Vaikka kivitystä ei mainita Koraanissa, on se islamilaisissa maissa varsin suosittu teloitusmenetelmä, sillä itse Muhammed määräsi kivityksen rangaistukseksi aviorikoksesta. Kyseessä ei ole mikään huolimaton kivien heittely vaan vakavamielinen tarkasti säädelty ja suunniteltu tapahtuma/toimenpide toisin kuin juutalaisten kivitystoimissa, josta Monty Python antaa oivan esimerkin elokuvassa Brianin elämä.
Esim. Iranin islamilaisen rikoslain mukaan aviorikoksesta tuomittu mies tulee haudata vyötärön, ja nainen rinnan syvyydelle kivitystä varten. Kivet eivät saa olla niin isoja, että ne aiheuttaisivat välittömän kuoleman. Näin turvataan ihmiskehon edes osittainen säilyminen tuomio-operaation yhdessä. Lisäksi kivitykseen käytettyjen kivien kokoa määrätään pyhillä pykälillä: liian isoilla kivillä ei saa heitellä, jotta mahdollisimman moni kivittäjä pääsee nauttimaan teloituksesta.
Nyt joku negatiivisella varauksella siunattu lukija pohtii: Miten islam toi inhimillisyyttä ja siten positiivisuutta Lähi-itään. Tämän ymmärtämiseksi tulee meidän kääntää katse menneisyyteen ja kivitystä edeltäviin teloitusmenetelmiin, joista seivästämistä kehitettiin tuhannet vuodet. Onhan melkoisesti inhimillisempää ja vähemmän epämiellyttävää lähteä tästä maailmasta päähän jysähtäneiden kivien saattelemana kuin ahterista sisään tungetun seipään päässä päiväkaudet keikkuen ja lähimmäisten ilkeilyjä kuunnellen.
Kivityksen kirjaaminen lakiin ja pykäliin syrjäytti pitkälti seivästämisen, joten islamin voidaan todeta kivityksen myötä luovineen Lähi-itää inhimillisempään suuntaan. Islam kuului aikansa monikulttuurisiin uusiin tuulahduksiin, joka vahvana uskontona ja elämän mallina säilytti ja vakiinnutti asemaansa. Myös islam uudistuu rajusti, kuten valtamediamme avartaa näkemyksiämme: Saudi Arabiassa nainenkin saa ajaa autoa kuten meillä. Mutta mitä me voimme saada islamilta, kenties ryhtiä, moraalia ja jämäkkiä rangaistuksia?
Tarjolla on hiukan rankemman sarjan sarkasmia.
VastaaPoista