hengessä, vaan ajaa sen asukkaat/valmistelijat/päättäjät vastakkainasettelulla ikävään ikitoraan!

Ihmeellistä minusta on se, että emme hyödynnä jo olemassa olevaa liikennettä koko kaupungin eduksi. Kun Pyhämaasta tai Lokalahdelta saapuu bussi Uudenkaupungin keskustaan, voisivatko ne kiertää jonkun kaupunginosan kautta, jotta myös niistä päästäisiin kaupunkiin. Entä kuljetuskalusto, joka on tuonut aamulla koululaiset ja muut kyytiläiset keskustaan, voisivatko ne seisomisen sijaan kiertää kaupunkia muutaman kerran, mihin riittäisi esim. nyt kaavailtu reilu 250 000 euroa?

Vakka-Suomen kunnat käyttävät yhteensä miljoonia euroja asukkaidensa kuljetuksiin. Voisivatko kunnat tuolla rahalla suunnitella toimivan joukkoliikenteen koko alueelle? Esim. yhden 50 hengen bussin sijaan Laitilasta ja Vehmaalta lähtisi kaksi pienempää autoa kohti Uuttakaupunkia ajaen eri reittejä ja kerätä kylistä sekä kaupunginosista matkalaisia keskustaan. Meillä voisi olla muutamia edestakaisia runkoreittejä esim. Pyhärannasta Kustaviin ja Laitilasta Uuteenkaupunkiin, näiden risteyskohdissa voisi matkalainen vaihtaa bussia, jos haluaakin vaikkapa Kustavin sijasta Laitilaan.

Joukkoliikenteellä on juuri nyt kysyntää ja se on mahdollista toteuttaa, koska inflaatio ja etenkin polttoaineiden hinnan tuplaantuminen herättää kiinnostusta tai jopa pakottaa etsimään vaihtoehtoa henkilöauton käytölle. Kun vielä näyttää siltä, että tulevaisuudessa kaupunkilaisten varat vähenevät nykyisestä edelleen, on Vakka-Suomen sisäisen joukkoliikenteen tulevaisuus tarpeellinen kehityksen kohde. On kyettävä luopumaan vallitsevasta vastakkainasettelusta ja satsattava luovuuteen sekä muistettava, että oikein toteutettuna jokainen maaseudulta saapuva bussi parantaa keskustaajamien asukkaiden liikkumista. Korvataan vastakkainasettelu luovuudella ja riita yhteistyöllä, niin luomme tänne joukkoliikenteen, joka on kaikkia vakkasuomalaisia palveleva arkea helpottava lisä ja merkittävä vetovoimatekijä kulmakunnan asukasmäärän kasvattamiselle!

LINKKI: Lopullinen ratkaisu

HOITAJAT VAIN MARININ KALEERIORJIA

Jokaisen pitäisi viimeinkin hoksata ettei SDP ole millään tavalla työväenpuolue. Eikä puolueen toimet tue mitenkään tavallisen suomalaisen saati köyhemmän tallaajan aseman parantamista. Ennen vaaleja SDP käyttää rahaa äärettömän härskiin propagandaan, siinä kaikki on sallittua vallantavoittelun ollessa todellinen toimintamotiivi.

On kerta kaikkiaan kuvottaa nähdä, kuinka puolue kohtelee lakossa olevia hoitajia. Sen sijaan, että otettaisiin edes velkaa tämän ammattikunnan aseman pelastamiseksi, ryhdytään muuttamaan lakia niin, jotta hoitajat voitaisiin kaleeriorjien tavoin pakottaa työpaikoilleen. Kyseessä on äärimmäisen ikävä tilanne hoitajien ja heidän potilaidensa kannalta.

On siis kerrassaan käsittämätöntä, miksi joku tavallinen kulkevainen voi äänestää demareita, joita hallitsee käsittämättömän epäinhimillinen lääkärijuntta. Puolue on kadottanut kaiken inhimillisyytensä niin valtakunnan kuin kuntien tasolla. Jälkimmäisestä hyvä esimerkki löytyy A-killan rahoituksen estämisestä Uudessakaupungissa. Kuvottavaa epäinhimillisyyttä!

