MENIKÖ PAKOTTEET JA NATO-PÄÄTÖS PIELEHE HEH HE?

Aikoinaan asiantuntijoista kärkevin julisti Venäjän kaatuvan muutamassa viikossa lännen asettamiin pakotteisiin. Toisin on käynyt, etenkin pakotteiden asettajat ovat pudonneet polvilleen ja näistä etunenänässä Suur-Saksa vaikeroi energiaongelmiensa ja niistä sikiävien teollisuuden vaikeuksien vuoksi. Murheellisinta on kuitenkin se, että me kiristämme vyötä, ei vaikuta vähääkään itänaapurin sotamenestykseen, päin vastoin veli venäläinen rynnii rintarottingilla sinne, minne mielii ja sota kylvää hävitystä, tuskaa ja kuolemaa. Toinen pohtimaan pistämä juttu löytyy NATO-kontrahtistamme ja etenkin siitä, onko se lisännyt meidän turvallisuuttamme tai edesauttanut rauhan saapumista Ukrainan tietämille. Jotenkin tuntuu, että hehkutetun viidennen artiklan turvatakuut ovat Suomen osalta kutistumassa Viron ilmavoimien tulitukeen.

Mielestäni kaikki eskaloituu, kuten hienosti todetaan, päivä päivätä hälyttävämpään suuntaan. Olisiko parempi löytää rappuset, jotka vievät synkän pimeyden sijaan sinne missä häämöttää edes hitusen rauhan valoa ja aloittaa rappustaminen mainittuun suuntaan. Eiköhän Putinkin ole hoksannut sisimmässään, että kammottavasti kuoleman viikatteella nuoria miehiä niittävästä sodasta olisi parasta päästä pinkin miten eroon. Sen sijaan, että kasataan aseita puolelle ja toiselle eli kiihdytetään ja vahvistetaan rintamia, voisiko joku valtionpäämies edes sivulauseessa mainita sanan rauha. Pahimmillaan käy niin, jotta sota askeltaa eri vaiheiden jälkeen varsin ripeästi, meidän konnuille. Olisiko viimeinkin rauhan ajatusten ja puheiden aika ettei tarvitse pohtia vaihtoehtoa: Valitseeko USA Suomen puolustamisen ja kolmannen maailmansodan.