OTETAAN KASVATUKSESSA MALLIA NEUVOSTOLIITOSTA !

Jossain organisaatioiden tehokas toimimattomuus pistetään järjestykseen kunta, valtio, armeija, yliopisto, YLE, Neuvostoliitto ja VSV. Aina järjestys ei kuitenkaan ole tuo ja pääsemme irvailemaan ja naureskelemaan tyylille, jossa Neuvostoliitto ominen ihmemetodeineen sijoittuu huonompaan päähän listaa. Lasten tasa-arvosta pyrittiin pitämään jokseenkin hyvin huolta, ainakin paremmin kuin meillä nyt, Neuvostoliitossa. Jos unohdetaan kommunistiökyt ja heidän lastensa saama erityiskohtelu, niin tämän jälkeen yhteiskunta pyrki päiväkodeissa ja kouluissa tasoittamaan kotitaustoista johtuvia eroja. Ensimmäinen asia, jonka me voisimme oppia mainitusta, lienee se, että tunnustamme kotien ja vanhempien erilaisuuden. Lisäksi meidän tulee ottaa huomioon lasten erilaisuus eikä unohtaa keskinkertaisuuksista poikkeavia Gaussin käyrän ääripäitä.

Muistaakseni kirjassa lasten päivähoito Neuvostoliitossa, nostettiin esiin sitä, että esim. pöytäkunnan jokaisen lapsen tulee jossain vaiheessa nousta esiin omilla lahjoillaan niin, että koko pöytäkunta hyötyy tästä. Siispä opettajan on ohjattava tapahtumia niin, että vuoroillaan kaikki lapset ovat parhaita ja muut lapset hyötyvät yhden paremmuudesta. Kun lapsia ryhdytään kasvattamaan näin jo pienestä pitäen, tulee heistä itsevarmoja, mutta myös yhteisöllisiä ja siinä sivussa, myöhemmät kiusaamiset kuten syrjäytymisetkin kyetään pitkälti eliminoimaan. Kyseessä oli tupla voitto, niin yhteiskunnalle kuin sen jäseneksi kasvavalle yksilölle. Meillähän asiaa lähestytään aivan eri tavoin, mittariksi otetaan jo alun alkaen raha: kuinka kyetään mahdollisimman edullisesti tarjoamaan siedettävää varhaiskasvatusta lapsille - jos ette usko, katsokaa varhaiskasvatuksen opettajien palkkoja, voiko yliopiston käymällä tienata vähemmän?

Eiköhän meidän tulisi viimeinkin pysäyttää tämä hyvinvointiyhteiskuntamme rippeitä helvettiin vievä juna ja ohjata se oikeille raiteille. Päättäjien tai heitä ohjaavien ministeriöiden virkahenkilöiden arvomaailma pitää entrata inhimilliseksi. Kun katseli Marinia ja kuuntelee Purraa tai Tuppuraista jne., voiko löytyä itsekkäämpiä tyyppejä, jotka vähät välittivät ja välittävät maakuntien tavallisista asukkaista, yrittäjistä, duunareista ja heidän terveydestään ja lapsistaan huolehtivista virkahenkilöistä eli heistä, ketkä koko tämän paskan maksavat ja pitävät pyörimässä. Kun nyt soten seurauksena ajetaan kuntia niin ahtaalle, että he joutuvat säästämään lisää lapsista, nuorista ja hyvinvointivaltion rakentaneiden ja eläkkeensä maksaneiden ikäihmisten tuloista, olemme ajautuneet julmaan viidakon lakeja noudattavaan yhteiskuntaan. Maakunnan kuntapäättäjän on vaikea noudattaa inhimillisiä arvoja, jos päätökset ohjataan pääkaupunkiseudulta niin, että olemme vain säästökohde, jonka resursseja leikataan koko ajan. Totuus on se, että sellaisella yhteiskunnalla, joka ei pidä huolta vanhuksistaan ei ole uskottavuutta ja sellaisella, joka ei huolehdi lapsistaan ei ole tulevaisuutta!