LINKIT:

Äänestysluettolo A-killan rahoituksen mahdollistamisesta

Kaupunginhallitus Pöytäkirja 28.03.2022/Pykälä 140

$DP AJAA JATKO$$A KÖYHIEN A$IAA!!!

Sisäpiirin uutiset kertovat, että demaripuolueessa on levinnyt voimakas uskoon hurahdus. Yhtä äkkiä puolueessa vaaditaan, että se puolustaa jatkossa heikompia ja tavallisia suomalaisia. Erityisen huolen kohteeksi on nostettu sairaanhoitajat, joiden palkan korotuksiin puolue on valmis kanavoimaan AY-liikkeen vuokra-asuntobisneksen tuottamia satojamiljoonia euroja. Samalla puolue leikkaa roimasti omistamiensa kiinteistöyhtiön johdossa häärivien ökydemarien palkkaa ja tilittää erotuksen lyhentämättömänä sairaanhoitajille. Puolueessa on niin ikään perustettu elin, joka tarkkailee takautuvasti maakunnissa harjoitettua demaritoimintaa.

Uudessakaupungissa silmätikuksi on nostettu ökydemariklikki, joka viis veisaa tavallisista kaupunkilaisista, mutta syytää rahaa vanhoihin taloihin plus idioottimaisiin hankkeisiin syöden siten kaupungin peruspalveluresursseja. Paikallisvalvojaksi on Uudessakaupungissa nimetty Jotta Tikinen. Hänen ensimmäinen tehtävänsä on antaa palkinto Uudenkaupungin Sanomien toimittajalle, kuka jutullaan ravisteli junttademarit aiemmalta peruslinjalta tukemaan kahden psykoloogisen sairaanhoitajan palkkausta.

Tikinen jyrisi aamulla torilla kaupunkilaisille demarien sisäisistä muutoksen tuulista. Po. toveritar kertoi, että jatkossa puolueen tyyli on toinen: UUDENKAUPUNGIN DEMARIT TULEVAT OLEMAAN HEIKOIMMAN PUOLELLA MYÖS VAALILUPAUSTEN JÄLKEEN JA VAPPULAULUJEN ULKOPUOLELLA. Puolue vaatii useiden asioiden uudelleen saattamista käsittelyyn, jotta kaikkien kaupunkilaisten etu toteutuu ja demarien, aiemmin säästökohteina pitämät, peruspalvelut pystytään jatkossa takaamaan uusikaupunkilaisille. Uskokaa tai älkää tämä pitää paikkansa ellei se sittenkin ole toverillista aprillipilailua!

SPR ja MLL HYÖTYVÄT KRIISEISTÄ ENITEN?

En missään tapauksessa väheksy ihmisiä, jotka tekevät työtä hyväntekeväisyysjärjestöissä, mutta aina ja joka taholla kuvioihin astuu itsekkäitä tyyppejä, jotka härskisti hakevat omaa henkilökohtaista etua. Näin on asioiden laita myös hyväntekeväisyysjärjestöissä, joissa nautitaan muhkeita etuja ja megapalkkaa. Tiesitkö, että SPR:n ja MLL:n johdossa tienataan 100 000€ vuosituloja?

Monien po. järjestöjen kärkihahmoista on entisiä politiikkoja tai heidän lähipiiristään korkeaan asemaan nostettuja. Suomessa on luotu jopa tuki järjestelmä, joka turvaa järjestöjen toiminnan. Esim. MLL saa toimintarahoituksestaan kolmanneksen STEA-rahaa( vuonna 2018 2,9 milj. €). Joka kerätään osittain mm. peliriippuvaisilta. Olisiko koko avustus kuvio harkittava uudelleen, jotteivät miljoonat eurot valu hyvätekeväisyysjärjestöjen hallintoon ja johtajien valtaviin ökypalkkoihin? Po. järjestöjä ja niiden johtajia piisaa Suomessa iso liuta, joihin valuvat verorahat voitaisiin käyttää aivan toisin, vaikkapa A-kilta tyyliseen toimintaan, jossa lähimmäiset keskittyvät pyyteettömästi toistensa auttamiseen.

Koska Suomessa saadaan tasapuolisuutta järjestöjen toiminnan tukemiseen, ettei meillä ole ruhtinaallisen rikkaita ökyjärjestöjä, joiden toiminnan yhteiskunta takaa varmaksi omalla hyvä veli -kuviollaan ja toisaalta meillä on järjestöjä, jotka tekevät hyvää, mutta taistelevat olemassa olostaan vuodesta toiseen. 

LINKIT:

Järjestöjohtajilla muhkeat tulot: SPR:n pääsihteeri tienaa liki 9 000 euroa kuukaudessa

Näin tienaavat järjestöjen johtajat – SPR:n johtajalla muhkea tilipussi

A-killalle kävi hallituksessa ikävästi!

Uudenkaupungin kaupunginhallitus päätti äänen 7-4, että valtuusto ei äänestä A-killalle esitetystä avustuksesta 2 000,00€ kuukaudessa. Perusteluna käytettiin tasapuolista kohtelua muiden järjestöjen kanssa. Uudenkaupungin A-kilta asetettiin samalle viivalle kuin MLL. A-killan puolesta äänestivät Johanna Hurme (ps), Rauno Aaltonen (kesk.), Seppo Nikula (kok.) ja allekirjoittanut.

Mutta ei tämä vääntö tähän lopu A-kiltaa tarvitaan ja sen puolesta taistelu jatkuu! Sen sijaan täytyy positiivisena todeta, että Uudenkaupungin Sanomien mediavoima näkyi ja kuului hallituksessa, joka esittää määrärahaa kahden psykiatrisen sairaanhoitajan palkkaamiseksi.

A-KILLAN KOHTALO RATKAISTAAN

 Ohessa ote suoraan kuntalaista. A-killan tyylinen toiminta kuuluu olennaisena osana kunnan perustehtäviin, siksi aloitteen summaa 2 000€/kk ei voida pitää kohtuuttomana. Jokainen voi pohtia tätä tykönään ja rinnastaa sitä kaupungin muuhun asukkaiden verovarojen käyttöön:

KUNTALAKI

1 Luku

Yleiset säännökset

1§ Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on luoda edellytykset kunnan asukkaiden itsehallinnon sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiselle kunnan toiminnassa. Lain tarkoituksena on myös edistää kunnan toiminnan suunnitelmallisuutta ja taloudellista kestävyyttä.

Kunta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.

Tässä kaupunginjohtajan esitys joka nojaa sosiaalilautakunnan viittaukseen 16.12.2021 asiasta kaupunginhallitukselle antamaansa lausuntoon valtuustoaloitteeseen A-killan toiminnan turvaamisesta ja ja toteaa, että A-killan palvelut kuuluvat vuoden 2023 alusta hyvinvointialueen toimialaan.

Kuten jo käydyt keskustelut osoittavat, hyvinvointialue toimii äärettömän vahvasti Turku-keskeisesti. Jos nyt A-killan toiminta loppuu, sitä tuskin koskaan saadaan takaisin Uuteenkaupunkiin. Aloitteessa A-killalle esitetty summa ei ole sen hyötyjä määrään nähden mitenkään kohtuuton. Saman rahan kaupunki käyttää kahdessa kuukaudessa kaupunginjohtajan palkkakuluihin.

SELVIÄÄKÖ KAUPUNKIORGANISAATIO KRIISISTÄ?

 Yleensä menneisyyden tutkiminen on helppoa ja tulevaisuuden ennustaminen vaikeaa. Meillä asia on aivan toisin, menneisyydestä ei saa puhua pukahtaa. Jos yrität sitä, saat välittömästi silmillesi päättäjien ja valmistelijoiden joukkion. Sen sijaan tulevaisuuden ennustaminen on meillä helppoa: Kaikki menee kuten aiemminkin eli pääsääntöisesti hankkeemme sujahtelevat voimallisesti ahterilleen! Olisikohan paikallaan pohtia muutaman vaikuttajan tokaisuja: Hän, kuka tuntee historian, ei toista virheitä: totesi herra Kirkkomäki ja Teräsmies, itänaapurin, ajatteli: Sitä tikulla silmään, joka vanhoja liiaksi muistelee ja sitä molempiin silmiin, kuka ei historiasta opi!

Tutkailkaamme rehellisesti kaupunkimme menneisyyttä vaikkapa reilun kymmenen vuoden periodilla; etsikäämme onnistumisia ja oppikaamme epäonnistumisista. Joskus johtolauseemme oli: Säästetään käyttömenoista ja keskitytään investointehin.Tuon opin seurauksena meidän inframme jäi pahasti rempalleen. Uimahalli, terveyskeskukset, koulut jne. muuttuivat korjauskelvottomiksi ja miljoonien eurojen korjausvelasta kasvoi kymmenien miljoonien eurojen investointitarve eli ahterilleen meni niin, että morkoonit soi!

Kaupungin kiinteistöjen kunto herättää väkisinkin mietteitä, jotka kohdistuvat kaupunkiorganisaation kykyyn huolehtia 15 000 veronmaksajan omaisuudesta. Kuinka esim. terveyskeskus on päästetty nykyiseen kuntoon ja entä sen huonosta kunnosta aiheutuneet seuraukset ja kulut? Laiminlyönneistä on kasvanut miljoonien eurojen korjausvelka, joka A-sairaala sekoilun myötä lienee kasvanut jo lähes kymmeneenmiljoonaan euroon. Kun vielä jotkut alan ammattilaiset ihan tosissaan kysyvät: Olisiko järkevin ja edullisin vaihtoehto ollut terveyskeskuksen remontointi, niin epäluulo kaupunkiorganisaation kykyyn vastata leiviskästään kasvaa edelleen.

Muistanette, kun muu Suomi oli syvässä lamassa, autotehdas rekrytoinnillaan nosti Uudenkaupungin Suomen positiivisimmaksi paikkakunnaksi. Tänne tuli tuhansia uusia työpaikkoja ja alkoi puhe asuntojen tarpeesta. Mitä meille jäi tuosta käteen? Keskellä kaupunkia on pommikuoppaa muistuttava kerrostalon menevä monttu, toisaalta löytyy julmettu murskekasa orpoine sokkeleineen ja ihmeellisten paritalojen kesken jäänyt projekti. Kaikki tämä on kestänyt ja jatkunut vuosia, joten lienee paikallaan esittää kysymys: Onko näin kaikkialla Suomessa vai olemmeko kehityksessä lähinnä Idi Aminin Ugandan tiellä? Oli, miten oli, lienee selvä, että Uusikaupunki ei löytänyt kurssia menestykseen vaan ui ohi "momentuminsa" kohti jäävuorta. 

Kaupungin kehittäminen on aivan oma lukunsa. On ihme kehitystä, jos kehityksen edetessä yritykset vähenevät ja kaupunkilaisten palvelut huononevat? Näin käy kun suljetaan henkilöautoliikenne paikkakunnalla, jolta puuttuu julkinen liikenne. Jos Pariisissa tehtäisiin keinoviheriö vilkkaimmin liikennöityyn risteykseen, saattaisi joku joutua terveen järjen tankkaukseen. Mutta meillä päättäjät myötäilevät valmistelua kysyen kaupunkilaisilta: Pitääkö aina päästä autolla kaupan oven eteen? Kun katsoo ukilaisten lisääntyvää määrää Myllyssä ja Rauman ostoskeskuksissa, niin vastaus on: Kyllä, mihin on totuttu, siitä ei luovuta. Nyt kaupungin pääkadun remontti jatkuu jo toista vuotta, joten sopii kysyä, miten keskustan yrittäjät kestävät tämän?

Onhan meillä onnistuttukin; muistatteko, kun tuoleja hirtettiin Rauhan puiston puihin? Yksikään niistä ei pudonnut eikä pudonnut sateenvarjokaan. Olemme saaneet yövalaistuksessa hienon lankkurannan, jota kelpaa katsella ja esitellä. Mutta mikä tärkeintä, Pasklahden pohjukkaan syntyi äärettömän tyylikäs ja nuoria puoleensa vetävä skate-rata. Meidän puistot ovat hienoja katsella plus kulkea, teatteri toimii ja vetää väkeä, koripallo on herännyt jälleen henkiin, nuorille on tarjolla paljon ja puitteet sen kun paranevat! Onnistuttu on, mutta joku saattaa pitää onnistumisprosenttia turhan huonona ja liian kalliina veronmaksajille.

Uusikaupunki on hyvinä vuosina selvinnyt jotenkin, mutta miten on nyt, kun paha kriisi painaa päälle. Kykeneekö kaupunki organisaatiomme varautumaan mahdollisiin tulevaisuuden koettelemuksiin niin, että 15 000 uusikaupunkilaista edes tuntee olevansa turvassa. Ensinnäkin sähkön hinta on kohonnut jopa kominkertaiseksi viime vuodesta, polttoaineiden hintaan on ilmestynyt 50 prosentin lisä, kun vielä muistetaan ministeri Lintilän ennustus ruuan hinnan tuplaantumisesta, voimme perustellusti kysyä kaupungin päättäjiltä onko po. ongelmiin varauduttu ja onko kaupunkiorganisaatiolla realistisia edellytyksiä huolehtia 15 000 uusikaupunkilaisesta mikäli maailman epävarmuuden laineet lyövät tänne asti?

Sotaa käyvien Ukrainan ja Venäjän rooli johtavina lannoitteiden sekä vehnän viejinä on niin merkittävä, että vaikutukset maailman talouteen ovat merkittävät. Eikä tämän ongelman kasvua rajaa Venäjän rooli energian ja raaka-aineiden tuottajana. Autotehdas lomauttaa nyt, mitä tekee Yara, otetaanko turvesuot energiakäyttöön, tyhjennetäänkö omakotitalojen jätekaivot pelloille, alkaako kaupunkilaisten palstaviljely tyyliin 1917? Mikä on pudokkaiden asema tässä tilanteessa, kykeneekö yhteiskunta ja etenkin kunta pitämään huolta pienituloisesta väestöstä?

Näin valmiuslaki varautumisvelvollisuudesta: 

"Varautumisvelvollisuus

Valtioneuvoston, valtion hallintoviranomaisten, valtion itsenäisten julkisoikeudellisten laitosten, muiden valtion viranomaisten ja valtion liikelaitosten sekä kuntien, kuntayhtymien ja muiden kuntien yhteenliittymien tulee valmiussuunnitelmin ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen myös poikkeusoloissa." Kun katsomme kaupunkiorganisaation toimivuutta hyvinä aikoina, niin kysyn huolissani 15 000 uusikaupunkilaisesta, ketään syyttämättä tai tuomitsematta, kykeneekö pääsääntöisesti onnahdellen asioita normaali oloissa hoitanut organisaatio selviämään edes välttävästi kriisin myötä päällemme mahdollisesti putoavista haasteista? Onko päättäjillämme edes kykyä hahmottaa valitsevaa tilannetta, sen mahdollista eskaloitumista sekä vaikutusta kaupunkimme tavallisten asukkaiden arkeen? Kaupungistamme purettiin juuri uusi kallis miljoona keittiö eikä uutta olla vielä rakentamassa, mistä ruoka massoille, jos sellainen tilanne tulee eteen?

Peruskysymys on se, kuinka varaudumme, lain edellyttämällä tavalla, kriisin syvenemiseen. Suljemmeko mahdollisilta ongelmilta silmämme, vaikka on selvää, että esim. kaupungin tulot tulevat pienenemään ja menot kasvamaan. Onko Uusikaupunki valmistautunut esim. jo päätettyjen investointien priorisointiin vai levitämmekö kiinalaista graniittia Alicellekadulle ja rakennamme lankkurantaa vielä siinäkin vaiheessa, kun kaupungin rajalliset toimintaresurssit tulisi, jo lain mukaan, keskittää asukkaiden terveyden ja turvallisuuden takaamiseen?

                              Mörnen kulmilta löytyy tyylikästä maanalaista tilaa kriisin varalle?
LINKIT:

Kuntien valmiussuunnittelu

Oikeustapaus KHO:n ratkaisu kaupungin valmiussuunnitelman julkisuudesta

Kuntien valmiussuunnittelu ja uusi valmiuslaki

MUUTTUIKO KUUSI VIISI NELJÄ SEITSEMÄKSI?

Uudessakaupungissa käytiin selkeät muutosvaalit, joissa muutosta tarjonnut oikeisto otti selkeän voiton. Valtuustopaikat jakautuivat oikeistolle kuntavaaleissa 26-17, kun huomioidaan Pro-ryhmän tehneen viime valtuustokaudella yhteistyötä pääsääntöisesti vasemmiston kanssa. Lautakunnissa ja hallituksessa kaupunkilaiset takasivat oikeiston muutoslinjalle selkeän enemmistön paikkajakautumalla 7-4.

Uudenkaupungin täytyi vaalituloksen perusteella, uuden valtuuston astuttua puikkoihin, lähteä vahvoin voimin kohti uutta suuntaa: parempia palveluja, hallittua kasvua eli kalliin huuhaan siunaaminen ja kaiken kivan, joskin turhan näpertäminen olisi viimeinkin jäänyt historiaan. Jos tarkastelemme vaikkapa viime budjettivaltuustoa, niin näin ei todellakaan käynyt, päin vastoin, entistä voimakkaammin ja vahvemmalla enemmistöllä kaupunki hakkaa rahaa huuhaahan esim.  Alicenkadun kiinalaiseen graniittiin ja ylläpitokuluja kasvattavaan epäkäytännölliseen lankkurantaan.

Huippuesimerkki vaalilupausten vastaisesta toiminnasta löytyy hallituksesta. Kun aiemmin kalliita huuhaahankkeita siunattiin äänin 6-5, nyt se tapahtui esim. Alicenkadun kiinalaisen graniittivirityksen osalta äänin 8-3. Oikeiston on nyt korkea aika ryhdistäytyä ja käyttää kaupungin kehittämiseen sitä valtaa, jonka se on kaupunkilaisilta saanut. Kyseessä on kaupunkimme päätöksentekijöiden ja koko kuntademokratian uskottavuus. Eikä järkevien ratkaisujen tukeminen ole oikeiston etuoikeus, onhan tästä onneksi nähty hyviä käytännön esimerkkejä mm. budjettivaltuustossa!

Pimeät, pitkät, synkät ja kalliit ovat Mörnen käytävät sekä päätökset

PELKKÄ SIHY-VINTTERIIN SATSAUS EI RIITÄ

Kaupunkimme on vuosikaudet jättänyt käyttämättä juuri ne kasvuedellytykset, joihin kasvavien kuntien vetovoima perustuu. Meillä rannat ovat ryteikköä ja veneen säilytyspaikkoja, kun muualla rannoilla viihdytään ja asutaan. Tähän halusin muutosta aloitteellani:

 

 

 

 

 

 

 

KUIN PIRU PARATIISISSA!

Sattui joku viikko sitten, että virkahenkilö kertoi mielestäni suuresta ongelmasta. Hän valisti luottamushenkilöistä siitä, että eräässä kaupungin oppilaitoksessa kolmannes oppilaista saa erityisopetusta. Esitin viranhaltijalle muutaman kysymyksen po. ongelman tiimoilta, kun kävi niin ettei vastausta tullut, päätin tehdä asian tiimoilta seuraavan valtuustoaloitteen:

 

 

 

Jokainen voi lukea aloitteeni itse ja todeta, että tähtään siinä vilpittömästi opetuksen parantamiseen huomioimalla laadun ja määrän. En voi mitenkään käsittää, että ongelman esiin nosto ja sen kuntoon saattaminen ei saa vähäistäkään tukea muilta päättäjiltä. Päin vastoin minua syytetään oman pesän julkisesta likaamisesta.


Lupaan jatkossakin nostaa esittämäni ongelmat esiin, jos niihin ei löydy edes vähäisintä ratkaisuhalua. Minä en ainakaan löydä muuta konstia saattaa asioita kuntoon, kuin nostaa korjausta vaativat asiat mahdollisimman rakentavasti esiin - miten sellaisen ongelman voi korjata, josta ei tiedetä? Mielestäni virkahenkilöstömme johto on palvelemassa vajaata 15 000 uusikaupunkilaista mahdollisimman laadukkaasti eikä selittelemässä tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Luottamushenkilöiden tehtävä on pitää tarkasti huolta kaupunkilaisten palveluista. Näillä periaatteilla jatkan hallituksen pöydässä tuntien itseni lähinnä piruksi paratiisissa!